Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

The Manhattans: There's No Good in Goodbye (1978 reissue)

The Manhattans: There's No Good in Goodbye

February 17, 2018

Rating: 7/ 10

The original release on US Columbia, 1974
Now available as a CD reissue by US Funky Town Grooves, 2015
Tilaa levy Soul Express-verkkokaupasta

US Funky Town Grooves reissue CD, 2015
1) There's No Good in Goodbye
2) Ten You Can Tell Me Goodbye
3) Tomorrow
4) Share My Life
5) Am I Losing You
6) Happiness
7) Movin'
8) You're My Life
9) Goodbye is the Saddest Word
10) Everybody Has a Dream

Bonus Tracks:
11) Don't Say Goodbye (Single Version)
12) Here Comes that Hurt Again (Single Version)
13) Everybody Has a Dream (Single Version)
14) Am I Losing You (Alternate Version, un-released)
15) Don't Say Goodbye (X-Rated Version, un-released)
16) Here Comes the Hurt Again (X-Rated Version, un-released)
17) That's Not Part of the Show (X-Rated Version, un-released)

Olemme edenneet The Manhattans-yhtyeen albumien kertauksessa vuoteen 1978, ja vihdoin takaisin FTG-uusintajulkaisuihin. FTG siis prässäsi yhtyeeltä markkinoille kahdeksan CD-levyä, joista yksi oli kahden albumin setti, eli eri albumeita FTB julkaisi Manhattanseilta yhdeksän. Sarja oli siis kaikkea muuta kuin täydellinen myöskään 70-luvun osalta, jolloin kun olen arvioinut albumit ilmestymisjärjestyksessä, on pompittu levymerkiltä toiselle. Yhtyeen edellinen, vuoden 1977 albumi It Feels So Good oli omissa kirjoissani yhtyeen siihen asti paras albumikokonaisuus, mutta se julkaistiin David Nathanin Soulmusic.com-labelilla, ja nyt sitten taas tämä FTG-julkaisu vuoden 1978 albumista There's No Good in Goodbye oli Manhattansien uralla selvä välityö, ja siksi ei ole kiinnostanut muita labeleita.

Kun FTG aloitti Manhattans-levyjen uusintajulkaisut loppuvuonna 2014, niin nyt runsas kolme vuotta myöhemmin kahdeksasta CD-levystä vain yksi oli myyty melko ripeässä tahdissa kokonaan loppuun ja saanut nyt uuden painoksen. Tuo levy oli vielä se varhaisin julkaisu eli vuosien 1970-1972 albumit koonnut tupla With These Hands / A Million to One. Tästä voi siis päätellä, että Manhattans-sarja lienee ollut FTG:lle suuri pettymys, ja sillä on ollut suuria hankaluuksia päästä edes tuhannen tai kahden painoksista eroon, ja niitä on myyty polkuhintaan alkaen muutamalla taalalla vuosien ajan. Vasta nyt alkavat FTG:n omat varastot Manhattans-levyistä huveta, ja myös tämä vuoden 1978 albumi on nyt myyty loppuun FTG:ltä, mutta sitä saa edelleen Amazonista alle kympillä. Tästä päätellen voisi arvella, että FTG:ssä ei olla hirveän innostuneita uusintapainoksiin Manhattans-levyistä, mutta ainakin Expansionin Ralph Tee tiesi kertoa, että major-labelit vaativat minimissään kolmen tuhannen painoksen kustakin albumista, ja vaikea sanoa, onko FTG edes tuohon velvoitteensa vielä suorittanut.

Katsellessa tämän albumin taustatietoja, on vielä vaikea päätellä, mikä tämän albumin kanssa meni pieleen. Tuottajana oli edelleen Manhattansien kaikki edeltävät Columbia-albumitkin tuottanut Bobby Martin, mutta jotenkin vain tälle albumille ei saatu aivan huippuluokan materiaalia. Myöskään Heikki Suosalon perusteellisesta Manhattans Storysta ei täysin aukea, miksi tämä albumi jäi yhtyeen omassa skaalassa täysin välityöksi. Albumilta saatiin toki vielä yksi top ten -sinkku Am I Losing You, mutta kun edelliseltä albumilta niitä lohkesi kolme kappaletta, ja koko albumin myynti floppasi täysin - ainoastaan sija 59 soul-listoilla - niin olihan tämä jo menestykseen tottuneelle yhtyeelle alisuoritus. Heikin haastatteluissa yhtyeen jäsenet tuntuvat hakevan syyllistä levy-yhtiön markkinoinnista, säveltäjä Teddy Randazon ja tuottaja Bobby Martinin huonosta kemiasta jne. mutta eikös se tuottaja valitse ne levyn sävelmät. Yksinkertaisesti albumille päätyneet laulut eivät olleet samalla tavoin säkenöiviä, kuin yhtyeen tähänastiset tai tulevat helmet. Jälkiviisaana voisi päätellä, että Martinilla oli suurempi into samaan aikaan tuottaa L.T.D-yhtyettä, sillä Jeffrey Osbornen johtamana LTD teki samaan aikaan ikimuistoisia soul- ja funk-klassikoita, jotka myös juhlivat soul-listoilla aivan ykkössijoja myöten. Levy-yhtiö teki tästä tietysti ainoan mahdollisen päätelmän, ja vaihtoi tuottajaa seuravalle Manhattans-albumille. Bobby Martin jatkoi LTD:n ja Tavaresien tuottajana. Tämän uusintajulkaisun kansiteksteissä muuten Matt Bauer haastattelee Gerald Alstonia, ja ilmenee mm. että albumin taustat soitti L.T.D. Kyllä L.T.D. oli tähän aikaan Bobby Martinin ykkösprojekti, ja Manhattans jäi kakkoseksi.

