Takaisin
Funky Town Grooves -esittelysivulle Takaisin
etusivulle Melba Moore
What a Woman Needs
CD-uudelleenjulkaisu vuodelta 2011, Funky Town Grooves (USA)
Albumi julkaistu alun perin 1981, US EMI America
Soul Town Rating: 7/10
Tilaa levy Soul Express verkkokaupasta - Click here to buy
1) Let's Stand Together
2) Your Sweet Lovin'
3) What A Woman Needs
4) Take My Love
5) Overnight Sensation
6) Each Second
7) Piece Of Rock
8) Let's Go Back To Lovin'
Bonus track:
9) Take My Love - Long version
10) Just You Just Me
Lahjakas musta laulajatar Melba Moore nousi alun perin musikaalimaailman kautta
tunnetuksi, ja 70-luvun puolivälin jälkeen häntä yritettiin markkinoida diskotähtenä.
Kun diskohuuma rauhoittui 80-luvun alussa, voitiin Melbankin uraa vihdoin ohjata
sielukkaamman soul-musiikin suuntaan. Hyvinä taustahahmoina tähän toimi etenkin Philadelphia-soulin
voimakaksikko McFadden & Whitehead, joka oli tämän albumin pääasiallinen tuottajatiimi.
Toisaalta jo vuonna 1981 alkoivat markkinoille puskea mm. Kashif-nimisen kosketinsoittaja-
velhon johdolla synteettisemmät keyboard-soundit, jotka edustivat 80-luvun uusia tuulia ja
voittivat nopeasti radioaalloilla ja klubeissa soittoaikaa. Niinpä vaikka McFadden & Whitehead
olivat albumin päätuottajia, poimittiin tältä levyltä ensimmäiseksi singlehitiksi Kashifin
tuottama keskitasoinen menopala Take My Love, jonka taustalta kuuluivat jo tutut
Kashifin keyboard-kuvioinnit, joskin kappale satsasi kovasti simppeliin melodiaan eikä
meno ollut kovinkaan funk-henkistä,
vaikka Kashif oli lähtöisin B.T. Express -funk-yhtyeestä. Top teniin asti sinkku ei
yltänytkään, mutta nousi sijalle 15.
Soul-miesten makuun olivat ilman muuta enemmän McFadden & Whiteheadin kirjoittamat ja tuottamat
menopalat. Avausraidalla Let's Stand Together on vahvaa PIR-tunnelmaa, kun sävelmä on
klassiseen PIR-tyyliin "message in the music"-henkinen, McFadden & Whitehead vahvistavat itse
laulupuolta järeillä soul-kurkuillaan, ja tausta on rohevaa ja funk-henkistä menoa Wayne
Brathwaiten vahvan peukkubasson värittämänä. Upea raita, ja olisi ansainnut toisena
singlejulkaisuna ehdottomasti korkeamman sijan kuin 44.
Myös muut menopalat onnistuvat mainiosti. Each Second on rauhallisesti hiippaileva
mid-tempoinen, jossa on jälleen jäntevä basso-pohja ja perkussiivinen rytmi sekä tarttuva soul-melodia.
Let's Go Back to Lovin':in taustalla soivat hillityt mutta svengaavat torvi- ja jousikuviot, jotka
saivat ainakin itseni etsimään krediiteistä Philly-legenda Don Renaldon nimeä puhallin- ja jousisovittajana,
mutta Patrick Adams vastaa ainakin jousisovituksista. Jousikuvioissa on tahallinen
häivähdys McFadden & Whitehead-klassikkoa Ain't No Stoppin' Us Now, ja vaikka sävelmä ei
ole nyt yhtä ikimuistoinen, niin vahvat Philadelphia Soul -vaikutteet kuultavat edelleen läpi.
Kertosäe tuo mieleen Jean Carnen PIR-levytykset.
Mistään pelkästä retro-menosta ei McFadden & Whiteheadiakaan voitu syyttää, sillä kaksikko kokeili
myös synteettisempää tyyliä, ja keyboard-velhoiksi oli palkattu tulevaisuuden kärkinimiä,
joskin tuolloin vuonna 1981 vielä tuntemattomat Barry Eastmond ja Kashif sekä tutummista
muusikkonimistä mukaan oli rekrytty mm. Ray Chew, Stan Lucas, Ira Siegel, Keith Benson, Darryl Burgee ja fonisti
Sam Peakes. Your Sweet Lovin' on ihan kohtuullisesti toimiva kevyesti
funkahtava osin syntetisoitu midtempoinen, ja nimikappale yhdistelee hienosti myös laadukasta
soul-melodiaa ja syntetisaattoritaustoja mutta vielä hyvin ilmavissa tunnelmissa. Melba oli itse
kynäilemässä tätä albumin otsikkosävelmää.
Levykansiesittelyissä kerrotaan, miten tuottajat nopeasti tajusivat, ettei Melba ole
"gut bucket blues singer", ja heidän piti yrittää löytää hienostuneempaa tyyliä Melban
voimakkaalle äänelle. Tämä oli ilmeisestikin vaikeampi tehtävä balladien osalta, sillä
albumilla on vain yksi varsinainen balladi, Overnight Sensation, ja se on
hieman aikuisviihteellinen ja musikaalimainen balladi. Tätä Melban vahvaa musikaali-imagoa ei
ollut helppo murtaa, mutta uptempo- ja midtempo-raitojen osalta tämä McFadden & Whitehead -kiekko
onnistui varsin hyvin. Melban ohjaaminen musikaaliareenoilta soul-areenoille
jatkui 80-luvulla levy levyltä.
(Soul Town Rating: 7/10)
Back to our (English) home page