Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

McCrarys: Loving Is Living
| On the Other Side

February 9, 2013

The original albums on US Portrait, 1978-79
Now available at US Funky Town Grooves reissue CD, 2012

Rating: 7/ 10

Buy this album from our CD Shop

Loving Is Living (1978):
1) You 2) Givin' It Up 3) Thinking About You 4) Don't Wear Yourself Out 5) Loving Is Living 6) Here's That Feeling 7) Take Me To Your Leader 8) You Are The Key 9) Wonderful Feeling 10) Looking Ahead
Bonus track:
11) Don't Wear Yourself Out - Single Version (Bonus)

On the Other Side (1979):
12) (Do You Wanna) Dance With Me? 13) (Baby) I'm For Real 14) Isn't It Deep? 15) Lost In Loving You 16) On The Other Side 17) Put On Your Dancing Shoes 18) Starbright 19) Your Smiling Face 20) Sunshine 21) Makin' Music


Tämä kahden alkuperäisen soul-albumin paketti on ainakin itselleni ollut mielenkiintoisin Funky Town Grooves -julkaisu pitkään aikaan. Alkuperäiset vuosien 1978-79 albumit ovat Suomen leveysasteilla hyvin harvinaisia, ja itsellänikin oli entuudestaan kokoelmissa vain toinen näistä, vuoden 1978 Loving Is Living. Kuitenkin McCrarys-yhtye tunnettiin erittäin korkeatasoisena soul-yhtyeenä, jolta tunnetuin kappale lienee vuoden 1982 Capitol-helmi Love on a Summer Night. Se oli vuoden 1982 Capitol-albumilta nimeltään All Night Music, ja siitä on olemassa japanilainen CD-painos, joka on jo loppuunmyyty, joten olisipa hienoa, jos siitäkin saataisiin vaikka FTG-labelilla edullinen uusintapainos. Yhtyeen toinen Capitol- albumi on vuodelta 1980, nimeltään Just for You, ja sillä on alkuperäisversio Chaka Khanin myöhemmin tunnetuksi tekemästä laulusta Any Old Sunday.

Takaisin kuitenkin yhtyeen varhaisempiin levytyksiin. Perheyhtye aloitti gospel-piireissä ja julkaisi gospel-merkillä Light ensimmäisen albuminsakin jo vuonna 1972, nimeltään Sunshine Day. Tuokin kiekko on minulta kuulematta. Sitten yhtye alkoi siirtyä kaupallisemman musiikin pariin, joskin alkuperäisjäsen Howard McCrary jatkoi gospelia soolouralla, kunnes palasi 1980-luvun alussa yhtyeeseen. Näillä vuosien 1978-79-albumeilla yhtyeessä olivat mukana Linda, Alfred, Charity ja Sam McCrary, eli yhtye oli tuolloin kvartetti.

FTG on nähnyt vaivaa toimittamalla levykansiin kunnon esittelyn yhtyeestä, mutta risuja tulee siitä, että muusikkotiedot on karsittu, ja ne piti kaivaa alkuperäiseltä vinyyliltä. Yhtyeen Portait-debyytille luonteenomaista kun oli se, että tausta oli aito 70-lukulainen hyvin rikas ja lukemattomien ammattimuusikoiden värittämä tausta. Mukana olivat mm. Stevie Wonder (avausraidan You huuliharppuosuudet), James Jamerson (Motownin bassolegenda), James Gadson (rummut), Sylvester Rivers (piano), Steve Madaio (trumpetti), Marlo Henderson (kitara), Nathan Watts (basso) ja George Bohannon (vetopasuuna). Alkuperäisvinyylillä oli kappalekohtaiset muusikkolistaukset ja laulujen lyriikat. Albumin tuottajana oli varsin tuntematon Trevor Lawrence.

Tuo Wonderin huuliharpun sävyttämä You on sykkivä midtempoinen soul-raita, joka julkaistiin sinkkuna, ja se nousi soul-listalla aina top teniin asti sijalle 9. Päävokalistina on Linda McCrary, jolla on vahva gospelissa kouliintunut sopraano, ja muu yhtye osallistuu vahvoihin harmonioihin, minulle tuli paikoin mieleen toinen gospel-soulin perheyhtye Perri, vaikka tummaääninen Lori Perry onkin hyvin erityyppinen solisti kuin Linda McCrary. Kansiteksteissä kappale rinnastetaan The Staple Singersiin, ei sekään ole kaukaa haettu, joskin yhtyeen soundi oli enemmän 70-luuvun modernia soulia kuin mitään etelän Stax-menoa. Tästä hyvän kuvan antaa seuraava raita Givin' It up, joka musiikillisesti ja tyylillisesti on lähempänä esim. The Emotions -yhtyeen Columbia-kautta kuin saman yhtyeen Stax-aikoja. Nämä rinnastukset kuitenkin antavat hyvän kuvan myös McCrarysin tasosta heti yhtyeen ensimmäisellä Portrait-albumilla.

Menopaloilla kuten Thinking about You oli paikoin hyvinkin funkyt pohjat bassojuoksutuksineen ja torvisektioineen, mutta yhtyeen gospel-henkinen vahva laulanta piti tunnelmaa soulin puolella. Kakkossingleksi lohkottiin kappale Don't Wear Yourself out, joka on svengaava midtempoinen raita, jossa on kuitenkin hieman tylsästi jankkaava kertosäe, jossa toistetaan vain otsikkoa, ja kappale jäikin sijalle 40. singlelistoilla. Vinyylikiekon A-puolen päätti tyylikäs balladi Loving Is Living, joka jälleen tuo minulle mieleen Perri-yhtyeen soundin.

