Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

UUDET JULKAISUT

Soul Town - parasta uutta ja vanhaa soulia:

Tällä sivulla on levyarvioita aiempien vuosien julkaisuista. Lähes kaikki levyt ovat edelleen saatavana - jos levyä ei kuitenkaan näy enää verkkokauppamme valikoimassa, lähetä meiliä ja pyydä tilaamaan levyä erikseen!
Suoraan verkkokauppaamme

Tracy Hamlin:
Better Days

CD €22.00
Kaksi suurta tämän päivän naisvokalisti-suosikkiani Tracy Hamlin ja Vaneese Thomas julkaisivat syksyllä 2009 perä perää uutuusalbumit. Erittäin raikas ja taitava sopraanolaulaja Tracy Hamlin tuli tunnetuksi ensin Pieces of a Dream -jazz-funk-yhtyeen solistina vuosina 2002-2004, ja irtautui sitten soolouralle. Debyyttialbumin arvion löydät edelleen Soul Townin sivuilta. Better Days on Tracyn kakkosalbumi, ja se pyrkii toistamaan hyvin huolellisesti debyyttilevyn konseptin aina Bill Withers-coveria myöten: nyt versioinnin kohteena on Use Me, josta pyritään luomaan maanläheinen ja kevyesti funkahtava tulkinta. Klassista Aretha Franklin-linjan balladisoulia edustaa tällä kertaa puolestaan Until You Come Back to Me, Stevie Wonderin kirjoittama hitti Arethalle vuodelta 1973. Kappale on nyt istutettu ei niin onnistuneeseen kevyeeseen reggae-vivahteiseen poljentoon, antaumuksellisessa tulkinnassa ei ole sen sijaan valittamista. Vaikka Tracy näyttää välttelevän soolourallaan liiallista leimautumista jazz-laulajaksi, onnistuvat tältä albumilta kiistatta parhaiten jazz-tulkinnat. Bonus-raitana tarjoiltava fonin maustama tulkinta At Last-standardista on juureva ja Tracymäisesti värisevä luenta tuhanteen kertaan levytetystä klassikosta. Vielä paremmin Tracy onnistuu Billie Holiday-klassikon Good Morning Heartache kimpussa: hillitty trumpetilla maustettu jazz-tausta luo oivan tunnelman, ja Tracy pysyttelee nyt myös itse selvästi hillitympänä kuin esimerkiksi räjähtävällä My Funny Valentine-irrottelullaan vuoden 2002 Pieces of a Dream-albumilla. Neil Thomasin sävelmä Last Kiss Goodnight on huomattavasti vähemmän tunnettu ja tuoreempi lainaus, hieman Stephanie Mills-sävyissä esitetty balladi.
Loput kuusi raitaa ovat uusia, Tracyn itseksi osaksi kirjoittamia lauluja, jotka edustavat laatu-soulia ja on sovitettu tuottaja Phil Davisin koskettimien hallitsemiin lievästi jazz-vivahteisiin moderneihin taustoihin. Nimikappale Better Days nousee ehkä uusista sävelmistä selkeimmin esiin, kun sen taustaa maustetaan myös saksofonilla.
Tilaa verkkokaupastamme
(Rating: ***1/2)
Maysa:
Blue Velvet Soul

Shanachie (US), 2013

Kieltämättä kaikki pahat merkit leijuivat ilmassa, kun tämä Maysan uutuusalbumi julkaistiin. Labelinä on edelleen viime vuosina useita soul-artisteja konetuubisoundeihin ja cover-materiaaliin hukuttanut Shanachie, tuottajana useimmilla raidoilla Chris "Big Dog" Davis, ja tuttuna "laadun" (lue siis: huonon laadun) takeena levyetiketissä useimpien raitojen kohdalla maininta "All instruments played by Chris "Big Dog" Davis".

No, tuohon nähden levy on positiivinen yllätys. Pidän kuitenkin edelleen Iso Koiran anti-fan clubin jäsenkortin povitaskussani, sillä skeidaahan miehen tuotanto on edelleen. Tämän albumin pelastukseksi koituu se, että 15 raidan joukossa on myös seitsemän muun tuottajan raitaa, ja monella raidalla oikeita muusikoita avustamassa. Toisaalta joillakin balladeilla konepohjat eivät edes pahasti häiritse. Yleistunnelma on levyn otsikon mukaisesti samettista jazzilla maustettua soulia. Ja Maysa on toki aivan yhtä täyteläisen ja miellyttävän kuuloinen kuin aiemminkin.

Incogniton päävokalistina Maysa on parhaiten tullut tunnetuksi, ja niinpä suuri yllätys ei ole, että mukana on myös kolme Jean-Paul "Bluey" Maunickin kirjoittamaa ja tuottamaa laulua. Good Morning Sunrise eroaakin Iso Koiran konetuotannosta kuin kuu kirkkaalta taivaalta, vaikka ohjelmoituja pelejä tässäkin on mukana. Toinen Blueyn kontribuutio Put It on Me on Incognito-tyyppinen uptempo-rullailu ja Nothing But You pyrkii ehkä enemmän retro-henkiseen diskoaikakauden feel good -tunnelmaan.

Iso Koira-tuotannosta maininnan arvoinen on Nancy Wilson-cover Quiet Fire, jolla Iso Koiran ankea tuotanto pääsee vähiten häiritsemään. Lorenzo Johnsonin tuottamalla kappaleella I Care on koneellisen rytmin yllä trumpettia ja vetopasuunaa, ja avausraita Beautiful Dreamer on otsikonsa kuvastama pikkunätti keyboard-pohjainen balladi, jonka Maysa on itse tuottanut ja säveltänyt yhdessä Eugen Botosin kanssa.

Ei tästä miksikään klassikoksi ole, mutta joka tapauksessa puolet levystä ihan kelpo kuunneltavaa.
Iso Koiran tuotantojen kohdalla avuksi tulee useimmiten kaukosäätimen skip-nappula.
(Rating: ***) Tilaa verkkokaupastamme

Vesta:
Seven

Fontana (US), 2012


Vesta (Williams) levytti vielä 1990-luvun lopussa vuoden parhaisiin kuuluneita soul-lauluja, joita hehkutimme Soul Expressin vuosittaisessa Quality Time Top 30-katsauksissa. Kaupallisesti katsoen Vesta jäi kuitenkin ikuisesti jonkinlaiseksi vara-Chaka Khaniksi, ja seurasi alamäki huumekierteineen. Edellisellä vuosikymmenellä hänen ainoaksi äänitteekseen jäi Shanachielle tyypillinen all cover -albumi Distant Lover, jonka hinta on kohonnut taivaisiin, kuten on toivottavasti Vestakin, sillä hän siirtyi ajasta iäisyyteen 22.9.2011. Kuoleman raportoitiin olleen luonnollinen, mutta huumesekoilut lienevät tuota "luonnollisuutta" vauhdittaneet.

Nyt postuumina julkaistu albumi Seven on tosiaan seitsemäs Vestan albumi, ja ikävä kyllä huonoin. Levystä tuli CD-painos markkinoille alkuvuodesta, siinä Amazon-arvioiden perusteella oli vielä jokin valmistevirhe skippaavine raitoineen, ja kun pieni painos loppui, hintapyynnöt levystä nousivat aivan naurettaviksi. Onneksi levystä tuli nyt heinäkuussa 2013 uusi painos, joten tästä flopista ei tarvinnut maksaa itseään kipeäksi.

Avausraita Water on the World on aitojen jousien säestämä muuten riisuttu pianopohjainen balladi, joka jää albumin parhaaksi, vaikka onkin korkeintaan keskitasoinen esitys. Tuottajana on koko albumilla Gerald Levert-yhteistyöstään tutuksi tullut Edwin "Tony" Nicholas.

Mutta jo seuraavalla raidalla alkavat R&B-sävyt puskea kaiken läpi, ankeine koplottelevine poljentoineen ja mikä pahinta, Vestan laulu autotuunataan lähes tunnistamattomaksi monin paikoin. Niillä raidoilla joilla ei tuunata, Vesta kuulostaakin yllättävän vellovalta tämän päivän R&B-mökeltäjältä, joten missään täydessä vedossa hän ei ole missään tapauksessa ollut albumia purkitettaessa.

Loppuaikoinaan Vestan kerrotaan hurahtaneen uskoon, ja sen kunniaksi albumilla on aivan järkyttävän huono ylimatalalla äänellä hoilattu hymni Hold on, joka luojan kiitos on jätetty pelkäksi interludeksi. Eli veikkaan, että jos ei olisi kuolema korjannut, seuraavana olisi saatu ihailla kokonaista albumillista samanlaista hengellistä ravintoa.

Ei tästä tämän enempää, koska hyvät tavat kieltävät puhumasta kuolleista pahaa.

Tilaa verkkokaupastamme
(Rating: **)

Will Downing:
After Tonight

CD €19.90
Peak CD (USA), 2007
Peabo Brysonin ohella myös Will Downing levyttää nyt Peak-merkille. Albumi on levytetty aikana, jolloin Downing oli vasta toipumassa monilihastulehdus-sairaudestaan, ja joutui levyttämään osuutensa kotonaan rullatuolissa istuen, mutta tämä ei juurikaan levyn tunnelmaa haittaa. Päin vastoin, albumi on rauhallisesta ja sofistikoidusta yleistunnelmastaan huolimatta alusta loppuun taattua Will Downing -tasoa, ja napakoita taustoja väritetään funk-bassolla, saksofonilla (Gerald Albright, Kirk Whalum), vibrafonilla (Roy Ayers), perkussioilla ja kitaralla. Sävelmistä mieleenpainuvimmat ovat Fantasy (Spending Time with You), nimikappale After Tonight, Skip Scarborough'n No One Can Love You More (poimittu Phyllis Hymanin ohjelmistosta) sekä Satisfy You, joiden joukosta saadaan täydennystä myös vuoden 2007 Quality Time Top 50:een. Laatua ensimmäisestä viimeiseen sekuntiin.
Tilaa verkkokaupastamme
(Rating: ****)

Vaneese Thomas:
Soul Sister, Vol. One

CD €22.00
Seque Records (USA), 2009
Vaneese Thomas levytti vuonna 2001 täyden kympin modernin soulin albumin Talk to Me, joka on jälleen saatavana. Levystä julkaistiin vuonna 2003 jenkki-painos nimellä A Woman's Love, joka oli siis sama vuoden 2001 levy uusilla kansilla ja yhdellä bonus-raidalla (No Guarantees). Vasta nyt kahdeksan vuotta tuon täysosumalevyn jälkeen Vaneese saa uuden albumin markkinoille. Se on lupaavasti otsikoitu Soul Sister, Volume One, mutta jo alaotsikko A Tribute to the Women of Soul paljastaa, että kyseessä on jälleen kerran all-cover-albumi eli Vaneese tulkitsee vanhoja lähinnä 60-luvun Southern Soul -klassikoita. Sinänsä kappaleet eivät ole tutuimmasta päästä ainakaan niille soul-harrastajille, jotka ovat aloittaneet soulin kuuntelunsa vasta 60-luvun jälkeen, kun materiaalissa on mm. Mitty Collierin, Denise LaSallen, Bettye Swannin, Fontella Bassin tai Linda Jonesin tunnetuksi tekemiä lauluja. Toisin sanoen Vaneese on astunut isosiskonsa Carla Thomasin reviirille ja haluaa näyttää, että häneltäkin käy 60-lukulainen Memphis-soul. Tietenkin joukossa on myös yksi Carlan tunnetuksi tekemä laulu, Comfort Me. Vaneesen tulkinnat ovat vereviä, ja taustaryhmänä ovat aidot muusikot torviryhmineen ja foni-sooloineen, joten varsinaisesti levyssä ei ole mitään vikaa, mutta en voi silti väittää innostuneeni levystä. Etenkin kun joukossa on muutama raita Tina Turner-linjan rokkisoul-ränttätänttämenoa, kuten Tinan Nutbush City Limits. Ainoa uusi laulu, Vaneesen itse sanoittama It's Killin Me on puolestaan bluesia. Modernin soulin diggarit eivät tällaista "näyttöä" Vaneeselta olisi kaivanneet, mutta ehkä tämä sitten lujittaa Vaneesen osakkeita USA:n old school R&B -piireissä. Huonosta levystä ei tosiaan ole kyse, mutta mieluummin kuuntelisin Vaneeselta uutta materiaalia kuin tällaista etelän soulin karaoke-sessiota. Oma suosikkini levyltä on I Had a Talk with My Man, Mitty Collierin vanha bravuuri.

