Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

LYNNE FIDDMONT Flow
(US Mid Life CD, 2006) 22 e
1) Holiday 2) Cupid 3) Flow 4) Something I Can Feel 5) Never really 6) U R Loved 7) Say 8) Feels So Right 9) No Regrets

Siinä vaiheessa kun aletaan valita vuoden 2006 parhaita levyjä, tämä CD tulee olemaan korkealla omissa papereissani: levy on ainakin niiden makuun, jotka ovat kyllästyneet koneellisiin soundeihin ja haluavat soul-musiikkinsa pääosin oikeiden muusikoiden soittamina. Lynne Fiddmont lienee useimmille soul-diggareillekin aivan outo nimi, mutta jotkut saattavat muistaa 90-luvun alusta Linsey-nimisen yhtyeen – Lynne Fiddmont oli yhtyeen vokalisti.

Linsey'ltä oli yksi kappale (Power to the People) yhdellä kaikkien aikojen parhaista soul-kokoelmista, Expansion Soul Sauce Volume One vuodelta 1992 ja vuotta aiemmin Linsey oli julkaissut ainoaksi jääneen albuminsa Perfect Love. Kehuin tuota levyä sen ilmestyttyä ja suosittelin sitä erityisesti jazz-funk-sävyisen soulin ystäville. Kuuntelin kyseisen levyn nyt 15 vuoden tauon jälkeen uudelleen, ja täytyypä todeta, että tämä uutuus hakkaa tuon Linsey-albumin mennen tullen. Vaikka levyn muusikkovierailijoina olivat silloinkin mm. Paul Jackson Jr., Kirk Whalum, Doc Powell ja Boney James (näköjään silloin vielä oikealla nimellään James Oppenheim), levyn yleissoundi oli ohuehko ja konerumpuineen yllättävänkin synteettinen.

Tämä uutuus on toista maata, sillä (ilmeisesti nyt ex-) aviomies Wayne Linsey ei ole nyt syntikoineen vesittämässä soundia, vaan pääroolissa ovat sellaiset alansa maestrot kuin Abe Laboriel, Ready Freddie Washington, Munyungo Jackson, Ricky Lawson, Luis Conté, Nathan Watts sekä tuntemattomammista nimistä koostuva puhallinsektio. Näiden myötä levyn yleissoundi on huippuluokkaa ja kaukana synteettisyydestä.

Albumin yleistunnelma muistuttaa Gabrielle Goodmanin CD:tä Angel Eyes, joka oli Soul Townin vuoden 2004 myydyin levy. Vaikka vokalistina Lynne ei olekaan samanlainen taituri kuin jazz-laulajana paremmin tunnettu Gabrielle Goodman, olen oppinut pitämään Lynnen värisevästä sopraanosta, joka on hieman samaa koulukuntaa kuin Deniece Williams, Denise Stewart tai Alton McClain.

Uudelle albumille on otettu mukaan yksi Linsey-levyn kappaleista, nätti balladisävelmä U R Loved, jonka Lynne tulkitsee oikeiden muusikoiden (mm. Paul Jackson Jr kitarassa ja Lynnen veli Keith Fiddmont sopraanosaksofonissa) soittaman taustan ylle, jolloin kappaletta ei ole edes tarvinnut soittaa uusiksi, vaan tämä on suora toisinto vuoden 1991 albumilta – ainoastaan miksattu uudelleen.

Huomattavasti enemmän pidän itse kuitenkin levyn uusista balladeista, kuten helmeilevä Say, jossa aidot rummut (John Robert), akustinen piano (Mark Stephens) ja basso (Freddie Washington) luovat loistokkaan sykkivän taustan, ja Lynne säteilee tulkitessaan itse kirjoittamaansa huippuluokan soul-sävelmää. Stephensin pianosoolo kruunaa tunnelman.

Toinen erinomainen uusi sävelmä on riisutun taustan ylle tulkittu Feels So Right, jolla Lynnen laulanta käynnistyy lähes kuiskailevalla sävyllä, mutta kuulostaa sopivan tuskaiselta kertosäkeessä lyriikoiden kuuluessa "how can love so wrong feel so right", eli kyseessä on klassinen kolmiodraama. Soundeiltaan jälleen mehevämmissä sävyissä etenee Cupid, joka ei ole se vanha Sam Cooke-klassikko vaan uusi hienostunut balladisävelmä. Keith Fiddmont vierailee tällä kertaa vibrafonistina.

Nimikappale Flow on pohjustettu konerytmein, jota Lynnen rento skattailukaan ei nosta samalle tasolle kuin levyn muut midtempo-palat. Saksofonin ja Munyongo Jacskonin perkussioiden vahvasti värittämä Something I Can Feel keinuu jo kohti Latin-tunnelmia, ja myös avausraita Holiday ottaa lisäväriä Karibean meren suunnalta rytmiikkaansa. Toisaalta samantyyppistä rytmimattoa tarjosi aikanaan jo Grover Washington Jr. yhdessä Ralph MacDonaldin kanssa – nyt asialla ovat Kevin Ricard perkussioissa sekä Abe Laboriel, Ready Freddie Washington ja Herman Jackson.

Levyn päättävä No Regrets on vanha Billie Holidayn ohjelmistosta tuttu jazz-standardi, jonka Lynne tulkitseekin aidossa klassiessa jazz-ympäristössä (rummut, akustinen basso, akustinen piano) ja osoittaa pystyvänsä myös jazzahtavampaan laulantaan.

Laatulevy alusta loppuun.
**** -IT

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page