Vinyylin B-puolen avasi raita Here's That Feeling, jossa on jälleen jäntevä rytmipohja Nate Wattsin basson ja Kenneth Ricen rumpaloinnin ansiosta, jota kuitenkin vietiin hieman rock-väreihin Jay Groydonin kitaroinnin myötä. McCraryt värittävät vahvalla harmonisoinnillaan gospel-henkistä lauluosuutta. Charity McCraryn yksin kirjoittama Take Me to Your Leader on nimenkin perusteella jo gospel-henkinen menoraita, jossa oli enemmän jo gospelille ominaista call-and-response-vuorottelua Linda McCraryn pääsolistin ja vahvan taustakuoron välillä.

Tunnelma rauhoittuu hieman kappaleella You Are the Key, joka on jousisektion ja puhallinryhmän säestämä midtempoinen soul-laulu, jossa gospelin tunnelma on edelleen vahvasti läsnä. Wonderful feeling on Sylvester Riversin pianon johdolla vetäisty reipas singalong- laulelma, jolla yhtyeen jäsenet pääsevät vetämään laulajina omia osuuksiaan. Albumin päätösraita Looking Ahead on raikkaasti sovitettu uptempo-laulu, jolle Linda McCraryn sopraano on omiaan. Yhtään balladia ei kuitenkaan ollut B-puolen viiden raidan joukossa.

Albumin vahvuus oli siis soitto- ja laulupuolen vahvuudessa, mutta materiaali, joka oli yhtyeen itsensä kirjoittamaa yhdessä Sandra Tuckerin kanssa, ei loistanut eikä sisältänyt suuria elämyksiä. Ilman muuta yhtye olisi kaivannut nimekkäämpää tuottajaa taakseen, joka olisi myös osannut etsiä yhtyeen tyyliin sopivia ulkopuolisia lauluja. Juuri näinhän Capitol sitten toikin McCrarysin taakse mm. Wayne Hendersonin tuolla mainitulla vuoden 1982 albumilla All Night Music.


McCrarys-yhtyeen toinen Portrait-albumi On the Other Side julkaistiin kuumimpana diskovuonna 1979, ja tämä kuuluu. Rytmejä oli paikoin tasoitettu ja nopeutettu sekä kosketinpuolelle tuotu syntetisaattoreita, jolloin taustat olivat paikoin paljon ikävämmän kuuloiset kuin edellisellä albumilla. Onneksi varsinaisia diskoraitoja ei ollut kuin kaksi. Ensimmäisenä niistä vaatimaton avausraita (Do You Wanna) Dance with Me?, ja tuolla soundilla vastaus otsikon kysymykseen oli tosiaan kiitos ei. Yhtä kliseinen ja teennäinen diskoraita - kuin levy-yhtiön pakottamana purkitettu - oli Put on Your Dancing Shoes.

Onneksi tälläkin albumilla oli sitten myös paljon rikkaasti ja täyteläisesti sovitettuja midtempo-raitoja, joissa Nathan Wattsin basso napsui vahvana pohjalla, Sonny Burke, Paul Jackson, Jr. ja Marlo Henderson täydensivät ja jouset ja puhaltimet olivat edelleen taustoilla. Etenkin taustaltaan ja soitannaltaan erinomaisia ja raikkaan tuntuisia midtempo-raitoja olivat (Baby) I'm for Real, On the Other Side, Your Smiling Faces sekä singlenä julkaistu ilmavasti liitelevä Lost in Loving You, joka kaiken diskoilun keskellä nousi soul-listalla sijalle 35. Sen verran korvat päässä oli levy-yhtiön pomoillakin, etteivät siis lähteneet yrittämään singlenä albumin diskofloppeja.

Balladit jäivät edelleen harvaan, ja vain pari kappaletta on balladinomaisia - tempoluvuistaan huolimatta. Isn't It Deep on Linda McCraryn yksin kirjoittama tyylikäs two stepper -rytminen balladi, joka tuo hieman mieleen Deniece Williamsin. Laulajana Linda oli gospel-piirteineen toki hyvin erilainen solisti kuin Deniece. Kappale suorastaan kutsuu saksofonisooloa, mutta sitä ei koskaan kuulu. Joka tapauksessa erinomainen raita, itse asiassa parempi kuin yksikään edellisen levyn kohokohdista.

Toinen hieno balladi albumilla on Starbright, joka on Alfred McCraryn kynästä, ja hyvin erityyppinen kuin yhtyeen yleislinja. Tämä on Lindan lähes yksin tulkitsema pelkistetyn, yksinkertaisen pianotaustan ylle. Hyvän sävelmän ja upean tulkinnan yhdistelmä toimii, vaikka tässä ei sitten ole sovituksellisia nyansseja tai suurta omaleimaisuutta.

Kokonaisuutena tämä vuoden 1979 albumi oli paljon epätasaisempi ja tyylillisesti epäyhtenäisempi kuin edeltäjänsä, mutta kohokohtien myötä keskiarvo nousee samalle tasolle.

Arviopisteet:
Loving Is Living 7/10
On the Other Side 7/10

Reviewed by Ismo Tenkanen

Takaisin Funky Town Grooves -sivulle

Takaisin etusivulle