Tilaa verkkokaupastamme
(Rating: ***)

Marisa Lindsay:
Deeper Love

Thunder Dome Sounds (USA), 2009
CD €19.90
Neo-soul katosi markkinoilta lähes yhtä nopeasti kuin se nousikin vuosituhannan vaihteessa, kun kaikki alan isoimmat nimet siirtyivät musiikillisesti erilaisiin, usein elektronisiin tai jopa rock-henkisiin sävyihin. Tämä on sääli, sillä neo-soul oli virkistävä tuulahdus 2000-luvun alussa, ja retro- ja jazz-sävyt sekä aidot instrumentit toivat musiikkiin raikkautta ja "luonnonmukaisuutta" - Englannisshan Soul Brother yritti lanseerata "luomu-soul"-käsitettä, mikä korosti sitä, että musiikissa käytettiin oikeita soittimia verrattuna läpeensä koneelliseen valta-R&B-listasoundiin. Mutta koneellisiin soundeihin näyttävät siirtyneet hiljalleen kaikki vanhat neo-soul-tähdet, ikävä kyllä.
Pieniltä indie-merkeiltä saattaa kuitenkin edelleen löytyä musiikkia, joka kuulostaa sellaiselta kuin 10 vuotta sitten neo-soul oli, tässä yksi esimerkki. Marisa Lindsay ei ole täysin tuntematon nimi, sillä hänen edellinen albuminsa Submit to Love noteerattiin Soul Expressin listoilla, ja Marisan fonilla vahvasti väritetty Erykah Badu-mainen versio Billie Holliday -klassikosta Lover Man ansaitsi paikkansa Quality Time -palstalle. Albumi oli jazzahtava, mutta vielä hieman epävireisen kuuloinen.
Nyt Marisan toinen albumi Deeper Love jatkaa vahvasti Erykah Badu-linjoilla, ja kun Badu itse on siirtynyt musiikillisesti muihin maisemiin, tämä albumi kuulostaa sellaiselta, jollaisen Badu olisi voinut levyttää 2000-luvun alussa. Marisa on samalla vaihtanut jazz-standardit neo-souliin, mutta aitoja soittimia ei ole vaihdettu koneisiin. Marisan laulanta on paikoin turhankin Badu-imitoinnin kuuloista, vaikka hän pystyy kyllä laulamaan omalla tyylilläänkin. Tasaisen materiaalin joukosta omiksi suosikeiksini ovat nousseet notkeasti rullaava midtempoinen Trippin without Your Love, letkeärytminen I Think I Want to Be in Love sekä erittäin Badu-mainen Upswing.
Tilaa verkkokaupastamme
(Rating: ***1/2)

N'Dambi:
Pink Elephant

CD €19.90
Stax (USA), 2009
N'Dambin kakkosalbumi Tunin' up & Cosignin' on edelleen neo-soulin kulmakiviä, loistokas jazz-soul-albumi, jonka N'Dambi oli levyttänyt Nina Simonen inspiroimana. Ikävä kyllä tuo levy oli samoin kuin monen neo-soul-artistin kohdalla vain ohimenevä kokeilu tuota tyyliä, ja sen jälkeen N'Dambi on harhaillut suuntaa hakien milloin rock- ja milloin kokeellisilla elektro-linjoilla. Nyt kun N'Dambi on päässyt legendaariselle Stax-soul-levymerkille, hieman olisin odottanut enemmän retro-menoa ja paluuta edes akustisempaan ympäristöön, mutta harmillisen monta raitaa on taas ankeata konekopsuttelua. Tuossa ympäristössä ei N'Dambin hieman vaikeroiva ja vaikea laulutyylikään ihastuta. Veteraani-soul-tuottaja Leon Sylvers vastaa monesta albumin latteimmasta sovituksesta, ja hän on albumin tuottaja.
Ne, jotka levyä ovat kehuneet, ovat näköjään innoissaan juuri siitä, että N'Dambi ei nyt retroile, vaan tekee "tämän päivän soundia". Tuo soundi on hyvin pelkistetty, rytmit koneellisia, ja soulia tämä soundi ei juurikaan muistuta, jazzista puhumattakaan. Parhaimmillaan levyn modernit luomukset ovat letkeätä mid-tempo-musisointia, mutta tosiaan vaikeasti lokeroitavissa mihinkään tyylisuuntaan. Sävelminä onnistuneimpia ovat Can Hardly Wait ja Imitator, kun taas tylsimmät matkivat lista-R&B:in kaavamaisia riffailu-melodioita, eli ovat kuin soittorasiakuvioita ja pyörivät lyhyttä kehää. Ei siis ihme, että levy on löytänyt ihailijansa lähinnä R&B-ostajien keskuudesta.
N'Dambin kahdesta ensilevystä diganneille tätä on vaikea suositella. Levyteollisuus osaa tosiaan pilata todellisia lahjakkuuksia muovaamalla väkipakolla heidän musiikkinsa teini-ikäisten R&B-ostajien makuun. Suurta menestystä levystä ei kuitenkaan tullut, vaan se jäi R&B-listalla sijalle 42.

Tilaa verkkokaupastamme
(Rating: **1/2)

R. Kelly:
Love Letter

Jive (US), 2010
CD €15.90

Enpä voi väittää seuranneeni aktiivisesti herra Robert Kellyn vuonna 1992 käynnistynyttä levytysuraa. Mies lähti Public Announcement-yhtyeestä sooloilemaan, ja ensialbumit olivat rutiini-swingbeatia ja kliseisiä seksistisiä Sex Me ja Bumb'n Grind-linjan nasaalilla tenorilla nau'uttuja R&B-balladeja. Menestys on kuitenkin miehellä säilynyt megatasolla, ja tusinan verran laskin jo ykkös-sijalle R&B-listalla yltäneitä albumeita - osa jopa pop-listojen ykköseksi nousseita.
Olisiko tämä 20 vuotta levyttänyt artisti nyt jo USA:ssa retro-kastissa, sillä uusimman albumin kansihan on kuin Ray Charlesia ja kuvissa R. Kelly keikkuu nyt puvussa ja solmiossa 60-luvun soul-artistien (a la Temptations) malliin, aivan kuten Tony Toni Tone'sta sooloilemaan lähtenyt Raphael Saadiq on tehnyt viime vuosina...
R. Kelly säveltää, sovittaa ja tuottaa levynsä, ja tuottelaisuutta hänellä tuntuu piisaavaan rasittavuuteen asti. Albumeita pukkaa edelleen lähes vuosittain, ja vieläpä usein tuplakiekkoina. Yhdessäkin 15 raidan levyssä on kuitenkin sulattelemista, etenkin kun miehen laulut ovat toinen toistensa klooneja. Se, mihin jo parikymmentä vuotta olen itse kiinnttänyt huomiota, on se hämmästyttävä ilmiö, miten tämän päivän mustasta listamusiikista on meno/party-musiikki häivytetty pois, ja nämä ei hip hopia esittävät mustat laulajat suoltavat albumitolkulla pelkkiä balladeja ja midtempo-raitoja. Onko se tosiaan niin, että kaikki "aggressiivisempi" uho käytetään nyt rap-riimien ja biittien puskemiseen, ja laulettu musiikki on pelkkää balladien luritusta?
Kun R. Kellykin on kesyyntynyt varhaiskautensa swingbeatista melodisen ja helpostisulateltavan ja taustoiltaan ilmeettömästi kuplivan midtempo-laulelun ja nyt lyriikoiltaankin siistittyjen romanttisten balladien tulkiksi, niin tuolla ilmeisesti on saavutettu valtava radio-soitto ja miehen musiikilla "ei ole väriä" ja levyt on saatu crossattua pop-listojen kärkeen.
Mikäs siinä, albumia kuuntelee tosiaan ihan sujuvasti eikä tarvitse skippailla raitojen yli. Parasta albumilla ovat hieman Isley Brothers-hengessä kulkevat melodiset smooth soul -balladit kuten Number One Hit, jota ei kuitenkaan USA:ssa edes julkaistu singlenä. Sen sijaan sinkuksi otettiin vielä retrompi, jopa 60-lukulaista urku-balladi-soulia tunnelmaltaan tavoitteleva When a Woman Loves, jossa kaikuvat erityisesti When a Man Loves a Woman ja monet muut 60-luvun puolivälin soul-balladihitit. Laulullisesti tämä on kuitenkin kesyhkö.
Toinen sinkkulohkaisu, nimikappale Love Letter on paljon modernimpi ja rennompi, kaiken kaikkiaan jo liiankin easy-on-the-ear, ja menestys jäi top tenin ulkopuolelle, mikä R. Kellyn standardein on suuri pettymys. Kolmanneksi sinkuksi lohkottiin jälleen perinteisempää soulia kohtuullisesti jäljittelevä Radio Message. Bonus-raitana on R. Kellyn "sankarille" Michael Jacksonille omistettu muistelo, Jackson-cover You Are Not Alone, joka tuollaisena herkkänä ja pop-vivahteisena smooth soulina kuvastaa hyvin R. Kellyn kesyyntynyttä nykylinjaa.
Oikeastaan levy ei siis kuvasta tyypillistä lista-R&B:tä - eihän R. Kelly edes laula autotunein läpi kuten kaikki trendikkäät R&B-sankarit, vaan retroon vahvasti kallellaan olevaa tämän päivän USA:n listojen menestyskiekkoa. No, ehkä juuri siksi tämä on ihan kuunneltava kiekko vanhalle soul-diggarillekin. Ja ihan juniori ei enää ole R. Kelly itsekään - mies täytti juuri 45 vuotta, joten jokohan miehen naismakukin on jo kypsynyt aikuisikään...

Tilaa verkkokaupastamme
(Rating: ***)

Al Olive:
Dream

CD €22.00
Alolive.com (USA), 2010
Minulla oli mahdollisuus nähdä Al Olive livenä vuoden 2011 alussa Blackpoolin Luxury Soul Weekenderillä, jonne hänet oli hälytetty ylimääräiseksi vierailijaksi, joka heitti yhden puolen tunnin setin taustanauhojen päälle laulettuna. Puuroisin ja tunkkaisin soundein taustanauhojen päälle Al Olive ei todellakaan vakuuttanut, ja jäi vaikutelma, että onkohan suosio saavutettu ulkoisin avuin. Tuossa vaiheessa tämä albumi oli kuitenkin itsellenikin vasta tilauksessa, ja albumi kyllä osoittaa, että kykyjä miehellä on. Al Olivelta oli poimittu tuoreelle Expansion-kokoelmalle raita Slow Down, jolla Al todellakin kuulostaa nuorelta (1980-luvun alun) Luther Vandrossilta, ja samaa Vandross-tunnelmaa ilmentää tämä albumi.
Toki materiaali ja ennen muuta levyn taustat eivät ole Vandross-tasoa, mutta tuo laulanta on todella lupaavaa, ja Alilla olisi kaikki ainekset kehittyä uudeksi soul-tähdeksi. Ongelmana on tietysti se, että levyteollisuus USA:ssa tuottaa isoilla merkeillä vain lista-R&B:ta vocoder-suodatettuine autotune-lauluineen ja näillä pienillä indie-luomuksilla on myyntiä vain CD Babyn indie-markkinoilla netissä, jolloin levyjen myyntiluvut laskettaneen satoina tai korkeintaan tuhansina kappaleina. Vaikea kuvitella, että Alista kehittyisi mikään Vandrossin kaltainen megatähti. Vähintäänkin hänen pitäisi osallistua johonkin X Factor-kisaan tai vastaavaan, jotta saavuttaisi suurempaa suosiota.
Al on säveltänyt 11-raitaisen albumin kaikki laulut (plus bonuksena remix-versio Slow Downista), joka voi myös rajoittaa miehen mahdollisuuksia murtautua suurempaan tietoisuuteen, sillä säveltäjänä hän ei ole samaa tasoa kuin vokalistina. Taustat ovat indie-tuotannoksi aivan OK tasoa, ei suuria sovituksellisia oivalluksia tai hienoja muusikkosooloja, mutta jo se, että taustoilla soittaa oikeita muusikoita ja jopa oikea rumpali, on tietenkin melko poikkeuksellista tänä päivänä.
Ehkä parasta mitä Al Oliven urakehityksen kannalta voisi tapahtua olisi se, että Expansionin Ralph Tee tai joku vastaava ottaisi miehen suojatikseen ja Al pääsisi levyttämään laatu-soulia laadukkaassa musiikillisessa ympäristössä. Tällaisen omakustanteisen indie-julkaisun suurin rooli lieneekin oikean levytyssopimuksen shoppailu. Toivottavasti tärppää.

