featuring Peggi Blu on Let's Try Love
"Peggi Blu blew the roof off in a steamy duet with Gerald on Let's Try Love..."

Usean levyn ajan soolouralla ollut kultakurkku Gerald Alston on palannut maineikkaaseen Manhattans-yhtyeeseen, tai itse asiassa hän muodostaa nyt koko yhtyeen kahdestaan bassovokalisti Blue Lovettin kanssa. Pienestä levymerkistä huolimatta tämä albumi on soundeiltaan ensiluokkainen ja taustoilla on koko joukko aitoja muusikoita (mm. saksofonistit Gerald Albright ja Brandon Fields, neljä pianistia, trumpetisti, pasunisti, kitaristi ja uruissa Billy Preston). Lisäksi levyllä vierailee yksi 80-luvun lopun hienoista tähdenlennoista, Peggi Blu, joka duetoi Geraldin kanssa kappaleen nimeltä Let's Try Love, joka on By All Means -yhtyeestä tutun kaksikon Stan Sheppard & Jimmy Varner käsialaa.

Mainittu kappale onkin yksi levyn helmistä, hienoon kesäiseen taustaan istutettu romanttinen balladi, jolla Peggi osoittaa edelleen olevansa täydessä vedossa tummalla, värisevällä äänellään, ja Alston täydentää duettopariaan tyylilleen ominaisella tavalla, jossa hunajaisen hienostunut tenori vaihtuu yhdessä käänteessä aggressiiviseksi kurkkuääniseksi puserrukseksi. Vertailut Sam Cookeen parhaimmillaan eivät tosiaan ole kaukaa haettuja!

Rankinta laulantaa Alstonilta kuullaan tällä kertaa avauskappaleen Love Me Right loppupuolella, kun Gerald intoutuu revittelemään melodisen mid-tempoisen päätteeksi klassiseen soul-tyyliin I'm begging you down on my knees, please, please baby, love me right, I need you baby baby... etc. Upeata näytöstä siitä, että Gerald on edelleen tämän päivän parhaita soul-vokalisteja.

Turn out the Stars on hieno Jim Weatherly / John Durrill -sävelmä, josta vain Manhattansien epäonneksi itse Ali Ollie Woodson - "maailman paras soul-laulaja" - ehti juuri julkistaa vielä järeämmän version! Mutta hienoa soulia tämä Geraldinkin luenta on, vielä kun Gerald Albright värittää saksofonillaan taustaa pitkin raitaa.

Tyylikäs, saksofonintäyteinen balladi on myös hienostunut Nites Like This, samoin kuin saman säveltäjän, Darrell Harveyn kynäilemä albumin nimikappale Even Now, hillitty kaunismelodinen, sielukkaasti tulkittu perinteinen soul-balladi sekin.

Sly Stone -cover Everyday People tavoittelee torviriffeineen 60-lukulaista menoa, mutta on hieman oudossa seurassa tällä levyllä, samoin kuin pop-sävyinen pompottelu How Much More?

Takaisin laatu-soulin pariin päästään kappaleella I Got It Right, joka on ilmavasti sovitettu balladi, jolla Alston kuljettaa nättiä melodiaa akustisen kitaran sävyttämän taustan yllä. Levyn päätösura Can You Take It on hieno yhdistelmä lähes uskonnollisen harrasta soul-balladia, raastavaa Alstonin saarnaa ja Blue Lovettin bassoäänistä monologia.

Yksi hienon soul-vuoden 2001 top ten -kiekkoja. ****

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page