CARMEN LUNDY This Is Carmen Lundy
(US Justin Time CD, 2001) 22 e

Katalogissamme on parhaillaan viisikin eri jazz-laulajatar Carmen Lundyn albumia, joista ehkä paras on tämä vuoden 2001 erinomainen julkaisu This Is Carmen Lundy. Jo Carmenin aiemmista levyistä oli usein todettu, että Carmen on soul-kuuntelijoiden makuun, ja niin näyttää olevan tämäkin levy myyntilistojemme mukaan, vaikka esim. Maurice Bottomley arviossaan Popmatters-saitilla totesikin:
"Though she probably is held in higher regard by soul than jazz fans, this is the purest jazz album she has ever recorded."
Aidosta jazzista siis on tosiaankin kyse, eikä mistään jazz-vaikutteisesta soulista, mutta niin mehevästi svengaavat taustat puhaltimineen ja niin täyteläinen ja samettinen ääni on Carmen Lundylla, että useimmat levyn levykaupassamme kuulleet ovat puolessa minuutissa tehneet ostopäätöksen ja korjanneet levyn talteen.

Carmen on aiemmin kierrättänyt pitkän rivin jazz-standardeja, ja on ilo kuulla häneltä vihdoin kokonainen albumi uutta, Carmenin itse kirjoittamaa materiaalia. Toisaalta on monessa arviossa todettu, että Carmenin sävelmät ovat niin klassista jazzia että niitä herkästi voisi luulla vanhoiksi jazz-standardeiksi.

Carmen Lundyn musiikillinen ura on ollut värikäs. Hän on Miamista kotoisin, ja hänen äitinsä oli gospel-laulaja ja veli Curtis on maineikas, itsekin levyttävä jazz-basisti. Carmen aloitti Miamin yliopistossa opiskella ooppera-laulua, mutta siirtyi nopeasti jazzin pariin. Keväällä 1978 Carmen muutti New Yorkiin ja alkoi esiintyä paikallisissa klubeissa saavuttaen heti kiitosta. Jo vuonna 1978 hän alkoi esiintyä salsa-legenda Ray Barretton yhtyeessä, ja on sittemmin esiintynyt mm. sellaisten artistien kanssa kuin Wynton Marsalis, Ernie Watts, Courtney Pine ja Kenny Kirkland.

Carmen perusti ensimmäisen oman yhtyeensä vuonna 1980, ja on pitkään käyttänyt pianistinaan soulinkin puolelta tuttua Onaje Allan Gumbsia, joka on myös tällä vuoden 2001 äänitteellä. Muita levyn muusikoita ovat mm. veli Curtis bassossa, Bobby Watson altosaksofonissa, Mark Shim tenorisaksofonissa, Kevin Louis trumpetissa ja Ralph Peterson Jr. rummuissa.

Levyn vakuuttavin osa muodostuu menoraidoista, jotka svengaavat todella mainiosti torvien kruunamana. Todellinen makupala tarjotaan heti avausraitana, kun eroottinen All Day, All Night tempaa mukaansa ensi kuulemalla ja ensi sekunneista. Pohjagroove luodaan vahvalla rumputyöskentelyllä, pianolla ja bassolla, Bobby Watson puhaltelee verrattoman alttosaksofonisoolon ja torvisektio heittää tuhteja riffejä. Sanoituksissa Carmen kutsuu partneriaan upealla tummalla äänellään koko päivän ja yön kestäviin sessioon: "Take your arms and put them around me, then run your fingers through my hair. Say that you love me, whisper sweet nothings, and then touch my body anywhere - all day, and all night, make love all day and all night - the greatest feeling in the world, nothing can quite compare etc."

Better Love Next Time loistaa puolestaan vahvan rumputyöskentelyn ja torvisektion riffien myötä, kun itse sävelmä on ikään kuin tahallisen kaavamainen juoksutus ylemmiltä alemmille nuoteille. Sävelmänä jälleen kiehtovampi on (I Dream) in Living Color, jossa on lennokas pianopohja ja jälleen vahvat puhaltimet mukana kyydissä trumpettisooloineen. Carmen kannustaa Kevin Louisia vauhtiin: "I wanna hear some horn, I wanna hear some trumpet"...
Päätösura, trumpetin värittämä Seventh Heaven on omistettu vuonna 1998 menehtyneen pianisti Kenny Kirklandin muistolle, ja laulun idea perustuu pitkälle lyriikkaan, jossa Carmen kuvailee mitä taivaassa hänen äitinsä, isoäitinsä, Martin Luther King, JFK etc. hänelle sanoisivat.

Balladit ovat usein trumpetilla maustettuja ja alakuloisia yleisvireeltään, kuten jo laulujen nimet This Is the End of a Love Affair ja Now That's He's Gone hyvin kuvastavat. Balladeista omaksi suosikikseni on noussut pianon ja basson varassa pitkälti etenevä seesteinen Send Me Somebody to Love.

Enemmän kuin tutustumisen arvoinen artisti, ja Carmenin jazz on varmasti ainakin niiden soul-harrastajien makuun, jotka ostivat esim. Ledisin taannoisen jazz-levyn Feeling Orange But Blue.
****1/2

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page