Tilaa verkkokaupastamme
(Rating: ***1/2)

Melinda Doolittle:
Coming Back to You

CD €14.90
Hi Fi CD (US), 2009
American Idol -kisan taso on mustien vokalistien osalta ollut vuosia ihailtavan kova, ja kisa on poikinut useita uusia levyttäviä tähtiä. Melinda Doolittle oli kilpailun kuudennen kauden ehkä häikäisevin musta laulajatar, jota monet pitivät kisan varmana voittajana mutta joka sijoittui lopulta kolmanneksi. Doolittle on pitkäaikainen taustalaulaja, jonka nimen voi löytää taustalaulajana etenkin gospel-puolen levytyksiltä. Melinda oli American Idol -esiintymissä todella vakuuttava, laulaen soul- ja jazz-klassikoista upeita versioita, noita esityksiä kannattaa käydä katsomassa YouTubesta.
Kisan jälkeen ilahdutti erityisesti se, että Melinda ilmoitti, että hänen tulevan soolodebyyttinsä tulee olemaan "soulia" - joka on termi jota jenkit tosiaan harvoin käyttävät, vaan puhuvat enemmänkin R&B:stä silloinkin kuin tarkoittavat laulettua soulia. Melinda oli mielestäni klassinen soul-vokalisti, joka pystyi myös jazz-tulkintoihin, ja tulevaisuus näytti ruusuiselta. Ikävä kyllä nyt kuitenkin levytysura on hieman takkuillut, sillä ensin markkinoille tuotiin outo rokahtava single-versio kilpailussa esitetystä jazz-klassikosta My Funny Valentine, ja nyt pitkään odotettu sooloalbumi on myös tyylillisesti varsin rock-henkinen. Aikani tätä debyyttialbumia kuunneltuani päättelin, että tuottajat yrittävät tehdä Melindasta uutta Tina Turneria, eli on ajateltu, että on turhaa pitäytyä konventionaalisen soulin kapeissa markkinoissa, ja rysäytetään sen sijaan Melinda kerralla massojen suosikiksi rock-soul-artistina.
Albumin on tuottanut mm. Joss Stonen tuottajana tunnettu Mike Mangini, joka on valinnut albumille lähinnä vanhaa ja Robert Johnson -covereita (Dust My Broom, Walkin' Blues) lukuunottamatta vähemmän tunnettua blues / rhythm & blues -materiaalia, jota Melinda kyllä tulkitsee aivan antaumuksella, mutta rokahtavat sovitukset latistavat tunnelmaa ainakin näin soul-diggarin korvin. Myös kaupallisesti katsoen yritys meni kiville, sillä varmasti kaikkien pettymykseksi hyvin edulliseksi hinnoiteltu albumi jäi Billboardin R&B-listalla sijalle 39 ja pop-listoilla sijalle 58. Tämän debyytin parhaaksi raidaksi taitaa jäädä melodinen ja mukaansatempaava Coming Back to You. Toivotaan että jatkossa Melinda saa soul-pitoisempaa tuotantoa ja musiikkia levytettäväkseen.
Tilaa verkkokaupastamme
(Rating: ***)

James Ingram:
Stand (In the Light)

CD €19.90
Intering (US), 2009
James Ingram on yksi parhaista vokalisteista joita viime vuosikymmeninä on soul-musiikkiin ilmaantunut, mutta on ollut suorastaan järkyttävää seurata miten vähän hän on päässyt levyttämään. Jamesin debyyttisooloalbumi julkaistiin vuonna 1983 ja tämä inspirational soul-kiekko Stand (In the Light) on vasta miehen viides albumi. Eli 26 vuodessa vain viisi albumia. Jamesin ongelma on myös ollut se, että vaikka hänellä on yksi vakuuttavimmista lauluäänistä tänä päivänä, hänen läpimurtonsa tuli Quincy Jonesin hoivissa aikuisviihdeballadeilla, jolloin suuri yleisö odottaa häneltä elokuvateemamaisia nyyhkyballadeja, vaikka hän pystyisi ryöpyttämään minkälaista syväsoulia.
Samaa riippaa kantaa tämä Jamesin gospel-kauden avaus. Kymmenestä raidasta oikeastaan vain kolme parasta antaa viitteitä siitä, mihin mies pystyisi vokalistina, kun taas leijonanosa albumista on lähes unettavaa aikuisviihdettä, josta syyttävä sormi voidaan laittaa sojottamaan tuottaja Keith Thomasin suuntaan. Kun vielä suurin poikkeama yleislinjasta on yksi käsittämätön rock- raita, niin ei voi yhtään ihmetellä CD:n kohtaloa myyntilistoilla: R&B-listalla avaus sijalle 98 ja sitten ulos... CD:n kolme parasta balladia ovat toki laatu-soulia, ja lisäksi mukana on miehen vanha top 5 -hitti Yah Mo B There, siis vanhana vuoden 1983 versiona, joten mikähän siinäkin oli ideana.
Tilaa verkkokaupastamme
(Rating: ***)

Leigh Jones:
Music in My Soul

Peak Records CD (US), 2008
Valkoihoinen Leigh Jones näyttää pitkine vaaleine hiuksineen varmastikin enemmän country- kuin soul-laulajattarelta, mutta lyhytkin levyn sisällön tyypitys ja vilkaisu taustanimiin riittävät vakuuttamaan soul-diggarinkin. Musiikki on tuoretta soulia sopivin jazz-maustein (trumpettia, saksofonia, pystybasso), ja sävelmät ovat pääosin tuoreita. Motown-guru Berry Gordy ja Staxin tuottajaveteraani Al Bell ovat tunnetuimmat taustaenkelit albumin takana, ja Berryn poika Kerry Gordy on yksi levyn päätuottajista. Taustamuusikoissa on myös soulin ja jazz-funkin nimimiehiä. Vaikka kaiken tämän jälkeen helposti tuntuu, että levyn heikoin lenkki on Leigh itse, niin sanotaan että hän laulaa ihan OK, ja monet albumin raidat ovat toisaalta niin tyylikkäästi toteutettuja, että pitäisi ollakin todella kehno laulaja onnistuakseen pilaamaan ne. Menopalat toisaalta osoittavat, että ainakin rinnastukset Teena Marie'en ovat vielä kovin ennenaikaisia, mutta jazzahtavat soul-balladit kuten Love Your Way ja Sick of Fool onnistuvat hienosti, ja midtempoisista esim. sykkivä Cold in LA on todellinen helmi. Syytä korjata talteen siis ASAP!
Tilaa verkkokaupastamme (Rating: ***1/2)

Cynthia Layne:
Beautiful Soul

Owl Studios CD (USA), 2007
Cynthia Laynea on markkinoitu neo-soul-artistina, joka itse kuvaa musiikkiaan sanoin "soothing to the soul...a mix of groove based R&B with strong jazz undertones". Ehkä tuo kuvastaa hyvin Cynthian toisen albumin Beautiful Soul laaja-alaisuutta, sillä materiaali vaihtelee balladi-soulista funkahtavaan menoon ja välillä on jazzahtavaa oikeata soitantaa, välillä R&B-henkisempää menoa. Laatutaso pysyttelee kiitettävän korkeana läpi levyn. Ylivoimainen helmi levyllä on upeasti sovitettu soul/jazz-balladi I Can't Change You, joka on klassikko jo ilmestyessään, kun myös sävelmä ja tulkinta ovat unohtumattomia. Jazzahtava sovitus tuo mieleen Norman Connorsin parhaat päivät. YouTubesta voi puolestaan ihailla Cynthian toista laatuballadia We, joka tuo mieleen Maysa Leakin parhaat. Taustalla huomio kiinnittyy vahvaan bassoon ja aitoon rumpaliin. Levyllä soittaa myös fonisti, kaksi trumpetistia ja pasunisti, joiden johdolla myös funk-puoli hoituu komeasti, ja välillä kuullaan Incognito-tyyppisiä sävyjä. Funny on puolestaan mehevä foni-väritteinen balladi.
Tilaa verkkokaupastamme (Rating: ****)

Various Artists:
The Soul of Smooth Jazz

2-CD €19.90
Expansion CD (UK), 2008
Smooth jazz -levyjen vokaaliraidat ovat tunnetusti usein laatu-soulia, mutta tämä Expansionin tuore kokoelma ei muodostukaan niistä, vaan pikemminkin soul-levyjen jazz-henkisistä raidoista. Suuri osa poiminnoista on instrumentaaleja tai puoli-instrumentaaleja soul-levyiltä, mutta mukana on myös laulettuja jazzahtavia soul-raitoja ja jonkin verran jazz-funk-levyjen instrumentaaliraitoja.
Tuplalla on yhden albumin hinnalla 30 täysimittaista raitaa, merkittävät kohokohdat ovat laulettuja raitoja kuten Jabarin albumin helmi, trumpetilla maustettu I Can't Help It sekä lämminhenkiset bossa-soul- tulkinnat Nicolas Beardelta ja Brigette'ltä. Adriana Evans -poiminto on sekin vahvasti Brazil-väritteinen. Kloud 9 sai vieraakseen saksofonisti Kirk Whalumin tyypillisen hienostuneella esityksellään Don't Take It Personal. Varsinaisista jazz-funk-instrumentaaleista kannattaa huomioida Aussi-pianisti Noel Elmowy, jonka Expansion-levy oli erinomainen lajissaan, huilisti Althea Rene ja Ian Martinin basson johdolla vetäisty instrumentaaliversio SOS Bandin hitistä Tell Me if You Still Care. Levyjen parhaat palat löytyvät silti useimmiten alkuperäisalbumeilta eivätkä tältä kokoelmalta, mutta tämä tupla antaa hyvää esimakua mitä niiltä voi odottaa.

Tilaa verkkokaupastamme (Rating: ***1/2)

Various Artists:
New Soul Woman

2-CD €19.90
Expansion (UK), 2008
Toinen Expansionin tuore 30 raidan tupla-kokoelma-CD esittelee uuden sukupolven nais-soul-laulajia. 2000-luku on totisesti ollut naisten valtakuntaa soul-musiikissa, niin ns. neo-soulin kuin perinteisemmän soul-musiikin puolella, ja myös Expansionilla on mistä valita kokoelmaansa artisteja. Vaikka neo-soul käynnistyi 90-luvun puolella sellaisten miespuolisten artistien kuin Maxwell ja D'Angelo johdolla, 2000-luku on ollut naispuolisten neo-soul-artistien voittokulkua, kun sellaiset artistit kuin Ledisi, Karen Bernod ja N'Dambi ovat innostaneet kymmeniä tai satoja nuoria naislaulajia levyttämään omia neo-soul-albumeitaan. Ledisiltä Expansionilla oli jopa oma albumi jo valmiina purkissa, kun Ledisi sai Verve-jazz-levymerkiltä ison sopimuksen, ja Expansion-levy jäi hyllylle. Siltä ehdittiin kuitenkin Steve Harveyn kokoelmalle napata ärhäkkä I Can't Let You Go, joka on mukana tällä levyllä kuten samalta albumilta poimittu N'Dambin Stay with Me. Muita vakuuttavia neo-soul-artisteja ovat levyllä vierailevat Brigette, Karen Bernod ja Erykah Badu-vaikutteinen Linn Segolson. Perinteisemmän soulin puolelta levyllä loistavat Maysa Leak, Gwendolyn Joy ja nuoreen Dionne Warwickeen osuvasti rinnastettu Ebony Alleyne. Latoya London on tasokas amerikkalainen laulaja, joka osallistui American Idols-kisaan ja menestyi siellä kohtuullisesti - sitä ennen hän oli jo ehtinyt levyttää Norman Connorsin tuotannossa. Lisänä on iso joukko vielä tuntemattomia nuoria kykyjä.

Tilaa verkkokaupastamme (Rating: ***1/2)

Lori Jenaire:
Fruition

Nouveau Bleu Entertainment CD (US), 2008
Lori Jenairen edellinen albumi Within' Reach sisälsi jo sellaisia jalokiviä, että Loria alettiin kutsua soul-piireissä nimellä "Best kept secret" - parhaiten varjeltu salaisuus. Siinä missä edellinen levy oli vielä hieman epätasainen, tämä Lorin helmikuussa julkaistu uutuus on hyvin tasainen. Jopa siinä määrin, että siitä tuntuivat aluksi puuttuvan edellisen albumin Under the Moon and Over the Sky:n kaltaiset tähtihetket, mutta toistuvassa kuuntelussa selvät kohokohtansa tältäkin levyltä löytyvät. Kaksi coveria California Dreamin ja Lately I ovat rauhallisen hillittyjä, mutta niitä paremmiksi osoittautuvat monet levyn alkuperäissävelmät, jotka ovat pääosin Lorin omasta kynästä. Anita Baker-mäinen Matter of Time on maustettu saksofonilla, samoin kuin levyn balladihelmet Danger Zone ja Can't Tell You, joissa on tarkoituksellisia Phyllis Hyman -sävyjä. Puolinopeiden kärki on Latin-rytmeissä kevyesti sykkivä, flugelhorn-soolon maustama Unexpected Storm. Suositellaan juuri Phyllis Hyman-Anita Baker- balladisoul-linjan ystäville!

Tilaa verkkokaupastamme (Rating: ****)

Trina Broussard:
Inside My Love

CD €19.90
Expansion (UK), 2008
Trina Broussard herätti soul-diggarit jo vuonna 2001 saksofonisti Boney Jamesin albumille Ride tulkitulla raidallaan Heaven, jolla Trina duetoi sielukkaasti Boneyn fonin kanssa. Vuonna 2004 saatiin Trinalta ensimmäinen albumi Motownilla, mutta jo sitä julkaistaessa tiedettiin kertoa, että itse asiassa Trina oli jo aiemmin purkittanut albumin, jota ei ollut julkaistu. Nyt vihdoin keväällä 2008 englantilainen soul-spesialisti Expansion on onnistunut ostamaan julkaisuoikeuden levyyn, ja tämä kiekko päihittää ilman muuta Trinan vuoden 2004 Motown-levyn. Albumilla on pari hienoa coveria (Alicia Keysin Why Do I Feel So Bad sekä nimikappale Inside My Love, joka on edesmenneen Minnie Ripertonin repertuaarista). Niiden yläpuolelle nousevat kuitenkin uudet sävelmät, ennen muuta All Night Long, Sailing ja jazz-henkinen päätösballadi It's Not Really Christmas, jota lyriikoistaan huolimatta kelpaa soittaa vaikka keskellä hellekesää!

