MELBA MOORE Read My Lips / Never Say Never
SORRY! OUT OF PRINT - NO LONGER AVAILABLE!
(UK Blue Bird CD, 2007)
(Alkuperäiset albumit vuosilta 1985 ja 1983)
Read My Lips (1985):
1) Love of a Lifetime 2) I Can't Believe It (It's Over) 3) Read My Lips 4) Dreams 5) When You Love Me Like This (feat. Lillo Thomas) 6) Winner 7) King of My Heart 8) To Those Who Wait 9) Mind Over Matter
Never Say Never (1983):
10) Love Me Right 11) Keepin' My Lover Satisfied 12) Got to Have Your Love 13) Livin' for Your Love 14) It's Really Love 15) Never Say Never 16) Lovin' Touch 17) Lean on Me

Melba Moore on laulajanurallaan käynyt varsin kivikkoisen tien Broadway-musikaaleista 70-luvulla pikkuhittien levyttäjäksi, sitten hetkeksi toisen luokan diskoartistiksi mutta 80-luvulla asteittain menestyksekkääksi laatu-soul/funk-vokalistiksi. Laatu-soul-artistiksi muuntautumista helpotti se, että Melba oli vuonna 1975 avioitunut Charles Hugginsin kanssa, josta tuli 80-luvulla HUSH-tuotantoyhtiön johtohahmo, ja yhtiön leivissä huippusoulia levyttivät 80-luvulla Melban ohella mm. Freddie Jackson, Beau Williams, Willie Collins, Meli'sa Morgan, Vaneese Thomas, Ray, Goodman & Brown, John White, Scott White ja Sarah Dash. Nykyisin Melbaa luonnehditaan mm. All Music Guiden sivuilla sanoin "She is honorably one of the top singers the R&B world has ever known".

Alan tuottajat ja taustahahmot näyttävät pitkään arvostaneen Melbaa, koska hän on aina ollut keskitasoa parempi, persoonallinen solisti. Jo 70-luvulla Melba sai levyttää mm. sellaisten tuottajien hoivissa kuin McFadden & Whitehead, Victor Carstarphen ja Van McCoy, ja niin laulunkirjoittajista kuin taustamuusikoista löytyy soulin kermaa: Curtis Mayfield, Richard Tee, Steve Gadd, Norman Harris, Futures, Ullanda McCullough, Tawatha Agee etc.

Uran pohjakosketus oli diskovelho Pete Belotten tuottama floppi, Burn-albumi vuonna 1979, mutta siitä lähti tie menestykseen. Aluksi Melba palasi McFadden & Whiteheadin suojiin, jotka eivät oman duettouransa megamenestyksestä huolimatta saaneet Melballe hittiä. Hittiputken käynnisti vihdoin B.T. Express-funk-yhtyeestä irtautunut kosketinsoittaja Kashif, joka kirjotti ja tuotti Melban ensimmäisen ison hitin, vuoden 1981 Take My Love (muuten McFadden & Whiteheadin kokonaan tuottamalta albumilta What a Woman Needs). Seuraavan vuoden albumilta The Other Side of the Rainbow lohkesi sitten Melban uran ensimmäinen soul-top-ten-hitti, Paul Lawrence Jonesin (joka levytti sittemmin nimellä Paul Laurence) kirjoittama ja tuottama Love's Comin' at Ya.

Sitten oltiinkin vuodessa 1983, jonka satoa on nyt Blue Birdin CD:lle prässäämä albumi Never Say Never. Tuottajina sillä jatkoivat edellisen levyn menestyksen myötä Paul Laurence, Kashif ja (funk-yhtye Daytonin takaa tuttu) Rahni P. Harris sekä uutena tiiminä John "Skip" Anderson & Steve Williams. Albumin taustahahmoissa oli mukana melkoinen joukko 80-luvun soulin orastavia tähtiä kuten Freddie Jackson, Meli'sa Morgan, Lillo Thomas ja La La (LaForrest Cope).

Albumin ensimmäinen single Keepin' My Lover Satisfied esitteli säveltäjänä Freddie Jacksonin, joka oli myös taustalaulajana - miehen oma menestyksekäs sooloura käynnistyi vasta kaksi vuotta myöhemmin. Korkein sijoitus jäi sijalle 14, ja tosiasiahan oli, että kappale oli varsin tavanomainen Kashif-soundia eli jyräävää bassosyntetisaattoria ja raskasta takapotkubeatia harjoittava mäiskyttely. Parempi valinta sinkuksi olisi ehkä ollut avausraita Love Me Right, jossa oli sekä tarttuvampi melodia että rullaavampi tausta. Albumin kolmossinkkuna sen korkeimmaksi listasijoitukseksi jäi kuitenkin 15. - monella fanilla oli varmaankin tuossa vaiheessa jo albumi.

Alun funk-putken ilman muuta säkenöivin Paul Laurence-tuotos oli kuitenkin Got to Have Your Love, joka on ilman muuta kolmikon kärki: oikeaa funk-bassoa peukaloi tarmokkaasti Wayne Brathwaite, taustassa on jo aitoa groovea ja Melba kieputtaa antaumuksella ad libiä kertosäemelodian ympärille.

