Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

LaToya Jackson: Imagination

US Private Eye 1986, US Funky Town Grooves reissue CD, 2012
Tilaa levy Soul Express-verkkokaupasta
1) He's A Pretender 2) On A Night Like This 3) How Do I Tell Them 4) Imagination 5) Baby Sister 6) Weak Spot 7) Love Talk 8) Boys Got Somethin' Girls Ain't Got
Bonus Track on the CD reissue:
9) Imagination - Hot Dance Remix 10) Imagination - Dub Mix 11) Imagination - 7" Remix 12) Baby Sister - Instrumental

Michael Jacksonin isosisko LaToya Jackson paistatteli 80-90-luvuilla julkisuudessa enemmän Playboy-esiintymistensä, kohukirjansa ja muiden tempaustensa myötä kuin musikkinsa takia, mutta toki kuuluisan pikkuveljensä myötä ja Jackson-perheen jäsenenä hän on päässyt levyttämään toistakymmentä albumiakin, välillä hyvinkin maineikkaiden taustahahmojen avustamana.

Tämä vuoden 1986 albumi Imagination ei kuitenkaan lukeudu näihin, vaan heikosti menestyneen singlen (He's a Pretender, korkein sija 76. R&B-listalla) myötä albumi floppasi täysin eikä yltänyt Billboardin R&B-listalle, pop-listasta puhumattakaan.

Enkä ihmettele, kun tätä kuulen nyt ensi kertaa yli 25 vuotta julkaisun jälkeen. Musiikki kuulostaa juuri siltä kuin hätäisimmät pop/rock-sävytteiset syntiikkadisko-yritelmät 1980-luvun alkupuoliskolla. Soundien perusteella olisi voinut arvailla tuottajaksi esim. Princen entistä basistia André Cymonea, joka teki omilla tuotoksillaan samanlaista rock-sävytteistä syntiikkakirskuttelua sekä soolourallaan että mm. Evelyn "Champagne" King:ille, mutta tässä tuottajana ovat varsin tuntemattomat suuruudet nimeltä Mike Piccirillo ja Gary Goetzman. Piccirillo oli säheltämässä myös sellaisten artistien taustalla kuin Bonnie Pointer, A Taste of Honey, Thelma Houston, Smokey Robinson ja Natalie Cole - mutta säännönmukaisesti kunkin artistin uran huonoimpiin kuuluvilla levyillä.

Albumilla yritettiin kyllä varioida LaToyan tyyliä monen muotitrendin perässä. Avausraita on ehkä eniten mustaa musiikkia, vocoder-väläytyksineen ja funk-sävytteisine keyboard-kuvioineen, mutta kertosäe on rallatus-popia, ja sinkku tosiaan jäi sijalle 76. ja sen myötä koko albumi sukelsi. Kappale on muuten cover-versio, sillä samaa sävelmä olivat jo aiemmin levyttäneet High Inergy vuonna 1982 ja Jennifer Holliday vuonna 1985.

Albumin kakkosraita On a Night Like This lienee ottanut innoitteensa Lionel Richien All Night Long-megahitistä, eli musiikissa on selkeät Karibian saarten musiikin vaikutteet, mutta tausta on hyvin riisuttu, ja kalypso-kuviota tapailevat kosketinsoittimet jäävät hyvin ohuiksi. Kun sitten sävelmä on vielä ohutta purkkapopia, niin ei tästä ollut hitiksi.

Funky Town Grooves on selvästi yrittänyt ratsastaa klubi-raitojen myötä, ja CD-uusintajulkaisulla on peräti neljä eri versiota otsikkoraidasta Imagination. Ilmeisesti siis sitä on yritetty maksisinglenä, mutta kappale on flopannut täysin. Jonkinlaisia orastavia aineksia tässä olisikin klubihitiksi, mutta tunnelma on mustien klubeille vain liian ohutta ja heppoista rallattavaan kertosäkeeseen satsaavaa syntiikkapopia. Kappaleen "Hot Dance Remix" yrittää tietenkin satsata enemmän instrumentaali-grooveen, mutta kovin aneemista ja simppeliä on myös raidan syntiikkavetoinen sahaus. En yhtään ihmettele täydellistä floppia dance-musiikin markkinoilla.

Tuottajat tunkivat levylle kovasti jo muiden artistien albumeilla epäonnistuneita sävelmiään, sillä Baby Sister oli levytetty jo A Taste of Honeysta soolouralle irtautuneen Janice Marie Johnsonin sooloalbumille One Taste of Honey (v. 1984). Weak Spot kuulostaa puolestaan suoralta kopiolta Pointer Sistersien tasajalkahumppa-rock-diskoiluista. Jos tuota kuunnellessa tulee jo tunnelma, ettei tämän alemmaksi voi musta artisti enää vajota, niin levyn päätösraita Boys Got Somethin' Girls Ain't Got osoittaa, että kyllä voi!

Allmusic.com aloittaa LaToyan esittelyn kertomalla, että hän on ehkäpä sisarusparven vähälahjaisin jäsen, ja kyllä tämän albumin ainoa balladi, liki kuiskailevalla hennolla äänellä laulettu Love Talk tätä hyvin vahvistaa. Kappale on japanilaista alkuperää, ja fonisoolosta huolimatta tunnelma ei kyllä muutu LaToyan käsittelyssä yhtään tummemmaksi.

LaToyan ainoa mahdollisuus musiikkimaailmassa oli ratsastaa kuuluisan pikkuveljensä ja perheensä maineella, ja sitä kautta saada taakseen päteviä tuottajia, mutta näin vaatimattomien tuottajien avustamana tuloksena oli auttamatta täysi floppi. LaToyan levytysura jatkui tämän jälkeen mm. hi energy -tanssimusiikin ja country & westernin parissa...

Soul Town Rating: *1/2

Parempia LaToya Jackson -levyjä:
LaToya Jackson (1981/uusintajulkaisu 2011)
Heart Don't Lie (1984/uusintajulkaisu 2012)

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page