Tilaa verkkokaupastamme (Rating: ****)

Various Artists:
Luxury Soul 2008

3-CD Box €22.00
Expansion CD (UK), 2008
Englannin ykkös-soul-levymerkki Expansion on koonnut uuden vuoden alkajaisiksi kolmen CD-levyn boxin omista laatu-soul-julkaisuistaan. Viime aikojen uusista tulokkaista esitellään mm. Ebony Alleyne ja Karl Frierson, ja varmoja nimiä laatu-soul-diggareille ovat mm. Maysa, Ledisi, Frank McComb, Brigette (McWilliams), Stephanie Mills, Keni Burke ja Alyson Williams. Nuoremman neo-soul-sukupolven kärkeä ovat puolestaan sellaiset nimet kuin Adriana Evans, Victor Haynes tai Carmen Rodgers. Marva King on jo kokeneempi veteraani, jonka uusi albumi oli kuitenkin räätälöity neo-soul-markkinoille, ja myös basisti Ian Martin luetaan 2000-luvun neo-soul-buumin kärkinimiin. James Day edustaa puolestaan 80-lukulaista laatu-soul-soundia Audrey Wheelerin laulamalla huippu-uralla Better Days. Viime vuosien kehuttuja laatu-soul-artisteja edustavat mm. Gwendolyn Joy, Jabari Grover ja Nicolas Bearde. Vahva kokoelma ja mainio läpileikkaus Expansionin tarjontaan.
Lue täysipituinen arvio

Tilaa verkkokaupastamme (Rating: ****)

Various Artists:
Soul Cafe

CD €22.00
Expansion 3-CD Box (UK), 2007
Viime elokuussa julkaistu toinen Expansionin kolmen CD:n boxi ei ole yhtään sen heikompi kuin Luxury Soul 2008-uutuus. Artisteina ovat pitkälti samat nimet kuin tuoreimmailla boxilla, ja bonuksena on vain maxi-sinkkuina aikanaan saatavilla olleita raitoja. Painopiste on hieman enemmän takavuosien klassikoissa, joista mainittakoon mm. Keni Burken Indigenous Love, Niteflyte f. Jean Carnen melodinen menopala If You Believe sekä 2-step-anthemit Give Me the Sunshine (Leo's Sunshipp) ja Chance for Hope (The Live Band). Viime vuosien huippunimiä edustavat Karl Frierson, Steve Harvey f. Linn Segolson, Frank McComb, Kloud 9, Ebony Alleyne, Peggi Blu, Ian Martin, Gwendolyn Joy ja Brigette. Klassikko-osastolta on kaivettu kaksi täyden kympin helmeä vuosien takaa: Glazen balladiduetto Promises ja James Dayn feel-good-laulu Memory.
Lue täysipituinen arvio

Tilaa verkkokaupastamme (Rating: ****)

Mario Biondi
Handful of Soul

CD €24.00
Schema (Italy), 2006
Bossa-meets-soul-buumi jatkuu. Italialainen Schema-levymerkki tarjoili meille viime vuonna koko vuoden huippuihin yltäneen albumin The Invisible Session -nimiseltä yhtyeeltä, jonka otsikoton albumi yhdisti hienolla tavalla soul-vokalisointia ja (Latin) jazz-aineksia. Nyt saman tempun tekee vähintäänkin yhtä upeasti laulaja Mario Biondi debyyttialbumillaan Handful of Soul, joka on vahva sekoitus Lou Rawls- Jon Lucien-tyylilajin soul/jazz-laulantaa sekä jazz- ja bossanova-taustoja. Marion omia suosikkeja ovat mm. EW&F, Donny Hathaway, Billy Paul, Luther Vandross, Lou Rawls ja Will Downing, ja nämä kuuluvat Marion muhkea-äänisestä vokalisoinnista. Kun siihen yhdistetään lennokkaat jazz-groovet, jotka ovat herättäneet kaikki Brittien johtavat jazz-dj:t soittamaan levyä saarivaltiossa, verrattomat soolo-osuudet trumpetilla, flyygelitorvella ja tenorisaksononilla, sekä lämpimiä bossa-rytmejä, koossa on vuoden toistaiseksi vakuuttavin albumi. Ihanteellista kesämusiikkia.
Tilaa verkkokaupastamme (Rating: *****)
Karl Frierson
Soulprint

CD €24.00
Phazzadelic (Germany), 2007
Saksassa nykyisin asuvan Karl Friersonin musiikissa on paikoin jopa samaa henkeä Ola Onabulen verrattomilla indie-kiekoilla: molemmat artistit levyttävät verevää "vanhojen hyvien aikojen" soulia kaikista listatrendeistä täysin piittaamatta. "The goal of my solo album was to keep the style and sound like it used to be where I came from (Florence, South Carolina). I wanted to keep it smooth, mellow and soulful without samples and loops. I've been all over the world, had many musically exciting experiences, but still try to remain true to my roots." Niinpä levyllä raikaavat saksofoni ja vasket kuin 70-luvun soulissa, ja rytmiryhmää vetävät oikea rumpali ja basisti. Expansion on julkaissut Englannissa weekender-anthemiksi nousseen Keni Burke-maisen Ten Minutes singlenä, ja vähintäänkin yhtä lailla klassikon aineksia on verrattomien puhaltimien värittämä Walkin' in New York. Freaklife muistuttaa kertosäkeineen kovasti Crusadersien Street Life:a. Balladien kärki on tyylikkään sielukas Only You.
Tilaa verkkokaupastamme (Rating: ****)
Alexander O'Neal:
5 Questions the New Journey

CC Entertainment (US), 2010
CD €18.90

1980-luvun parhaimpiin soul-vokalisteihin luketuneen Alexander O'Nealin 2000-luvun levytykset ovat olleet ankeahkoja britti-pop- yritelmiä Englannin markkinoille. Nyt Alex palaa Minneapolis-juurilleen USA:han ja on purkittanut paikalliselle CC Entertainment-merkille uuden albumin. Kannessa lukee oikein "Contains all brand new songs!", joskin yksi kappaleista on cover-versio Major Harrisin paljon levytetystä vuoden 1975 ykköshitistä Love Won't Let Me Wait. Se edustaakin levyn perinteisintä soulia, ja on ihan kelpo tulkinta aitojen jousien säestyksessä, mutta jää tosiaan ainoaksi lajissaan tällä kiekolla. Tuottajana on vanha LTD-mies Billy Osborne. Yritykset toistaa 80-luvun Minneapolis-funk-soundia epäonnistuvat pahasti, kun konepohjiin tungetaan vastenmielistä rock-kitarointia, ja funkista ei ole hajuakaan. Hieman paremmin onnistuvat kepeästi trumpetin sävyttämänä steppaileva You Make Me Smile sekä balladit, joilla Alex osoittaa äänensä olevan yhä kunnossa, mutta ongelmaksi koituu sävelmistö. Päätösraita First Time on sävelmänä kelvollisin, mutta yhtään sellaista laulua ei osu joukkoon, jonka haluaisi välittömästi kuunnella uudelleen. Ei siis mikään välttämätön albumi edes miehen vanhoille faneille, mutta ainakin suunta parempaan britti-pop-nyhveröintien jälkeen.

Tilaa verkkokaupastamme (Rating: **1/2)

Keith Sweat:
Ridin' Solo

Kedar Entertainment (US), 2010
Siitä on nyt kaksikymmentäkolme vuotta, kun Keith Sweatin street-soulia kuvailtiin adjektiiveilla "inspiroiva" ja "tuore". Debyytin jälkeiset levyt alkoivat nopeasti toistaa itseään, ja vaikka Sweat sai vielä positiivisia arvioita useita vuosia (ja levyt nousivat järjestään R&B-listaykköseksi), 90-luvun puolivälissä mies hyppäsi R&B-kelkkaan ja sen jälkeen levyjen pisteet ovat pudonneet kahteen lähes kaikissa lukemissani arvioissa. Nykyisin miehen musiikkiin useimmin liitetyt adjektiivit ovat "kliseinen", "itseään toistava", "kulunut". Useammassakin lukemassani arviossa huvittuneena huomautettiin, että vaikka Sweat on iältään viisikymppinen, hän yhä esittää musiikkia 16-vuotiaille, ja lyriikat ovat sen mukaista ghetton teiniseksi-uhoamista ja naisen esineellistämistä. Itse ihmettelen sitä, miten tämän päivän mustasta musiikista on kadonnut bailu-musiikki, sillä kun Sweat 80-luvulla veti svengaavia ja meneviä swingbeatejä, nyt levyn ei-balladit ovat edelleen balladitempoista laiskaa notkuamista autotuning-suodatetuilla (kuin metalliputken läpi) lauluäänillä. Boring! Balladeilla Sweat pystyisi edelleen sielukkaaseenkin vääntöön, mutta kun sävelmät on R&B-hengessä typistetty kolmen soinnun riffeihin, jotka toistuvat loputtomiin, niin ei tuosta ainakaan soulia synny. Eli siis 13-16-vuotiaaseen hip hop -makuun sopivaa R&B-balladivääntöä.

Tilaa verkkokaupastamme (Rating: **)

Preston Glass:
Music As Medicine

Expansion (UK), 2008
CD €19.90
Jos rehellisiä ollaan, tuottaja Preston Glass oli 80-luvulla suurimpia antisuosikkejani, siksi steriilejä ja synteettisiä hänen tuotantonsa olivat monille 80-luvun soul/funk-tähdille. Käsitys Prestonista ei oikeastaan parane tämän soololevyn myötäkään, vaikka mies on saanut omalle albumilleen huikean all stars-kokoonpanon. Niinpä albumilta löytyy mm. Ali Ollie Woodsonin uran epäilemättä kaksi vaatimattominta raitaa, kun Preston on "nerokkaasti" keksinyt pistää Ali Ollien laulamaan mm. Rod Stewartin Do Ya Think I'm Sexy'stä pöllittyä kertosäettä "omalle uudelle sävelmälleen" Blackberry tyypillisen synteettisen taustan päälle (all instruments by Mr. Glass himself). Toinen Ali Ollien laulama raita on taasen imelä elokuvateemamainen Without the Music.
Mutta kun albumilla vierailevat muusikkoina sitten mm. Wilton Felder ja Brian Culbertson, ja vokalisteina Ali Ollien lisäksi mm. Amy Keys, Larry Graham, Latoya London ja Maurice White, niin joukkoon mahtuu toki myös ihan kuuntelukelpoisiakin raitoja, joskaan ei mitään suuria mestariteoksia. Joka tapauksessa oli mukava kuulla uutta materiaalia monilta albumin vierailijoilta pitkästä aikaa. Oma ykkössuosikki tällä kertaa Wilton Felderin, Larry Grahamin ja Amy Keysin johdolla tulkittu Good for Me (Good for You).

Tilaa verkkokaupastamme (Rating: **1/2)

Marc Staggers:
Then & Now

CD €19.90
Mar Reg Music (USA), 2009
Luther Vandrossin kuoleman jälkeen amerikkalaisilla on ollut tarve löytää "uusia Luthereita", ja vahvasti Luther-vaikutteisena laulajana Marc Staggers ei ole lainkaan huonoimmasta päästä, ja hänen musiikkiaan voi huoletta suositella Luther-faneille. Minua häiritsee lähinnä se, että hänen laulantansa kuulostaa toisinaan Lutherin suoralta imitoinnilta. Lisäksi Marcin musiikillinen tyyli jäljittelee Lutherin popahtavampia viimeisiä albumeita, ei niitä soul/funk-klassikoita, joilla Luther nousi aikanaan soul-väen idoliksi. Samoin taustat ovat tällä Marcin omakustanteisella levyllä vielä vaatimattomia ja synteettisiä, mutta ehkä hän tämän levyn avulla shoppailee itselleen sopimuksen joltakin isommalta levymerkiltä. Sävelmissä on monta ihan kelpo soul-melodiaa, jotka Marc siis muokkaa niin Luthermaisiksi kuin osaa. Parhaita raitoja ovat When I Think about Your Love, All My Lovin', Lies ja Let Me Take You to a Place.

