Venus Malone: Pretty on the Inside

VENUS MALONE Pretty on the Inside
(US Groove Attack CD, 2003) 22 e

1. I Realize
2. Cliche - (Interlude)
3. Cliche
4. One On One
5. Phat Ass
6. Best Inspiration
7. Ain't Home Tonight
8. Rainin' Tears
9. Table For Two
10. Eye On The Prize
11. Evolution
12. The End (Part One)
13. Eye On The Prize - (remix, bonus track)

Neo-soulin puolella ei vuosi 2003 ole tuonut uutta varteenotettavaa haastajaa edellisten vuosien lajin kärkilaulajattarille kuten Erykah Badu, Ledisi, Karen Bernod, N'Dambi tai Sandra St. Victor. Tämä Venus Malone ei hänkään aivan yllä edellisten tasolle, mutta on sekä vokalistina että musiikkitaustoiltaan hyvin varteenotettava uusi tulokas. Venus Malonen kerrotaan hylänneen useita major-levy-yhtiösopimuksia saadakseen levyttää itselleen mieluisaa musiikkia, ja niinpä tämä Columbuksesta, Ohiosta kotoisin oleva laulajatar on päätynyt aina Muncheniin Saksaan asti levyttämään debyyttiään Pretty on the Inside.

Levy edustaa tyylillisesti juuri samanlaista tuoreen kuuloista soulin, funkin ja jazzin sekoitusta kuin edellämainittujen artistien levyt, ja avausraidasta alkaen Venus osoittaa olevansa myös pätevä laulajatar. Soitinvalikoimassa vaihtelevat esikuvien tapaan ohjelmoidut rytmipohjat ja oikeat rummut, erilaiset kosketinsoittimet ja trumpetti, huilu, saksofoni ja perkussiot. Kuvaan kuuluu, että Venus on kirjoittanut ainakin osaksi jokaisen levyn raidan.

Kappalevalikoimasta erottuu viisi-kuusi erittäin vahvaa teosta, eikä joukossa ole yhtään heikkoa lenkkiä, mikä on levyn ehdoton vahvuus. Avaus I Realize on torvisektion vahvistama tuhti funk, jonka lauluosuudet Venus hoitelee irtonaisella, jazz-vivahteisella otteella. Huilu piristää myös taustaa. Heti perään seuraa yksi levyn todellisista helmistä, tyylikäs jazzahtava neo-soul-balladi Cliché, jonka pohjan muodostavat oikeat rummut, piano ja basso, mausteena jälleen huilua. Hieno esitys, joka muistuttaa Karen Bernodin (ex-Incognito-päävokalisti) parhaita balladeja.

Rennot ohjelmoitujen rytmien ylle tulkitut mid-tempo-palat One on One ja Best Inspiration heijastelevat Erykah Badu-vaikutteita, mutta ovat silti persoonallisia, kun mukana on mm. tuhtia saksofonisooloilua. Myös Ain't Home Tonight ja Eye on the Prize etenevät nekin aluksi tutuissa kevyesti tutuissa groovaavissa neo-soul-soundeissa, mutta edellä mainittu intoutuu loppua kohtia melkoiseen irrotteluun kosketinsoittimien ja kitaran luodessa svengiä ja jazzahtavaa sooloilua, kun taas jälkimmäinen saa laulusovituksiinkin keinuvan svengin. Ei siis mitään tusinatavaraa nämäkään.

Vaikka Venus Malonen CD ei tuo mitään uutta ja ihmeellistä neo-soul-rintamalle, levy toistaa alan perus-soundia ja -tunnelmaa niin tasaisen laadukkaasti, että se ansaitsee ilman muuta asteikossamme neljä tähteä viidestä, ja on enemmän kuin suositeltava hankinta kaikille neo-soul-faneille.
****

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page