Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

The Manhattans: That's How Much I Love You (1974 reissue)

The Manhattans: That's How Much I Love You

September 25, 2016

Rating: 6/ 10

The original release on US Columbia, 1974
Now available as a CD reissue by US Funky Town Grooves, 2015
Tilaa levy Soul Express-verkkokaupasta

US Funky Town Grooves reissue CD, 2015
1) Summertime In The City
2) Don't Take Your Love
3) Save Our Goodbye
4) I Don t Want To Pay The Price Of Losing You
5) That s How Much I Love You
6) Blackbird
7) A Change Is Gonna Come
8) Strange Old World
9) Fever
10) Nursery Rhymes
Bonus tracks:
11) Don't Take Your Love (Single Version)
12) Summertime In The City (Single Version)

Loisteliaasti käynnistynyt Manhattans-yhtyeen Columbia-ura sai yllättävän käänteen vuonna 1974, kun levy-yhtiö pukkasi markkinoille tällaisen välityön nimellä That's How Much I Love You. Sille oli kyllä pantu kärkeen yhtyeen kaksi tuoreinta sinkkua, heinäkuussa 1974 julkaistu Temptations-vaikutteinen (Norman Whitfield-kaudelta) kesä-funk Summertime in the City, sekä enemmän yhtyeen balladi-imagoon sopinut, Gerald Alstonin vahvaan improvisaatioon rakentuva Don't Take Your Love marraskuulta 1974, mutta eihän mediaa eikä ostavaa yleisöä pystytty huijaamaan sillä, että albumin B-kyljelle oli pakattu muutaman vuoden takaista materiaalia yhtyeen edelliseltä levymerkiltä DeLuxe.

Heikki Suosalon ansiokkaassa Manhattans Story:ssa käydään sen kolmososassa tarina detaljeittain läpi, ja yhtyeen jäsenet selittävät, miten heillä ei ollut lopullista päätäntävaltaa sen enempää singlevalintoihin kuin albumin sisältöön. Jotenkin tässä nyt haiskahtaa se, että Columbia oli nähnyt ympärillään disko-musiikin vahvan suosion kasvun, ja yrittikin yhtäkkiä kääntää Manhattansien kurssin klassisesta romanttisesta balladi-formaatista menevään diskoiluun - joka näin jälkikäteen tuntui tietenkin idioottimaiselta ajatukseltakin. Pelkästään, se, että sinänsä ihan kelpo Temptations-linjainen Summertime in the City, floppasi täysin ja jäi sijalle 45. albumin ensisinkkuna, kuvasti, mitä mieltä suuri yleisö oli ideasta, ja kun balladi Don't Take Your Love muutama kuukausi myöhemmin korjasi tilanteen top ten -sijoituksella (7. soul-listoilla, top 40:ssä pop-listoillakin), niin viesti meni varmaankin kovapäisimmälle levy-yhtiöpomolle selväksi, että Manhattans on balladi-yhtye eikä diskopoppoo.

Nyt kuitenkin koko albumin A-puolella - tuota Don't Take Your Love-balladia lukuunottamatta Manhattansia yritellään esitellä melodisen ja kepeän uptempo-musiikin esittäjänä, ja vaikka kappaleet ovat "ihan OK", niin ei tälle kuutta pistettä enempää voi antaa. Etenkin kun B-puolella mentiin sitten todella sieltä missä aita on matalin - ja kappaleet poimittiin vanhoista DeLuxe-arkistoista, joihin Columbia oli ostanut lisenssit, ja halusi sitten tätä hyödyntää. Kun vielä mukana on kaksi cover-versiota todellisista standardeista - A Change Is Gonna Come ja Fever - niin en yhtään hämmästele, että albumi droppasi listoilta vain kahdessa viikossa - korkein listasijoitus 59!

A Change Is Gonna Come oli Gerald Alstonin tulkinta Sam Cooken klassikosta oli sekin siis vanhaa DeLuxe-perua, joka myös selittää sen, miksi Gerald ei tässä kuulosta niin särmäiseltä kuin myöhemmillä Sam Cooke -tulkinnoillaan. Gerald itse selitti asiaa sillä, että oli odoteltu koko ilta studioon pääsyä, ja vasta yöllä päästiin töihin, kun piti odotella James Brownin päättävän oman studiosessionsa... Kuvaavaa on, että kappale hyllytettiin DeLuxe-kaudella, mutta nyt sekin kaivettiin hyllyjen arkistosta. Fever oli sen sijaan julkaistu DeLuxe-sinkun Back up B-kylkenä ja sinne sekin olisi saanut jäädä. Kappale oli toki mukana myös albumilla A Million to One.

Levyllä oli muuten sellainenkin erikoisuus kuin Blue Lovettin kirjoittama menoraita Nursery Rhymes, jolla vaikutteet olivat jälleen selvästi Temptations-funkeissa, jopa Sly Stone-sävyjä voi kuulla!

Kaiken kaikkiaan siis selvä välityö Manhattansien uralla, ja siksi albumi sopii minusta paremmin kylkiäiseksi edellisen albumin kanssa, kuten Ace sen pakkasi 2on1-CD:lle vuonna 2004. FTG on kuitenkin julkaissut albumin erillisenä, ja veikkaanpa, että yhtiöllä tulee ongelmia päästä eroon näistä levyistä. Koko edellisen 12 kuukauden aikana Funky Town Grooves on muuten sivumennen sanoen keskittynyt painattamaan lisäkopioita vanhasta rosteristaan, ja uusia reissue-levyjä ei ole saatu koko vuonna 2016, ennen kuin vihdoin kesän jälkeen FTG on julkaissut Toni Braxtonin kaksi ensimmäistä albumia DeLuxe-versiona eli bonus-raidoista on koottu oma CD-levynsä. Uskomattoman kehno ajatus, kun originaalit ovat vuosilta 1993 ja 1996, eli kaikilla Braxtonin faneilla on levyt jo CD-formaatissa hyllyssään, ja vain todellinen fanaatikko halua noita tiskijukkien remix-versioita naatiskella tuntitolkulla...

Manhattansien uusintajulkaisuista FTG:llä on edelleen kuutta albumia saatavana, kun yhtiö julkaisi uudelleen kaikkiaan kahdeksan Manhattans-albumia. Loppuunmyytyjä ovat nyt juuri DeLuxe-kauden tupla With These Hands / A Million to One sekä vuoden 1980 helmi After Midnight, jolta lohkottiin yhtyeen todellinen signature song Shining Star.

Reviewed by Ismo Tenkanen

Takaisin Funky Town Grooves -sivulle

Takaisin etusivulle