Tilaa verkkokaupastamme (Rating: ***)

The Dells:
Then and Now

Dellsway Records CD (US), 2008
Lauluyhtyesoulin lippulaivoihin lukeutuva The Dells on saanut markkinoille pitkästä aikaa uuden levynsä, joka kuitenkin osin sisältää jo yhtyeen aiemmin vuosina 1988 ja 2000 levyttämiä, nyt uudelleen tulkitsemia lauluja. Yhtyeen laulanta on baritoni Marvin Juniorin johdolla edelleen äärimmäisen verevää ja täysipainoista, ja sävelmät ovat kauttaaltaan hyvätasoisia, ainoa mikä häiritsee ovat halvat taustat. Balladeilla tämä haittaa vähemmän, ja niillä on hieman fonia yms. taustaväriä, mutta menopaloilla halpa rumpukonemeininki kyllä häiritsee. Onneksi albumi keskittyy selkeästi balladeihin, joista kannattaa erikseen mainita sellaiset hienot (ja aiemmin jo tutut) sävelmät kuin Skip That Part, Where Do We Go from Here, Baby Come Back ja I Need You. Viides aiemmin jo levytetty raita Reminiscing on samalla albumin paras menopala. Uusista sävelmistä Free to Be Free on edelleen särmikäs balladi beat-pohjan ja hillityn kosketin/kitara-kuvioinnin säestämänä, When Will We hyödyntää enemmän koko yhtyeen ääniskaalaa.


Tilaa verkkokaupastamme (Rating: ***1/2)

Norwood:
Just Norwood

CD €22.00
Just Norwood Music (US), 2006
Norwood Young oli 80-luvun lopun suuria laulajatulokkaita, joka yhden Philly World -merkin sooloalbumin ja Pieces of a Dream:in pääsolistina vierailun jälkeen katosi lähes jäljettomiin. Liki 20 vuotta myöhemmin mies ilmaantuu yllättäen esiin tällä inspirational soul -levyllä, jolla muutama raita on lyriikoiltaan uskonnollisia, mutta musiikki kyllä alusta loppuun modernia soulia. Miehen upea ääni ei ole kadonnut mihinkään, Luther Vandross -vaikutteet ovat kasvaneet, ehkä rajumpi raspi-revittely hieman laantunut. Norwoodille osuva aisapari Jennifer Holliday vierailee yhdellä albumin kohokohdista, balladilla Easier Said Than Done. Toinen mainio uusi balladisävelmä Would You Be Mine on vahva näyttö miehen kyvyistä pursuttaa edelleen klassista balladi-soulia. Midtempoisista parhaiten onnistui melodinen ja sielukas Every Time You Go Away, jossa on häivähdys Jeffrey Osbornea. Taustat ovat tyypillistä vaatimatonta indie-tasoa, mutta eivät millään tavalla häiritseviä tai päällekäyviä. Menopuolella yritetään modernisoitua versiota D-Trainin You're the One for Me:sta, joka onnistuakseen vaatisi kuitenkin ammattimaisempaa musisointia. Eipä mikään klassikko kokonaisuutena, mutta muutaman helmensä takia tarkistamisen arvoinen levy ainakin Norwoodin vanhoille ihailijoille.

Tilaa verkkokaupastamme (Rating: ***)

The Manhattans:
Men Cry Too

CD €22.00
S.D.G.E. CD (US), 2008
Tämä CD on käytännössä vuoden 2001 erinomaisen Manhattans-albumin Even Now uusi versio parilla täyteraidalla. Tuon vuoden 2001 levyn hankkineille bonuksena tulee yksi uusi huippuraita, Al Johnsonin kirjoittama nimikappale Men Cry Too, jolla Gerald Alston osoittaa edelleen olevansa parhaita elossa olevia soul-kurkkuja. Kolmena eri versiona tarjoiltu Shorty on sen sijaan hieman outo R&B-sukupolven uusintaotto Manhattans-klassikosta Shining Star, josta väännetään jopa reggaeta ja housea. Niille, joilla ei ole mainittua Even Now -albumia, CD on kuitenkin loisto-ostos, koska levyllä on 12 laatu-soul-raitaa, mukaanlukien Ali Ollie Woodsoninkin tulkitsema Turn out the Stars, tyylikäs saksofonin sävyttämä Nites Like This, raastava Love Me Right ja verraton Peggi Blu-duetto Let's Try Love, joka on By All Means-miesten Stan Sheppard & Jimmy Varner käsialaa. Albumin tuottajana ja sovittajana on Peggi Blun aviomies Ted Pearlman, joka myös soittaa levyllä mm. kitaraa. Gerald Albright ja Brandon Fields puhaltavat saksofonia.

Tilaa verkkokaupastamme (Rating: ****)

Lizz Wright:
The Orchard

CD €19.90
Verve (US), 2008
Esittelimme vuonna 2003 Lizz Wrightin upeaäänisenä laulajatar-tulokkaana, joka Verve-debyytillään Salt esitti tyylikästä jazz-soulia. Levyn takakannessa luki silloin "File under jazz/vocals", mutta jo seuraavalla Verve-levyllä Dreaming Wide Awake Lizzistä yritettiin muokata uutta Norah Jonesia ja musiikki vaihdettiin aikuisviihteelliseen folk-tyyliin, yhteisenä nimittäjänä parilla raidalla Norahin takaa tuttu säveltäjänimi Jesse Harris. Tällä kolmannella albumilla jatketaan samoilla nuotiotulen äären folk/rock-linjoilla, parilla raidalla kuullaan jopa country-sävyjä mandoliineineen! Soul-artistit ovat toki vuosien saatossa tehneet hienoja country-sävyisiä levyjä, mutta tämä ei taida olla sellainen, jota muistellaan lämmöllä kolmen vuosikymmenen kuluttua. Mustien folk-country- perinteen kuten Joan Armatradingin ystävät saattavat tästä kuitenkin enemmän syttyä, onhan Lizz yhä vakuuttava, tummaääninen vokalisti, jonka syvältä luotaava laulanta muistuttaa paikoin esim. Oleta Adamsia. Mustan musiikin kanssa levyllä ei ole kuitenkaan juuri mitään tekemistä, mutta Ike Turner -balladi I Idolize You kulkee sentään blues-sävyissä. Toivottavasti levy floppaa kaupallisesti niin saadaan Lizz takaisin jazzin ja soulin pariin...

Tilaa verkkokaupastamme (Rating: **)

Heather Headley:
Audience of One

EMI Gospel CD (US), 2009
Vuoden 2009 ensimmäiset uudet julkaisut näyttävät tulevan hengellisen musiikin puolelta, kun sekä Heather Headleyn että James Ingramin tammikuun uutuuslevyt ovat "inspirational soulia". Broadway-musikaalien kautta levyttämään siirtynyt Heather on vahvaääninen, Whitney Houston-koulukunnan naissolisti, jonka debyyttialbumi This Is Who I Am (2002) oli varsin hyvätasoinen pop-soul-CD, kun tuottajina oli pitkä rivi alan ammattilaisia Jam & Lewisista D-Influence:en. Kun debyytti ylsi R&B-listalla sijalle 14, kakkosalbumi In My Mind nousi jo ykköseksi asti ja oli myös suuri pop-menestys, kun musiikkia muovattiin edelleen enemmän R&B-listaformaattiin. "Bland and mediocre" olivat kuitenkin arviot kauttaaltaan, ja näköjään itsekin olin sen papereissani lokeroinut osastoon "delete".
Nyt EMI Gospel kietoo powerhouse-vokalistin moderniin gospel-muottiiin; tuottajina ja säveltäjinä alan kärkinimiä Tommy Sims, Keith Thomas, Fred Hammond jne. ja skaalaa on sen mukaisesti perinteisemmästä gospel-hurmoksesta kirkkokuoroineen CeCe Winans-tyyppiseen seesteiseen ja aikuisviihteiseen balladiin. Ikävä kyllä lahjakas Tommy Sims ei avusta kuin avausraidalla Simply Redeemed, jonka senkin Keith Thomas on kietonut viihteellisen mahtipontiseen jousitaustaan. Vahvaa laulantaa CD toki edustaa alusta loppuun, mutta itse musiikki ei vain insiproi - niin "inspirationaalista" kuin pitäisikin olla. Ulkomaisessa mainoslauseessa esiteltiin että "Sounds like high-caliber gospel-pop, as if Whitney Houston, Celine Dion or Mariah Carey had decided to go gospel", mikä kertoo kaiken.
Tilaa verkkokaupastamme (Rating: **1/2)

Laura Izibor:
Let the Truth Be Told

Atlantic (UK), 2009
Irlantilaisen Laura Iziborin debyytti lokeroituu mielestäni samaan sarjaan kuin edellä käsitellyn American Idol-tähden Melinda Doolittlen sooloavaus. Vaikka molemmilla laulajilla on äänessään väriä ja särmää, niin musiikillisesti tuottajat tunkevat artisteja valkoisille markkinoille sävyttämällä taustat rock-henkisiksi. Tämä on toki tarkoituksellista laskelmointia, kun tiedetään, että rock-markkinoilta on saatavissa aivan eri rahasummia kuin mustien levymarkkinoilta.
Lauralla on Melindan tapaan kilpailutausta, sillä irlantilaistyttö voitti RTE 2FM -radioyhtiön laulukilpailun jo 15-vuotiaana, mutta on vasta nyt 22-vuotiaana saanut debyyttinsä markkinoille. Vaikka nigerialaisen isän ja irlantilaisen äidin tyttö mainitsee omiksi vaikuttajikseen 60- ja 70-luvun soul-laulajia, albumi jättää vaikutelman, etteivät tuottajat ole halunneet "liian mustaa" soundia, vaan hapuilevat rockin ja nyky-R&B:n välimaastossa, ja etenkin rytmillisesti valahdetaan aivan tasatahtikoplotteluun, ilmeisesti taas valkoisia massoja nuoleskellen.
Tämä on sääli, sillä laulajana Lauralla olisi annettavaa myös soul-diggareille, kunhan saisi arvoisensa tuotannon taakseen. Laura on itse kirjoittanut debyyttinsä kaikki laulut, ja joukossa on muutama varsin tasokas sävelmä, kuten väkevä singlepoiminta Don't Stay, jota sävyttävät Larry Goldin sovittamat jouset. Ääninäytteet voi käydä kuuntelemassa YouTubesta. If Tonight Is My Last jatkaa onnistuneesti samoissa sävyissä. Laura soittaa itse myös pianoa, mistä johtuen tyttöä on rinnastettu kovasti Alicia Keysiin, vaikka mielestäni yhtäläisyyksiä on vain vähän. Perfect World on kuitenkin ilmeisen tarkoituksellisesti sovitettu hyvin Keys-mäisesti.
Aineksia siis kyllä on, mutta toivottavaa olisi soul-näkökulmasta että Laura saataisiin Irlannista enemmän aitojen soul-tuottajien ja -muusikoiden suojiin - toki nytkin osa albumista on jo levytetty USA:ssa.

Tilaa verkkokaupastamme (Rating: ***)

Toni Redd:
'N the Key of Redd

CD €19.90
US Real Redd Music CD (USA), 2008
Indie-levyillä ei ole juuri totuttu laadukkaisiin soundeihin ja soitantaan, mutta tällä Toni Reddin kakkosalbumilla upeasta jäljestä vastaa jazz-funk-kosketinsoittaja Bob Baldwin, joka on tuottanut albumin ja soittaa tietenkin itse pianoa, sähköisiä kosketinsoittimia ja bassoa. Juuri muita muusikoita ei sitten tarvitakaan, fonisti on mukana parilla raidalla ja Sam Sims basistina ja skattaajana. Laadukkaiden jazz-funk-taustojen ylle Toni itse laulaa itsevarmalla ja kypsällä äänellään, jossa on eri raidoilla vivahdus Phyllis Hymanin, Angela Bofillin ja Jean Carnin sävyjä. Tonilta onnistuvat niin midtempoiset (loistokas avaus Anytime of the Day, napakasti rullaava I Apologize) kuin sykkivät, jazz-vivahteiset balladit (tuhti Phyllis-linjainen Holding on to Your Love, foni-väritteinen ärhäkkä The Love Is Gone, kuulas sopraanofonin raikastama Sailing - joka on levyn originaalien rinnalla ainoa lainasävelmä). Erittäin suositeltava ostos laatu-soulin ystäville.
Tilaa verkkokaupastamme (Rating: ****)

Kloud 9:
Enjoy the Ride

CD €19.90
Expansion (UK), 2008
Enjoy the Ride on Kloud 9-veljesten kolmas ja ikävä kyllä toistaiseksi heikoin albumi. Pudotusta on sekä (aiemmin niin laadukkaiden) sävelmien että sovitusten tasossa, erityisesti nopeatempoisissa taustojen ja samalla jazz-elementtien karsinta on latistanut soundeja. Balladipuolelta puuttuvat niin ikään aiempien levyjen kaltaiset sävelmähelmet. Parasta uudella levyllä ovat muutamat midtempo-raidat, joista esim. raidalla All That Matters kuullaan riisuttujen taustojen yllä sentään vielä Donald Hayesin fonia. Naissolisti Tamara Jones piristää kappaletta Can't Hold This Love ja To Your Love:a on rinnastettu vanhoihin Rod Temperton-melodioihin. Pettymys.