La La (Forrester Cope) oli yhden albumin tähdenlento levyttävänä artistina vuonna 1987, mutta hän kunnostautuikin enemmän laulunkirjoittajana. Hänen suurimmaksi ansiokseen lasketaan Whitney Houstonin läpimurtohitin You Give Good Love (1985) kirjoittaminen, mutta hänen musiikkiaan levyttivät myös Stephanie Mills, Glenn Jones, Billy Porter ja Kashif. Melba Moorelle La La kirjotti kaksi tasokasta laulua, ajattoman laatuballadin Livin' for Your Love ja keskitasoa paremman menopalan It's Really Love.

Tuo Livin' for Your Love antoi viitteitä siitä, että Melbasta oli todella laatu-soul-artistiksi, kunhan vain sävelmä, tausta ja tuotanto olivat kunnossa. Kappale tuo mieleen monet myöhemmät HUSH-balladit esim. sellaisille artisteille kuin Beau Williams, Freddie Jackson tai Lillo Thomas, joista kaksi viime mainittua oli mukana tämän levyn taustalaulajina.

John "Skip" Anderson ja Steve Williams tuottivat nimikappaleen Never Say Never ja Lovin' Touch, jotka ovat melodisia, ja A-puolen raitoja monipuolisemmin ja värikkäämmin sovitettuja menopaloja, kun mukana on niin fonia kuin funk-bassoa ja perkussioita. John "Skip" Anderson työskenteli myöhemmin mm. sellaisten artistien kanssa kuin Luther Vandross, Carl Anderson, Teddy Pendergrass ja Lisa Fischer.

Päätösura on uusintaotto Van McCoy:n balladista Lean on Me, joka oli Melballe pienoinen hitti jo vuonna 1976. Kappale eroaakin muun albumin linjasta, kun säestys on kokonaan akustista ja sävelmä on romanttinen pikkunätti balladi, jolla Melba todistelee laajaa ääniskaalaansa.

Seuraava Melban albumi, vuoden 1985 Read My Lips oli vielä asteen tasokkaampi kokonaisuus. Tuotantopuolelle oli tullut mukaan Billy Oceanin huipulle tuottanut Keith Diamond, joka kopioikin Oceanin pari hittiä uusin lyriikoin tälle levylle. King of My Heart on aivan suora kopio Billy Oceanin kansainvälisestä läpimurtohitistä Caribbean Queen (Euroopassa European Queen!). Oceanin rockahtavaa Lover Boy-hittiä jäljitti puolestaan nimikappale Read My Lips.

Diamondin tyyli kuitenkin sopi Melballe ehkäpä paremmin kuin Kashifin ja Paul Laurencen funk-soundi, joka painotti enemmän bassosyntiikkajyräystä ja beatia, kun Keith Diamondin lauluissa oli laulumelodialla selvästi suurempi rooli ja taustat olivat kevyempiä. Kosketinsoittajana vierailee muuten Barry Eastmond.

Tuollaista melodista linjaa parhaimmillaan edustaa I Can't Believe It (It's Over), jota on Keith Diamondin ohella ollut kirjoittamassa kultti-soul-nimi Lew Kirton. Fleetwood Macin tarttuva pop-melodia Dreams sopii sekin hyvin joukkoon fonilla väritettynä.

Paul Laurencen tuottama ja yhdessä Freddie Jacksonin kanssa kirjoittama Winner oli pelkistetympi jumputus. To Those Who Wait on albumin ainoa balladi, ja sitä oli kirjoittamassa Keith Diamondin kanssa Barry Eastmond, joka tunnetaan erityisesti Freddie Jacksonin, Keith Washingtonin, Will Downingin, Jeffrey Osbornen ja Anita Bakerin taustahahmona. Tämä hieman turhan hauraan ja varovaisen oloinen balladi To Those Who Wait ei kuitenkaan vielä edusta Eastmondin tasokkainta sävelmistöä.

Levyn paras hetki on juoksija-laulaja Lillo Thomasin kanssa laulettu When You Love Me Like This, jolla tasokasta Diamondin melodiaa säestävät mm. Eastmond, Brathwaite (mehevät bassottelut!) ja Jeff Smith huilusooloineen. Lillon laulutyyli mukaili Freddie Jacksonia, mutta hieman vaatimattomammin laulajanlahjoin. Mainittakoon, että pikajuoksijana Lillo oli jo läpäissyt vuoden 1984 olympia-kisojen karsinnan, kun hän auto-onnettomuuden takia ei voinut osallistua itse kisoihin. Ikävä kyllä myös Lillon lupaavasti alkanut laulajanura jäi kolmen albumin pituiseksi, joskin YouTubessa väitettiin että uralle olisi vihdoin tulossa jatkoa.

Toivottavasti jossain vaiheessa julkaistaan CD:nä myös Melban 80-luvun lopun albumit, jolloin Melba oli musiikillisesti uransa huipulla.
***1/2 -IT

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page