Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Melba Moore

Melba

CD-uudelleenjulkaisu vuodelta 2012, Funky Town Grooves (USA)

Albumi julkaistu alun perin 1976, US Buddah
Soul Town Rating: 5/10
Tilaa levy Soul Townin verkkokaupasta

1) The Way You Make Me Feel 2) Good Love Makes Everything Alright 3) The Long And Winding Road 4) Ain't No Love Lost 5) The Greatest Feeling 6) Mighty Clouds Of Joy 7) I Need Someone 8) So Many Mountains


Melba Mooren 1980-luvun Funky Town Grooves -uusintajulkaisut menivät kuumille kiville, ja ilmeisesti vain tuhannen painoksina otetut levyt myytiin nopeasti loppuun. 1970-luvun Melba-julkaisuja FTG on julkaissut kuusi (yksi niistä eli Dancin' with Melba on tosin kokoelma), ja vielä on tulossa vuoden 1980 Closer-uusintajulkaisu, joka on jo saatavana hollantilaisella Vinyl Masterpiece -merkillä. Nämä Melban 70-luvun levyt eivät selvästi ole menneet samalla tavalla välittömästi kaupaksi, enkä ihmettele, sillä monet näistä edustivat 70-luvun lopun disko-soulia, eivätkä kaikkein ikimuistoisinta sellaista.

Mitään suuria myyntimenestyksiä nämä Melban 1970-luvun albumit eivät olleet myöskään julkaisuaikoinaan, sillä parhaiten niistä pärjäsi tämä vuoden 1976 Melba, joka sekin oli vain sijalla 30 korkeimmillaan Billboardin soul-listalla. Ei siis ihme, että Buddah luopui Melbasta jo vuonna 1977, ja laulajatar siirtyi seuraavana vuonna kaupallisesti vielä vaisummalle Epic-kaudelleen.

Myös Melban Epic-kauden avaus oli otsikoitu pelkkä Melba, joten laulajattarelta oli siten kahden vuoden välein samanniminen albumi, täysin eri sisällöllä. Tällä vuoden 1976 Melba-albumilla tuotannosta vastasi yhä Van McCoy, joka oli tuottanut edellisen albumin This Is It, ja siltä lohkotut sinkut This Is It ja Lean on Me noteerataan Melban läpimurtosinkuiksi, vaikka ne jäivätkin vasta top 20 -tasolle.

Van McCoy kyllä näyttää yrittävän kaikkensa leipoakseen Melbasta hittiartistia, siinä kuitenkin surkeasti epäonnistuen. Ensiksi kokeiltiin sinkkuna tältä albumilta diskoavausta The Way You Make Me Feel (korkein listasijoitus 62.), joka ei ole mitään ihan alinta kuraa disko-soulina, kun tausta laukkaa hyvin Philadelphia soul -henkisessä rytmissä, ja muusikkoina käytetään jazzin ja soulin huippunimiä (mm. Steve Gadd, Richard Tee, Eric Gale, Leon Pendarvis). Toki taustoille luonteenomaisinta oli Van McCoyn tuotannolle tutut hallitsevat jouset, joita oli soittamassa 12-henkinen sektio, ja puhallinryhmä oli lähes yhtä laaja, 8-henkinen.

Etenkin näin jälkeenpäin ja aikakauden parhaisiin disko-soul- hitteihin verrattuna on kuitenkin helppo todeta, että Van McCoyn diskoilusta puuttuivat kokonaan tehokkaat instrumenttikoukut, sillä mies yritti vanhanaikaisesti rakentaa musikkiaan laulumelodian kuljetteluun, ja tausta jousineen vain velloi takana, ja rytmiryhmä yritti pitää vauhtia tanssikelpoisena. Kun kuitenkin 70-luvun lopun disko-soulissa erottuivat tuottajat, jotka toivat diskomusiikkiin sähäkkyyttä ja tarttuvuutta typistämällä melodiat lyhyiksi hokemiksi ja nostamalla etusijalle erilaisia instrumentteja, kuten basso- ja rytmikitarariffit, torvikuviot jne. Vuonna 1944 syntynyt Van McCoy oli yksinkertaisesti aivan väärää sukupolvea tuottaakseen menestyksekästä diskomusiikkia 1970-luvun lopulla: hän oli 30 vuotta vanhempi kuin se ikäpolvi, joka tanssi diskoissa!

Se, miksi Buddah oli kuitenkin kiinnittänyt juuri Van McCoyn tuottamaan diskoilua Melballe, perustui tietenkin siihen, että McCoy oli itse saavuttanut ykköshitin soul- ja pop-listoilla omalla The Hustle-diskohitillään. Mutta sehän oli elokuvateemamainen puoli-instrumentaali, jossa juuri laulumelodian rooli on olematon, ja nyt Van McCoy laitettiin tuottamaan diskomusiikkia laulajattaralle - ei hän osannut!

Levyn diskokappaleista selvästi paras on Curtis Mayfieldin sävelmä Ain't No Love Lost. Kuten edellisen Melba-levyn Mayfield-poiminta Make Me Believe in You, tämäkin kappale oli alun perin Patti Jo'n levyttämä Mayfieldin tuottamana, ja vasta sitten Mayfield levytti laulusta oman versionsa, joka löytyy vuoden 1974 albumilta Got to Find a Way. Ei tämä niin onnistunut ole kuin tuo edellisen albumin Mayfield-lainaus Make Me Believe in You, mutta selvästi tämän albumin paras menopala.

Muut albumin vauhtipalat ovat tyypillisempää McCoy-menoa vatkaavine rytmeineen ja hallitsevine lähes eurodiskomaisine jousisovituksineen. Paikoin kuitenkin sekaan viskotaan vahvoja gospel-sävyjä, kuten The Greatest Feeling-kappaleen loppuosan kuorosovittelussa.

A Might Clouds of Joy onkin sitten jo melko puhdas gospel-raita: balladi, jolla taustalla raikaa isoääninen kuoro hallelujah-huutoineen. Melbahan ei ollut gospel-taustainen artisti lainkaan, vaan musikaali-piireistä levyttämään siirtynyt laulajatar. Tämä kuuluukin selkeästi Melban tulkitessa Beatles-hittiä The Long and Winding Road, josta on tosiaan soul kaukana ja mieleen tulee jokin hyvin teatraalinen musikaali. Vastenmielinen versio, ja täytyi olla todellinen tollo Buddahilta, joka päätti tätä vielä yrittää singlenä - tuloksena tietenkin täysi floppi (sija 94.) soul-listoilla. En usko, että tätä kukaan soul-DJ suostui vapaaehtoisesti soittamaan sen enempää radiossa kuin vielä vähemmän diskoissa.

Perinteisempää soul-balladia tällä albumilla ei ollutkaan, vaan nuo kaksi raitaa jäivät ainoiksi hidastempoisiksi esityksiksi.

Kaiken kaikkiaan hyvin keskinkertainen disko-soul-albumi. Kansiteksteihin FTG on onnistunut saamaan Melba Mooren omia kommentteja, joissa aika näkyy kullanneen muistot ja Melba muistelee lämmöllä "hyvin menestyneitä" McCoy-levyjään... Buddahille Melba Mooren nostattaminen suuren yleisön menestykseen oli kuitenkin sellaista tervanjuontia, että seuraava albumi A Portrait of Melba jäi viimeiseksi Melban Buddah-albumiksi, ja Melba joutui etsimään uutta levymerkkiä.

(Soul Town Rating: 5/10)

Melba Moore -albumidiskografia



Takaisin Funky Town Grooves -esittelysivulle

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page