Tilaa verkkokaupastamme (Rating: **1/2)

Eliane Elias:
Bossa Nova Stories

CD €21.90
Blue Note CD (US), 2009
Trumpetisti Randy Breckerin hehkeä ex-vaimo Eliane Elias on brasilialais-syntyinen pianisti ja vokalisti, joka tuoreimmalla albumillaan on palannut brassi-juurilleen bossa novan pariin. Tämä on mielestäni erinomainen asia, sillä vokalistina Elianen ohuehko ääni soveltuu paljon paremmin ilmavaan ja kevyeeseen bossa novaan kuin tavanomaiseen laulettuun jazziin. Levyn kansiteksteissä Eliane kuvaileekin, miten hän kasvoi 60-luvulla Sao Paolossa kuunnellen bossa novaa, joka oli "cool, jazzy, sensuous, sublime". Noilla adjektiiveilla voikin kuvailla albumin tunnelmaa, jota ovat olleet luomassa aidot alan muusikot. Albumille valitut kappaleet ovat myös standardeja, aina pakollisesta The Girl from Ipanemasta alkaen. Kokeilevaksi tai uudenlaiseksi ei voi ratkaisua nimittää, mutta jos klassinen bossa nova kiinnostaa, niin tämä on kyllä varmaakin varmempi valinta. Oma suosikkini levyn esityksistä on Elianen svengaava luenta standardista The More I See You.

Tilaa verkkokaupastamme (Rating: ***1/2)

Down to the Bone:
Future Boogie

CD €22.00
Shanachie (US), 2009
Down to the Bone jatkaa funk-musiikin perinteitä mallikkaasti, tosin lähinnä instrumentaaleina. Vuodesta 1997 lähtien tasaisesti levyttäneessä 5-henkisessä brittikokoonpanossa ei ole lainkaan laulusolistia, mutta vierailevana vokalistina on tällä levyllä Hil St. Soul, jonka laulamat raidat (2 kpl) päihittävät kevyesti Hil St. Soulin edelliset koneelliset omat albumit. Down to the Bonen levyillä eivät koneet nakuttele, vaan soitanta on aitojen muusikoiden esittämää, pääosassa ovat puhaltimet ja kosketinsoittimet. Roy Ayers vierailee vibrafoineineen yhdellä raidalla. Paikoin vertailukohdaksi sopii Tower of Power soundiensa ja funk-pitoisuutensa myötä, paikoin Incognito tai Groove Collective. Instrumentaali-funkin diggarien kannattaa tämä tarkistaa, ja yhtyeen laadukkaat lauletut raidat kelpaavat toki muillekin soul-faneille. Näistä The Brighter Side ylsi Soul Expressin viikkolistan Quality Time Cream Cuts top teniin. Tilaa verkkokaupastamme (Rating: ***1/2)

The Temptations:
Back to Front

CD €19.90
US New Door CD (USA), 2007
Tämä Temptations-uutuus on aivan toista maata kuin yhtyeen edellinen, muiden Motown-artistien hittejä uusiksi pistänyt albumi Reflections. Tämäkin uutuus koostuu cover-versioista tutuista soul-klassikoista, mutta nyt sekä sovitukset että kappalevalinnat ovat onnistuneempia. Uusista versioinneista erityisesti yllättävät positiivisesti Barry Whiten vanha bravuuri Never, Never Gonna Give Ya Up samoin kuin Harold Melvin & the Blue Notesin ohjelmistosta poimittu Wake up Everybody. Uutena päävokalistina esitellään komeaääninen raspikurkku Bruce Williamson, joka revittää esim. Bobby Womack / Wilson Pickett-klassikkoa I'm in Love täysin legendaaristen esikuviensa tavalla, ja pärjää hyvin myös Teddy Pendergrassin alun perin tulkitseman Wake up Everybody:n versioinnissa. Doobie Brothersin Minute by Minute muutetaan loppua kohti lähes gospeliksi Williamsin ryöpytyksessä. Myös Terry Weeks onnistuu enemmän kuin hyvin versioidessaan Jeffrey Osbornen alun perin laulamaa LTD-klassikkoa Love Ballad, samoin kuin Ron Tyson tulkitessaan toista Skip Scarborough-sävelmää Don't Ask My Neighbors, alun perin The Emotions-yhtyeen kavalkadista. LTD:ltä on alun perin myös Back in Love Again. Memphis-klassikot Hold On, I'm Comin' ja Respect Yourself sen sijaan kärsivät modernisoinnista. Pakkohankinta vanhoille Temptations-faneille.
Tilaa verkkokaupastamme (Rating: ****)

April Hill:
Love 360

CD €22.00
Soul Brother CD (UK), 2007
Marlon Saundersin tuottama April Hillin debyyttialbumi on ehdottomasti parasta, mitä on saatu ns. neo-soul-rintamalta aikoihin. April Hilliä on osuvasti rinnastettu musiikillisesti Jill Scottiin mutta ilman hip hop -vaikutteita. Hän on vahvaääninen, sielukas tulkki, joka onnistuu sekä oikeiden soittimien värittämillä menopaloilla kuin aistikkailla balladeilla. Paikoin mukana on vahvaa jazzahtavuutta, mutta yleissoundi on ajanmukainen, kuitenkin oikeilla soittimilla jatkuvasti väritetty: saksofonia, bassoa, pianoa, trumpettia, kitaraa. Menopuolelta vakuuttavat erityisesti fonilla ryyditetty avaus The Search, jazz-henkinen You Got Me, sekä yllättävä päätöskappale No More Tears, joka on torvivetoinen tanssi-soul-raita hieman Incognito-hengessä. Balladeissa on hieman Erykah Badu-maista tunnelmaa, erityiskehut ansaitsevat tyylikäs Feelin' You, foni-väritteinen Manipulation sekä Badu-maisin raita, trumpetin maustama I Can't Stop Loving You. Levyllä on myös kaksi coveria, Marvinin I Want You ja Bill Withersin Hope He'll Be Happier, jotka jäävät kuitenkin Aprilin ja Marlon Saundersin kirjoittamien originaalien varjoon. Albumi on ollut ansaittu kriitikko- ja myyntimenestys Englannin soul-piireissä, mm. viisi viikkoa Solar-radioaseman ja Echoesin Sweet Rhythm Chartin ykkösenä, ja levyä on jo ehdoteltu vuoden soul-albumiksikin. Tilaa verkkokaupastamme (Rating: ****)

Leonard Julien III:
Reflections of Soul

CD €19.90
Modeste CD (US), 2007
Leonard Julien III:in biografiassa mainitaan, että Temptationsien Otis Williams soitti Leonardille ja pyysi häntä laulamaan David Ruffinin osuudet Suomessakin nähtyyn TV-minisarjaan Temptations-yhtyeestä. Vaikka osaan päätyi lopulta eri kaveri, tämä episodi jo kuvastaa minkä kaliiperin soul-kurkusta on kyse! Nyt Leonard on päässyt levyttämään soolodebyyttinsä, ja konsepti on pitkäaikaisen soul-diggarin kannalta täysosuma. Tuotanto on perustason halpaa indie-jälkeä, mutta taustoja väritetään sentään saksofonilla, jota muuten soittaa Leonard itse (eikä huonosti soitakaan)... Kun kappaleet ovat kuitenkin pääosin balladeja tai rentoja mid-tempoisia, taustat jäävät toissijaisiksi, kun Leonard itse pääsee hehkuttamaan upeata ääntään täysillä. Miehen ääni on ehdottomasti kuulemisen arvoinen, sillä välillä mies kuulostaa kiihkeydessään ja intohimoisuudessaan Keith Washingtonilta, kun taas perussävy on tuollainen puolikäheä ja hieman Teddy Pendergrass-mainen. Itselleni tuli mieleen monet 70-luvulla tai 80-luvun alussa Teddyyn verratut artistit kuten David Simmons, Lew Kirton tai Randy Brown - mutta raspi- ja falsettihuhuiluissa tulevat mieleen myös itse Ruffin ja jopa Ali Ollie Woodson. Eli ei siitä pääse yli eikä ympäri että kyseessä lienee kovatasoisin uusi mies-soulvokalistidebytoija koko 2000-luvulla! Tämän debyytin parhaat palat tuntuvat sävelminä putoilevan vasta albumin loppuhetkillä, mutta sellaiset raidat kuin Just Because, This Time It's Real ja The Love I Let Slip Away ovat todellakin täyttä asiaa! Kaiken kukkuraksi päätösraita You're Gonna Miss Me on mainio Sam Cooke -mukaelma. Leonard Julien on nimi jota kannattaa seurata jatkossa tarkkaan.

Tilaa verkkokaupastamme (Rating: ****1/2)

Alex Lattimore:
Promise

CD €19.90
Alex JDot (US), 2008
Viime vuosina on totuttu siihen, että markkinoille ilmaantuu vuosittain toinen toisensa perään lahjakkaita uusia nais-soul-vokalisteja, mutta milloin viimeksi tuli huippuluokan mies-debytoijia? Nyt niitä on kaksin kappaleinkin tänä vuonna, kun edellä kehutun Leonard Julien III:n ohella debyyttinsä on julkaissut Alex Lattimore. Mies muistetaan Jiva-yhtyeen Expansion-levyltä ilmettynä Will Downing-kloonina (samoin Alex oli mukana Julie Dexterin ja Khari Simmonsin bossa-soul-levyllä Moon Bossa), mutta tämä debyyttialbumi osoittaa, että mies pystyy kyllä muuhunkin kuin Downing- imitointiin - paikoin lähempänä on esim. Philip Bailey. Jotain varmasti kertoo sekin, että Alexin levyn kaksi cover-raitaa ovat Keith Washingtonin läpimurtolaulu Kissing You ja Keni Burken klassikko Rising to the Top. Edellinen kuulostaa tosiaan kuin Will Downing laulaisi raitaa, jälkimmäistä ryydittää mainiosti tuhti saksofoni. Alkuperäismateriaali on tyylikästä, jazzahtavaa, parempaa kuin Downing on itse vuosiin päässyt levyttämään. Alex muuten soittaa itse levyllä flugehornia, ja miehen tyylikästä sooloilua voidaan kuulla bossanova-rytmisellä puoli-instrumentaalilla Bernadette ja sitä seuraavalla instrumentaalilla Lullabye. Yleislinja on enemmän jazz-bossanova-linjoilla kuin Downingin musiikki, lähinnä Downingin nykytyyliä on yksi levyn huippuhetkistä In Your Eyes, joka on Alexin omasta kynästä kuten suurin osa levyn originaaleista. Nimikappale Promise on toinen hyvin Downing-tyyppinen esitys. Kun vielä taustoilla on tasokas oikea kokoonpano, jossa rummut, basso (yhdellä raidalla pystybasso), piano, akustinen kitara, altto- ja tenorisaksofoni ja perkussiot, niin koossa on jälleen yksi vahva ehdokas vuoden 2008 soul/jazz-levyksi.

Tilaa verkkokaupastamme (Rating: *****)

Angie Stone:
The Art of Love & War

CD €19.90
US Stax CD (USA), 2007
Suomen vierailulle pian saapuvan Angie Stonen uutuus panostaa ajanmukaiseen R&B-tyyliin, mutta joukossa on myös perinteisemmän soulin ystäviä ilahduttavia hetkiä. James Ingram vahvistaa aivan upealla vokalisoinnillaan mustien uutta kansallis-anthemia My People, ja Betty Wright vierailee Curtis Mayfield-samplen ylle rakennetulla Baby:llä. Avarasoundinen Happy Being Me on hieno päätösraita, jolla vierailee Pauletta Washington. Paras uusi sävelmä levyllä on kuitenkin Angien yhdessä Elijah Harrisin kanssa kirjoittama Sit Down, jonka sovituksessa on 2000-luvun alun neo-soul-henkeä. CD ponnahti saman tien Solar-soul-radioaseman ja Echoes-lehden Sweet Rhythm Chartin ykköseksi, ja on pysynyt ykkösenä jo kuusi viikkoa!
Tilaa verkkokaupastamme (Rating: ***)

Rick James:
Deeper Still

CD €22.00
Stone City CD (USA), 2007
Rick Jamesin kuolemanjälkeinen julkaisu Deeper Still on ihmeesti ohitettu mediassa, vaikka levyllä on keskinkertaisempien sävelmien joukossa todellisia helmiä niin soul- kuin funk-osastolta. Expansionin jo vuoden 2004 Soul Togetherness -kokoelmalta tuttu, lyriikoiltaan omaelämänkerrallinen Taste on maukas sykkivä soul-pala Mary Jane-hengessä, Stop It toinen vahva midtempoinen. Johnny Gill ja Howard Hewett vierailevat vuoden bedroom-balladilla Do You Wanna Play, joka on klassikko jo ilmestyessään. Funk-osastolta onnistuu parhaiten torviriffeillä ryyditetty Not Alone ja otsikkoraidalla Deeper Still on maukkaita Latin-sävyjä. Runsaat aidot soittimet, kuten basso, saksofoni, trumpetti yms. vahvistavat hyväsoundisia taustoja. Kelpo albumi, eikä sovi unohtaa, että Rick oli myös vahva vokalisti.
Tilaa verkkokaupastamme (Rating: ***1/2)

