Melba Moore

A Lot of Love

CD-uudelleenjulkaisu vuodelta 2011, Funky Town Grooves (USA)

Albumi julkaistu alun perin 1986, US Capitol
Soul Town Rating: 8/10

Tilaa levy Soul Express verkkokaupasta - Click here to buy

1) There I Go Falling In Love Again 2) It's Been So Long (feat. Dennis Collins) 3) I'm Not Gonna Let You Go 4) Love The One I'm With (A Lot Of Love) (with Kashif) 5) You Trip Me Out 6) A Little Bit More (with Freddie Jackson) 7) Falling 8) Stay 9) When We Touch (It's Like Fire) 10) Don't Go Away
CD reissue bonus tracks:
CD Reissue Bonus tracks: 11) Love The One I'm With (A Lot Of Love) - 12" 12) I'm Not Gonna Let You Go - Remix 13) It's Been So Long - Extended Remix 14) Love The One I'm With (A Lot Of Love) - Club Mix 15) Don't Go Away - 12" 16) A Little Bit More - Radio Edit

Siinä missä Melba Moore nostettiin 80-luvun puolivälissä soul-listojen kärkeen funk-sävytteisellä klubimateriaalilla Kashif/Paul Laurence Jones-tiimin johdolla, 80-luvun loppupuolella Melban taustalla ollut HUSH-tuotantoyhtiö profiloitui laatusouliin ja balladeihin. Hushin vetonaulana ja kultasuonen avaajana oli Freddie Jackson, sielukkaan melismaattinen vokalisti, joka laitettiin laulamaan sofistikoitunutta balladisoulia, ja hänen menestysputkensa oli valtaisa: kymmenen ykköshittiä vuosina 1985-1991 ja vielä nippu muita top ten -sinkkuja. Freddien supermenestyksen myötä Capitol avasi Hushille ilmeisesti aika vapaat kädet tuottaa myös muiden soul-laulajien albumeita, ja näitä riitti. Suuri osa näistä oli erittäin kovan luokan vokalisteja, jotka olivat vain liian sielukkaita menestymään, mutta olisi hienoa saada noita levyjä nyt CD-uusintapainoksina, kun vielä vuosina 1985-1990 itsekin ostin vielä ainoastaan vinyylejä. Vasta kesällä 1991 levy-yhtiöt lakkasivat painamasta uutuuksia vinyylinä, ja sitä kautta ostajakunta pakotettiin CD-soitinten hankintaan.

Hushin suojiin pääsi sekä uusia tulokkaita että pitkän linjan soul-artisteja kuten Beau Williams, Willie Collins ja tietenkin Melba Moore. Melba oli itsestään selvä Hush-artisti jo nimittäin siltä pohjalta, että veljekset Charles ja Beau Huggins olivat perustaneet Hush-tuotantoyhtiön, ja Melba oli mennyt vuonna 1975 naimisiin Charles Hugginsin kanssa. Vuosina 1986-87 Hush-yhtiön suosio oli huipussaan, ja yhtiön tuotokset juhlivat soul-listojen ykkössijoilla, ja Melbakin pääsi tästä osalliseksi. Tältä albumilta nimittäin lohkottiin peräti viisi singleä - ja niistä kaksi nousi listaykköseksi, kaksi muuta vielä top teniin. Siihen nähden on jonkinmoinen ihme, ettei itse albumi noussut sijaa 7. korkeammalle soul-LP-listoilla, mutta roikkui sinkkujen voimalla yli vuoden (59 viikkoa) Billboardin soul-LP-listalla.

Tuo menestys leivottiin pitkälti duetoilla. Ensin julkaistiin singlenä Kashfin ja Melban duetto Love The One I'm With (A Lot Of Love), joka oli Kashifin tuottama kevyehkö menopala myös melko ilmeettömässä koneellisessa keyboard-taustassa, mutta sävelmä oli riittävän tarttuva nostamaan sinkun soul top teniin sijalle 5.

Melban uran ensimmäinen ykköshitti tuli, kuinkas muuten kuin duetolla Hushin suurimman tähden Freddie Jacksonin kanssa. Freddiellä oli 80-luvun lopulla sellainen suosio, että hänen lähes jokainen singlensä nousi listakärkeen. Kappale A Little Bit More onkin hyvin tyypillinen Freddie Jackson-balladi, johon Melba Moore on vain liitetty duettopariksi. Tuottajana ja yhtenä säveltäjänä on Philly-veteraani Gene McFadden, joka McFadden & Whiteheadin oman suosion kuihtumisen myötä siirtyi tuotanto- ja sävellyshommiin Hush-leiriin, kun partneri John Whitehead siirtyi soolouralle.
Sävelmä oli täysin Freddielle räätälöity laulu, rungoltaan hieman sokerinen balladi elokuvien rakkausteemojen tapaan, mutta Freddie irtautuu kappaleen loppua kohti hänelle ominaiseen improvisiointiin ja kääntelee ja vääntelee antaumuksella sielukkaita osuuksia. Melba jää kiistämättä aika statistiksi tämän irrottelun rinnalla. Freddie Jackson on sellainen artisti, jonka laulua on mielenkiintoista seurata kirjoitettua lyriikkaa seuraten, ja katsella milloin Freddie jättää kirjoitetut sanat sikseen ja irtautuu omille teilleen...