Sävelmistöstä lähtisin itse hakemaan albumin ongelmia, koska tuotannosta ja soitannasta se ei ainakaan ollut kiinni. Kakkossinkuksi valittu Everybody Has a Dreamn on Martin Luther King-inspiraatioineen juurevaa saarnaa Gerald Alstonilta ja yli seitsemän minuuttia gospel-viritteistä vääntöä, mutta kyllä se sinkkumarkkinoille ja radiosoittoa ajatellen oli varmaankin väärä valinta. Vaisua listasijoitusta 65 ei tarvitse ihmetellä, vaikka kunninahimoinenhan tuo Billy Joel-cover oli.

Albumin avaussinkku, balladi Am I Losing You oli bassomonologi-alkuineen enemmän Manhattansien totuttua hittilinjaa, ja toikin yhtyeelle kuutossijan soul-listoilla, mutta rohkenisin väittää, että sävelmänä tämä J. Dougas Stender - Alvin Fields - Barbara Morr -teos ei ollut mikään ikimuistoinen, vaikka Gerald Alston sen sielukkaasti tulkitseekin. Ja jos tämä oli siis albumin kärki, niin vaisun albumimyynnin ymmärtää jo paremmin.

Yhtyeen vanha luottosäveltäjä Teddy Randazzo oli kirjoittanut albumille kaksi laulua, otsikkomelodian There's No Good in Goodbye ja You're My Life, jotka molemmat ovat tämän albumin parhaimmistoa, ja Gerald Alston Heikin haastattelussa erityisesti tuntui kritisoivan sitä, miten Columbia ei uskonut ensimainittuun lauluun eikä markkinoinut sitä, vaikka kuulemma Euroopassa kappale herätti suurta mielenkiintoa. Mutta pakko olla levy-yhtiöpomojen kanssa samaa mieltä siitä, että kappale ei kuulostanut samanlaiselta hitiltä kuin Randazzon edelliselle Manhattans-albumille kirjoittama It Feels So Good to Be Loved So Bad, josta yhtye sai top ten -hitin.

Loppu albumilla oli myös pari muuta cover-laulua Billy Joelin Martin Luther King -tribuutin lisäksi. Then You Can Tell Me Goodbye oli vuoden 1967 perua Casinos-yhtyeen ohjelmistosta, ja seuraava laulu Tomorrow musikaalista Annie ja Cissy Houstonin vuonna 1977 levyttämä single. Molemmat lokeroituvat sarjaan "ihan OK", mutta eivät mitään klassikoita.

Missään tapauksessa huonosta albumista ei toki ollut kyse, siltä vain puuttuivat ne kirkkaimmat helmet, mutta yleistaso oli Gerald Alstonin särmikkään laulun myötä edelleen korkea. Levy-yhtiöllä oli kuitenkin nyt kiire löytää Bobby Martinille korvaaja. Vuoden 1979 alussa Columbia julkaisi Manhattans-singlen Here Comes the Hurt Again, joka oli Philadelphian Sigma Studioilla levytetty, Jack Faithin tuottama alakuloisissa tunnelmissa liikkuva laulu, jonka oli kirjoittanut Frank Johnson. Se päätyi myös yhtyeen seuraavalle Columbia-albumille Love Talk, mutta kun se oli taasen Expansion-levymerkin uusintajulkaisu, FTG päätti poimia kappaleen tämän CD-uusintajulkaisun bonus-raidaksi.

Lisäksi FTG on kaivanut arkistoista ennenjulkaisemattomia "X-Rated"-versioita yhtyeen tuon aikakauden sinkuista, ja näissä versioissa siis on lisänä Blue Lovettin kiroilun säestämiä "X-Rated"-bassomonologeja, jotka kovasti ainakin Gerald Alstonia naurattivat Mattin haastatteluissa. Rapit olivat siis tyyliin "hey bitch, don't hit me with the hammer", eli ideana oli kääntää perinteiset hömppäromantiikat ja hempeät lemmenluritukset päälaelleen. Yhtyeen imagollehan nuo olisivat olleet todella turmiollisia, jos olisivat saaneet enemmän julkisuutta.

Reviewed by Ismo Tenkanen

Takaisin Funky Town Grooves -sivulle

Takaisin etusivulle