Monique DeBose:
Choose the Experience Vol. 2: Closer

CD €22.00
Monique DeBose on neo-soul-artisti, jonka debyytillä Choose the Experience Vol. 1 oli muutama todellinen helmi, joskin levy oli epätasainen. Kakkosalbumillaan Monique tekee saman kunnioitettavan tempauksen kuin aikanaan Ledisi ja N'Dambi ja tekaisee albumillisen jazzia. Kuten Ledisin legendaarisella jazz-levyllä Feeling Orange (joka sivumennen sanoen on taas uudelleen saatavana!), kappalevalikoima on mainio sekoitelma standardeja ja uutta materiaalia, ja jo avausraita, Moniquen tulkinta Gershwin-klassikosta Summertime osoittaa mitä tuleman pitää: Moniquella on erinomainen draivi päällä, ja taustan piano-vetoinen klassinen akustinen jazz-trio (rummut, piano, basso) soittaa intensiivisesti ja svengaavasti. Standardit ovat kaikkea muuta kuin hengetöntä läpiluentaa, ja Monique ei tosiaan ole ensi kertaa näiden kimpussa, vaan on pikku-klubeissa L.A.:n alueella esittänyt näitä lukuisia kertoja ja treenannut jazz-laulantaa. Albumin suurimpana valttina ovat kuitenkin vahvat uudet sävelmät, joista erityisenä suosikkina upea Bossa Nova - henkinen nimikappale Closer, todellinen tulevien vuosien klassikko, ja maininnan arvoisia ovat myös edellisen albumin Ready for Love:n uusi jazz-henkisempi versio sekä kahteen kertaan albumille eri versioina nostettu Enjoy the Ride. Low Down Dirty Shame edustaa hieman bluesahtavampaa otetta, varsin onnistuneesti sekin.
Tilaa verkkokaupastamme (Rating: ****)

Randy Crawford & Joe Sample:
Feeling Good

CD €22.00
Pra Records CD (USA), 2007
Crusaders-pianisti Joe Samplen ja vokalisti Randy Crawfordin yhteislevy onnistuu jopa paremmin kuin Samplen kollaboraatio Lalah Hathawayn kanssa (The Song Lives On, v. 1999). Taustat ovat läpi levyn ihailtavan tyylikkäät, joko irtonaisesti svengailevat tai Latin jazz-sävyissä sykkivät, ja etenkin Randy Crawfordille levy on "dream come true", sillä popin puolelle valahtaa nyt vain versio Leo Sayerin nyyhkyballadista When I Need You. Sen vastapainoksi esimerkiksi Nina Simone -klassikot See Line Woman ja Feeling Good tarjoavat Randylle uransa parasta taustasoitantaa. Menon tasokkuutta ei sen kummemmin tarvitse ihmetellä, kun vilkaisee keitä on soittamassa: mm. Steve Gadd, Christian McBride, Ray Parker Jr., Dean Parks, Luis Quintero Joe Samplen itsensä ohella! Mehevässä Bossa-vivahteisessa sykkeessä liplatteleva End of the Line ja Peter Gabrielin funkahtavaksi mid-tempo-souliksi muunnettu Love Town (alun perin elokuvasta Philadelphia) ovat myös huippuhetkiä. Jos jotain kritiikkiä levylle haluaa antaa, niin Randy ei ole mikään suuri jazz-balladitulkki, ja hänelle ei pitäisi tarjota tulkittavaksi mitään Billie Holiday -linjan tuskaisaa balladimateriaalia, sillä Randy laulaa läpi levyn leveä hymy kasvoillaan yhtä soljuvasti kuin aina - riippumatta kirjoitetun lyriikan sävystä. Aurinkoisempiin kappaleisiin tuo heleä sopraanotyyli ja Randyn tavaramerkki-vibraatto kuitenkin sopivat. Rohkenen ehdottaa tätä jopa Randy Crawfordin uran huipentumaksi, ja pelkkiä kehuja albumi näyttää saaneen muuallakin.
Tilaa verkkokaupastamme (Rating: ****)
Chandra Currelley:
The Real Me

CD €19.90
URSPIJAZ CD (USA), 2007
Chandran debyyttisoolo-CD Love Songs osoitti tämän ex-S.O.S. Band-solistin pystyvän sopivan materiaalin parissa esittämään huippusoulia. Uusi CD viittaa nimellään ilmeisesti siihen, että nyt kaikki kappaleet ovat hengellisesti sanoitettuja, mitä ei kuitenkaan musiikista huomaa, eli tämä on modernia "inspirational soulia" tämän päivän soundeissa. Paikoin tyyli on ehkä turhankin ajanmukaista kuten möreän syntetisaattori-taustan ylle laulettu nimikappale The Real Me, mutta kevyemmät ja melodisemmat kappaleet onnistuvat paremmin. Niistä esimerkkeinä tyylikäs midtempoinen Think About It, jolla Chandra pääsee vähän jo irrottelemaan laulullaankin, tasokas beat-balladi Nothing Can Take You Away, akustisempi All Your Love tai saksofonilla väritetty balladi Always There - ei se Ronnie Laws/Incognito-klassikko vaan uusi sävelmä - kuten kaikki albumin raidat. Päätösraita Your Word kulkee brasilialaisrytmeissä, ja Chandra vetelee lennokasta scattia ylle.
Tilaa verkkokaupastamme (Rating: ***1/2)

Peabo Bryson:
Missing You

CD €22.00
Peak CD (USA), 2007
Smooth jazziin erikoistunut Peak-merkki yritti jokunen vuosi sitten useammankin soul-artistin kanssa (Glenn Jones, Miki Howard, Regina Belle, Phil Perry) yhteistyötä, mutta levyjen yleisilme jäi turhan steriiliksi ja persoonattomaksi, kun kaikkea omaleimaisuutta välteltiin niin tuotannossa, sovituksissa kuin soitannassakin. Hieman samanlainen vaikutelma on Peabon levyn alkupuolella, mutta sitten tahti muuttuu ja loppuvaikutelmana on yksi Peabon uran huipuista. Avustamassa on nyt sellaisia nimiä kuin Barry Eastmond, Ledisi, Norman Connors, Bobby Lyle, Johnny Britt (Impromp2) ja rivi huippumuusikoita, vaikkakin suuri osa taustoista on ohjelmoituja. Peabon aiemmalle tuotannolle niin tuttuja yltiösentimentaalisia Disney-melodioita on onneksi vain yksi (Peabon oma I Promise I Do), ja niiden vastapainona on useita Quality Time -tason raitoja. Norman Connorsin ja Bobby Lylen tuottama Johnny Britt-sävelmä Don't Make Me Cry oli jo mukana saksofonisti Boney Jamesin tuoreimmalla albumilla, mutta aivan uusia helmiä ovat Peabon Barry Eastmondin kanssa työstämä 10,000 Reasons tyylikkäine jazz-sävyineen (kitarassa Norman Brown ja pianossa Eastmond), sekä ennen muuta upea versio Angela Bofillin sävelmästä I Try, jolla Peabo yltyy yllättävänkin äreään ja sielukkaaseen tulkintaan aitojen muusikoiden ja mm. Paul Taylorin saksofonisooloilun tukemana. Ledisin ja Sundra "Sun" Manningin sävelmä Missing You on pelkän pianotaustan ylle tulkittu koskettava balladi.
Tilaa verkkokaupastamme (Rating: ****)

Kloud 9:
Yearning 2 Love

CD €19.90
Koch / SoulVibe Entertainment CD (USA), 2007
Tämä on jenkkiversio aiemmin samalla nimellä Yearning 2 Love Englannissa Expansion-levymerkillä julkaistusta Kloud 9:n kakkosalbumista, mutta kun jenkkikopioon on lisäilty myös ykkösalbumin helmiä (With Me, Never Knew), tämä CD on tavallaan jo kuin "Best of Kloud 9". Kakkosalbumi ei sellaisenaan yltänyt debyytin tasolle, mutta noilla kahdella debyytin huippuhetkellä täydennettynä kokonaisuus on verraton. With Me loistaa edelleen kuin jalokivi, vaikka kappaletta on hieman remixailtu. Duffien veljesten sävelmä on yksi parhaita tällä vuosituhannella kirjoitetuista soul-lauluista, niin hienostunut ja sofistikoitu kun onkin. Kakkosalbumin kärkiraita oli puolestaan aistikas, Donald Hayesin saksofonin kruunaama Gimme Gimme Gimme. Incognito vieraili kappaleella So Many Reasons, joka kuulostaa siltä kuin se olisi poimittu yhtyeen omalta levyltä. Michael Fairin flyygelitorvi ja Kirk Whalumin saksofoni värittävät raitaa Don't Take It Personal. Mikä parasta, levyllä on myös uusia raitoja, joita ei ollut kummallakaan Expansion- julkaisulla. Quality Time kuuluu levyn laaturaitoihin jo nimensäkin myötä, ja sitäkin vahvistaa Donald Hayesin saksofoni. Vielä parempi on melodinen, nopeasti mieleen iskostuva Isn't It Obvious, vaikka sen tausta onkin pääosin ohjelmoitu. Kolmas uusi raita Dance Awhile on torvisektion (trumpetti, pasuuna, kaksi fonia) ryydittämä menopala.
Tilaa verkkokaupastamme (Rating: ****)

James Day:
Better Days

CD €19.90
Soul Vibe Recordings CD (USA), 2007
Jos missasit tämän vuosikymmenen parhaisiin kuuluvan soul-kiekon sen ensimmäisen julkaisun yhteydessä, voit oikeastaan onnitella itseäsi, sillä levystä on nyt saatavilla vielä briljantimpi USA:n painos bonus-raitoineen. Tuottaja James Day on 2000-luvun Quincy Jones, joka on ottanut tehtäväkseen palauttaa vanhan kunnon soulin takaisin suosioon, ja koonnut tämän päivän vokalisteista lupaavimmat ja lahjakkaimmat albumin tekoon. Day itse toimii säveltäjänä ja tuottajana, ja hänellä on aivan erinomainen sävelkynä. Tätä voi ihastella heti avausraidalla Better Days, jonka laulaa Audrey Wheeler, yksi tämän päivän sielukkaimmista nais-soul-vokalisteista, ja samalla Will Downingin nykyinen vaimo. Kappaleen sielukkuutta lisää David Sanborn-vaikutteinen fonisti Joe Cunningham, jonka maanmainiota puhaltelua saadaan kuulla pitkin raitaa. Audreyn timanttista vokalisointia kuultiin alkuperäisellä albumilla vain kolmella raidalla, mutta nyt tällä uudella versiolla on jo viisi raitaa Audreylta, uusina raitoina verraton, raastava soul-balladi What's Been Going on (And How'd You Pull It off) sekä Tim Owensin kanssa duetoitu intensiivisesti vääntelehtivä Love Makes. Audreyn jälkeen merkittävin vokalisti albumilla on Luther Vandross:ia sekä vokalistina että vartaloltaan muistuttava Jeff Ramsey, jonka tulkitsema tuhti mid-poljentoinen Don't Waste the Pretty oli vuoden 2006 huippuhetkiä. Lisäksi levyllä esiintyvät Catherine Russell, Ian Martin ja jälkimmäisen soololevyillä esiintynyt viehkeä Jill Zadeh. Tilaa verkkokaupastamme (Rating: *****)

Elaine Stepter:
The Woman I Am

CD €19.90
Eee Project CD (USA), 2007
Elokuun kuukauden levynä oli Soul Expressissä Elaine Stepterin tyylikäs The Woman I Am. Levy edustaa konstailematonta modernia laatusoulia runsaiden aitojen muusikoiden säestämänä. Elainen levytysura käynnistyi 90-luvun alussa, ja hänen Soul II Soul -tyyppinen maxisinglensä Sweetness of Your Love arvioitiin Soul Expressissä 6/90. Sittemmin Elaine oli mukana Meteor Man soundtrackillä kappaleellaan Good Love. Toinen albumi Soulfully Inspired kertoi paljon jo nimeltään, samoin kuin uuden kolmannen albumin kappaleet Quality Time, Dim the Lights ja The Woman I Am. Taustoilla kuullaan intensiivistä pianosooloilua, saksofonia, trumpettia ja flyygelitorvea aitojen rumpujen, basson ja kitaran lomassa. "Treat me like a lady, and I'll treat you like a man", on Elainen sanoma.
Tilaa verkkokaupastamme (Rating: ***1/2)