Mutta näiden kahden duetto-singlen menestyksen jälkeen Melba itsekin oli niin kuuma artisti, että hänen seuraava singlensä nousi soul-ykköseksi ilman ketään duettopariakin. Kappale oli ilahduttavasti taas Gene McFaddenin kynästä ja tuotantoa, nimeltään Falling, ja tällä Melba pääsi näyttämään omaa osaamistaan. Kappale on erittäin vaativa laulettava, ja Melba joutuu välillä pinnistämään äärirajoillaan, mutta suoriutuu hyvin ja saa todella näyttää kaikki bravuurinsa mukaan lukien yhden 20 sekuntia kestävän vokaalin Falling-sanan ensimmäiseen tavuun. Mutta nyt ilman, että se kuulostaisi teennäiseltä ja operettimäiseltä tehokeinolta, kappale soljuu nimittäin kevyessä mid-temmossa ja McFaddenin tyyliin sielukkaana. Kyllä tämä on Melban uran kohokohtia, ja on hämmästyttävää, että näin laadukas ja epätavanomainen kieputtelu nousi listaykköseksi. 1986 oli ällistyttävä soul-vuosi, joka suosi erityisesti nais-soul-laulajia, kun sellaiset artistit kuin Jean Carn, Meli'sa Morgan, Stephanie Mills, Shirley Jones, Gwen Guthrie ja Melba Moore nauttivat ykköshiteistä - vaikka vuosi muistetaan erityisesti Anita Bakerin Rapture-menestyksestä: viisinkertainen platina-albumi, 108 viikkoa putkeen soul-listoilla jne.

Kehuin albumin tuoreeltaan lokakuussa 1986 Melban uran siihen asti parhaaksi, tietämättä tietenkään, millaisia hittejä siltä tultiin lohkomaan. Siinä vaiheessa myös säveltäjä-tuottaja Vaneese Thomas oli täysin tuntematon nimi: tämä Rufus Thomasin tytär nousi sittemmin omaksi suureksi suosikikseni omilla levyillään, mutta vuonna 1986 hän oli vain lahjakas taustahahmo ja todellinen kaappaus Hush-tiimiin. Tälle albumille Vaneese tuotti kaksi omaa sävelmäänsä, Stay ja When We Touch (It's Like Fire). Jälkimmäinen on albumin suurin suosikkini: saksofonilla ja funky-bassolla väritetty balladi sykkivässä midtempoisessa taustassa, ja sataprosenttista soulia niin sävelmänsä kuin taustansa osalta (näin jälkikäteen kuunneltuna tyylin tunnistaa Vaneese Thomasille ominaiseksi vereväksi souliksi). Stay on lähes samaa tasoa, oikeastaan samat kuvailut sopivat myös taustaan. Tällainen materiaali nosti kovasti Melban osakkeita soul-diggarien keskuudessa. Vaneesen oma debyyttialbumi näki päivänvalon vuonna 1987 - kukahan sen julkaisisi CD-uusintapainoksena?

Paul Laurence Jonesin normaali rooli oli tuottaa menopaloja, ja avausraita There I Go Falling In Love Again on tavanomainen jumputus, joka toimii melodisuutensa takia kuitenkin kohtuullisesti. Taustaa värittää yllättävästi aito vaskisektio. Paul Laurence ei kuitenkaan ollut pelkkä funk-mies, minkä hän omilla soololevyillään sittemmin todisti, vaan pystyi myös yllättävänkin juurevien balladien kirjoittamiseen (ja tulkintaan). Paulin kirjoittama ja tuottama balladi I'm Not Gonna Let You Go kuvastaa hyvin miehen sielukasta balladityyliä, vaikka Melban laulanta on paikoin lipsua musikaali-linjoille.

It's Been So Long on upotettu Marvin Gayen Sexual Healing:ia muistuttavaan taustaan, ja loppuhetkillä esitellään jälleen uusi Hush-suojatti Dennis Collins, miehekäs vokalisti, joka ei tainnut koskaan päästä levyttämään sooloalbumia Hushin tuottamana. Tämäkin raita julkaistiin sinkkuna, ja se nousi vielä top teniin sijalle 6. Se viides single oli edellä mainittu Paul Laurence-balladi I'm Not Gonna Let You Go, joka ylsi sijalle 26.

Kyllä tämä kiistatta oli Melban uran tähänastinen kohokohta, joskin seuraavalla albumilla pistettiin vielä paremmaksi. Kaupallisesti katsoen tämä albumi jäi kuitenkin Melban kautta aikojen menestyksekkäimmäksi.

(Soul Town Rating: 8/10)

Takaisin Funky Town Grooves -esittelysivulle

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page