Tammy Harris:
Natural Vibe

CD €19.90
Root Soul Productions CD (USA), 2007
Tammy Harris:in albumia on puffattu voimakkaasti viime kuukausina englantilaisilla soul-radiokanavilla (Solar, Starpoint), joiden DJ:t ovat kehuneet Tammyn pystyyn kuvauksilla "This CD is essential if you like classy soul with jazzy undertones." On liittyttävä tähän kuoroon, ja todettava, että tämän parempaa jazz-sävytteistä soulia ei ole kuultu vuosiin kuin esim. trumpetilla ja flyygelitorvella maustettu, kertakuulemalla vangitseva Come Over. Jotain kertoo sekin, että Tammy on valinnut levyn cover-lauluiksi Stephanie Mills:iä ja Phyllis Hyman:ia - kolmantena coverina on Brand New Heavies:in pirteä menopala Never Stop. Nuo coverit jäävät kuitenkin levyn vahvan originaalimateriaalin varjoon.
Lue täysipituinen arvio
Tilaa verkkokaupastamme (Rating: ****)

Mikelyn Roderick:
Copasetic Is

CD €22.00
Dome CD (UK), 2007
By All Means-yhtyeen naisvokalistina 90-luvulla esiintynyttä Mikelyn Roderick:ia kuultiin soolouralla ensi kertaa James Day:n Better Days-albumin pre release -EP:llä, jolla Mikelyn lauloi kaksi raitaa. Valitettavasti itse albumilla hänet kuitenkin korvattiin muilla laulajilla. Nyt Mikelyn on kuitenkin saanut odotetun debyyttinsä markkinoille, kun englantilainen Dome julkaisi tämän Copasetic Is -CD:n. Levy on soul-painotteisempi kuin tyypilliset klubi-tavaraan painottuvat Dome-albumit, ja parilla raidalla kuullaan myös vahvoja jazz-vaikutteita. Domen klubi-osastoa edustaa yhdessä Rahsaan Pattersonin kanssa kirjoitettu tukevasti rullaava Slippin', ja Rahsaan duetoi Mikelynin kanssa Stevie Wonder/Syreeta-coverin If You Really Love Me:n. Levyn kirkkain helmi on kuitenkin jazzahtava, aitojen instrumenttien säestämä balladi Slick and Deep (vuoden 2007 parhaita raitoja!), ja samoilla linjoilla jatkaa tyylikäs nimikappale. Avausraita Easy on mallikas perkussioiden värittämä midtempo-balladi. Vokalistina Mikelyn tuo paljon mieleen Mica Paris:in. Vahva debyytti.
Tilaa verkkokaupastamme (Rating: ****)

Chuck Brown:
We're about the Business

CD €22.00
Raw Venture CD (USA), 2007
Vuoden ihmeellisimpiä tapauksia on ollut Washingtonin veteraani-funk-mies Chuck Brownin ponkaisu Billboardin R&B-listan ykköseksi, mutta pelkästään Washingtonin alueella oli kysyntää riittämiin Chuckin uutuusalbumille nostamaan miehen ykköspallille. Albumi koostuu 16 jammailusta, joista viisi on lyhyitä interludeja, varsinaiset laulut puoli-instrumentaaleja, joissa on tuttu muhkea go-go-perkussiopoljento, jonka yllä sooloillaan puhaltimilla ja kitaralla. Chuckin omat lauluosuudet ovat tuttua funk-riimittelyä milloin rapilla ja milloin miehen möreällä lauluäänellä. Musiikillinen lähdeaineisto on kirjavaa, Love Theme lienee tarkoitettu vitsiksi, mutta muuten kappaleiden nimet kuten Funky Get Down, The Party Roll, We Come to Party tai Block Party puhuvat puolestaan. "Let the house keep rocking, until the cops come knocking!" Homma toiminee paremmin livenä (jolloin myös puhallinsoolot voivat olla pidempiä) kuin näin studioäänitteenä.
Tilaa verkkokaupastamme (Rating: ***)

Maysa:
Feel the Fire

CD €19.90
Shanachie CD (USA), 2007
Täytyy todella ihailla Maysan valintoja toiselle cover-albumilleen, kun joukkoon on osunut useita helmiä: You Are My Starship (Norman Connors), I Don't Want to Lose Your Love (Emotions), Feel the Fire (Peabo Bryson/Stephanie Mills), Zoom (Commodores), Send for Me (Gerald Alston, Atlantic Starr), This Time I'll Be Sweeter (Angela Bofill, Roberta Flack). Maysan omat tulkinnat ovat hillittyjä ja aikuismaisia, mutta varmasti laatusoulin ystävien makuun. Erityisesti You Are My Starship on taivaallinen, vaikkei pärjääkään Michael Hendersonin tulkitsemalle Connors-originaalille. Yllätys on avausraidan I Can't Help It kääntäminen jazz-skattailuksi, ja tämä versio ylittää jopa Will Downingin sovinnaisemman tulkinnan tästä Susaye Greene-Stevie Wonder-sävelmästä. Dave Mannin saksofoni värittää taustoja parilla raidalla. Vähintäänkin yhtä tasokas albumi kuin Maysan edellinen Shanachie-kiekko Sweet Classic Soul.
Tilaa verkkokaupastamme (Rating: ****)

Vesta:
Distant Lover

CD €19.90
Shanachie (USA), 2007
Hienoa, että Vesta (Williams) on vihdoin päässyt levyttämään jatkoa vuoden 1998 Relationships-albumilleen. Vestan kahdelta edelliseltä levyltä on poimittu vuoden soul-esitys, mutta nyt sellaista löydy, kun hän saa lämmitellä albumillisen vanhoja soul-sävelmiä. Parhaaksi esitykseksi nousee ilman muuta nimikappale Distant Lover, joka on erittäin tyylikäs tulkinta Marvin Gayen klassikosta Kim Watersin sopraanosaksofonin tukemana. Muuten albumi keskittyy epäonnekseen midtempo-meininkiin coveroidessaan mm. Spinnersiä, Miraclesia, Bill Withersiä ja Stevie Wonderia. Yllättäen Sly Stonen If You Want Me to Stay nousee niiden yläpuolelle. Balladeista Whip Appeal on alun perin Babyface'a, No Ordinary Love Saden repertuaarista poimittu ja With You I'm Born Again sokerinen Syreeta & Billy Preston-hitti, jolla huomio kiinnittyy Vestan lupaavaan duettopariin, baritoni Isaac Clemon:iin. Jazz-sävyjä on selvästi niukemmassa kuin Vestan edellisillä albumeilla. Tilaa verkkokaupastamme (Rating: ***)

Howard Hewett:
If Only

CD €22.00
The Groove Records CD (USA), 2007
Howard Hewettin edellisestä studioalbumista on jo kuusi vuotta ja kaiken kaikkiaan tämä on miehen toinen studioäänite vuoden 1994 jälkeen, joten kovin tiuhaan ei ex-Shalamar-vokalisti ole päässyt levyttämään viime vuosina. Shalamarin pop-soul-kauden jälkeen Howard on kuitenkin kohonnut arvostetuksi soul crooneriksi, joka viihtyy sielukkaan balladimateriaalin parissa, ja niinpä tämä uutuuskin If Only on lähes all-ballad-set, jossa on mukana vain pari jäntevää mid-tempo-groovea (kuten I Wanna Know) balladien välissä. Sielukkainta vääntöä tarjoavat tällä kertaa Ralph Johnsonin tuottamat ja yhdessä Howardin kanssa kirjoittamat sävelmät Can U Feel Me ja Is This True Love - jälkimmäisellä sooloilee Gerald Albright alttofoneineen. Häälauluna suosiota kerännyt How Do I Know I Love You on uusinta vuoden 1994 levyltä It's Time. Päätösuralla Howard pistää uusiksi John Lennonin Imaginen taustavoiminaan mm. Albright (foni ja huilu), Paulinho DaCosta, Billy Preston, Nathan East, Ricky Lawson, Howard McCrary ja Val Watson.
Tilaa verkkokaupastamme (Rating: ***1/2)

Various Artists:
The Ashford & Simpson Songbook

CD €19.90
Expansion CD EXP28 (UK), 2007
Ashford & Simpson vierailivat toukokuussa Expansionin Ralph Teen ja Richard Searlingin järjestämässä Luxury Soul Weekender-tapahtumassa, ja sen kunniaksi Expansion on julkaissut tämän kokoelman. Toisin kuin otsikosta saattaisi äkkiseltään ymmärtää, kyseessä ei olekaan kokoelma Ashford & Simpsonin omia levytyksiä, vaan kokoelma tämän soul-musiikin tunnetuimman aviopari-säveltäjäkaksikon kirjoittamista lauluista muille artisteille. Materiaali on valittu odotetusti pääosin 70-luvun lopulta ja 80-luvun alusta, jolloin artisteina ovat mm. Teddy Pendergrass (Is It Still Good to Ya), Stephanie Mills (Keep Away Girls), Chaka Khan (Clouds), Gladys Knight & the Pips, Diana Ross, Ullanda McCullough, Angela Bofill, Main Ingredient jne. Joukkoon on poimittu myös harvinaisempia helmiä kuten Collins & Collinsin verraton Top of the Stairs, 60-luvulta mm. Marlena Shaw'n" California Soul ja 90-luvulta Jennifer Holliday'n It's in There. Laatusoulia alusta loppuun.
Tilaa verkkokaupastamme (Rating: ****)

 
Amel Larrieux
Lovely Standards

CD €22.00
Blisslife (USA), 2007
Amel Larrieux on omilla nu-soul-kiekoillaan kiehtonut omaperäisesti kieputtelevalla laulutyylillään, mutta jostain syystä valitessaan tälle uutuudelleen standardeja coveroitavaksi Amel on myös vaihtanut laulutyylinsä hauraaksi kuiskutteluksi. Levyn sovitukset on tehty pystybasson, akustisen kitaran, pianon ja rumpujen varaan, ja sävelmistö muodostuu mm. kolmesta Rodgers-Hammerstein-standardista. Jazzin kanssa tällä ei ole mitään tekemistä, vaikka samoista lauluista on tehty myös jazz-versioita. Melkoinen pettymys, sillä moni muu neo-soul-sisko (Ledisi, N'Dambi) on onnistunut loistavasti jazz-kokeiluissaan.
Tilaa verkkokaupastamme (Rating: **)
cover art  
Chamber Music (USA), 2007
Viime vuosien kehutuimpiin singer-songwritereihin lukeutuva Gordon Chambers on toiselle soololevylleen saanut avukseen mm. Ledisin (duetto To Love Again), Barry Eastmondin (tuottajana ja säveltäjänä mid-tempo-balladilla Get to Know), Jerry & Sherrod Barnesin (tuottajina ja säveltäjinä akustisella balladilla Bygones), tuottaja Troy Taylorin (tyylikäs jousien säestämä balladi Violins) sekä gospel-laulaja Melonie Danielsin (gospel-henkinen Still Blessing Me). Hieman kollegansa Gary Taylorin tapaan Gordon on lahjakkaampi säveltäjänä kuin vokalistina. 14 raidasta hieman tiivistämällä ja tavanomaisuuksia karsimalla kokonaisuus olisi ollut tasokkaampi.
Tilaa verkkokaupastamme (Rating: ***)
 
Gerald Levert
In My Songs

CD €22.00
Atlantic (USA), 2007
Gerald Levert oli juuri saanut purkkiin tämän viimeiseksi jääneen albuminsa ennen kaikille yllätyksenä tullutta aikaista poismenoaan marraskuun 10. päivä 2006. Albumin alkupuoli painottuu funk-henkiseen menoon, mikä on kuitenkin ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin yrittää mukautua lista-R&B-soundeihin. Balladit tuovat jälleen enemmän syvyttä ja Gerald sieluttaa sävelmät tutulla latautuneella tyylillään. Paras raita Is This the Way to Heaven on säästetty albumin loppuun. Edwin Nicholas on tuottanut koko albumin ja sielukkaista sävelmistä vastaa kolmikko Gerald Levert - Eddie Levert - Nicholas. Vahvaa tekoa, vaikka ei Geraldin uran aivan kärkeä.
Tilaa verkkokaupastamme (Rating: ***1/2)
 

Jimmy Levine
Share My Love

CD €22.00
Thump (USA), 2007

CD €22.00
Thump, 2007
Saksofonisti Jimmy Levinen albumi ei ole mikään tyypillinen smooth jazz -levy, vaan Jimmy kokoaa albumilleen todellisen tähtisikermän vierailevia vokalisteja ja muusikoita, jotka versioivat pääosin 70-luvun soul-hittejä, mutta joukossa on myös uusia sävelmiä. Howard Hewett väläyttää taitojaan Donald Hayesin saksofonisoolon tukemana Debarge-sävelmällä There'll Never Be, Donny Hathawayn tytär Kenda tulkitsee isänsä ja Roberta Flackin aikanaan laulaman Stevie Wonder-sävelmän You Are My Heaven yhdessä Philip Ingramin kanssa, ja Lori Perry, Phil Perry ja Maysa säteilevät toisella Roberta Flack & Donny Hathaway-klassikolla Where Is the Love. Aretha Franklinin alun perin esittämällä kappaleella Wonderful loistavat vokalisteina Niki Harris ja Phillip Ingram. Muusikkovieraina ovat mm. Wah Wah Watson, Michael White, Ray Parker, Everette Harp ja Alex Al.
Tilaa verkkokaupastamme (Rating: ****)