Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Kool and the Gang: Open Sesame (1976 reissue)

Kool and the Gang: Open Sesame CD reissue

December 17, 2013

The original release on US De-Lite, 1976
Now available on UK Big Break Records CD, 2011

Rating: 7/ 10

Buy this album from our CD Shop

1) Open Sesame (Part 1)
2) Gift Of Love
3) Little Children
4) All Night Long
5) Whisper Softly
6) Super Band
7) L-O-V-E
8) Sunshine

Bonus tracks:
9) Open Sesame (Part 2)
10) Super Band Single Version)
11) Open Sesame (12" Disco Version)

Nyt vasta huomaan, miten heikosti Kool & the Gang-yhtyeen tuotantoa on kautta aikojen ollut saatavana CD-formaatissa, ja tietenkin eurooppalaiset julkaisijat ovat nyt vihdoin korjanneet tilannetta, ennen muuta Big Break Records. Kun samaan aikaan esim. Columbia on kaiken aikaa pitänyt esim. Earth, Wind & Firen 70-luvun tuotannon saatavilla mid price -hintaluokassa, niin BBR näyttää myös iskeneen hyvään markkinarakkoon, sillä etenkin Kool & The Gangin disko-kauden levyt menevät nyt kuumille kiville CD-uusintapainoksina.

Funk-diggarin kannalta toki on mielenkiintoisinta tutkailla yhtyeen 70-luvun funk-jazz-periodia, kun yhtye ei peitellyt jazz-juuriaan ja funkin kanssakaan ei tosiaan turhia säästelty. Vastakohta yhtyeen 80-luvun pop-disko-soul-hitteihin on todella dramaattinen, mutta muutos ei tapahtunut kerralla, vaan asteittain, ja tätä liukumista jazz-sooloilla ryyditetyistä funk-instrumentaaleista diskoparketeille voidaan seurata nyt levy levyltä.

Vuonna 1977 Kool & the Gang pääsi yhdellä raidalla mukaan Saturday Night Fever -elokuvan soundtrackille, jolle oli otettu tämän vuoden 1976 albumin nimikappale Open Sesame. Veikkaanpa, että tuo pitkien puhallinsoolojen varaan rakennettu puoli-instrumentaali oli muillekin levyn kuuntelijoille kuin minulle aikanaan melkoinen väliraita, sillä Kool & the Gangin meno tähän aikaan oli galaksien päässä tavanomaisesta diskomusiikista. Yhtyeen musiikkia voitiin luonnehtia aidosti vielä jazz-funkiksi, siis aikakautena jolloin kyseisessä tyylilajissa oli vielä niin jazzia kuin funkiakin, ennen kuin koko genre muuttui jazzittomaksi hissimusiikiksi, jossa esim. saksofonilla soiteltiin hyräiltäviä melodioita ilman improvisoinnin hitustakaan...

Pikkusinkku raidasta ei vielä edes anna täyttä kuvaa tämän kappaleen ulottuvuuksista, mutta CD:lle on kaivettu sekä part 2 että pitkä 12 tuuman versio, jolla on mittaa 8:44 ja jolla yhtye tosiaan antaa puhaltajilleen soolotilaa open sesame- ja abradacabra-huudahdusten lomassa. Peruspoljento muistuttaa samantyyppistä funk-jyräystä kuin esim. Instant Funk harrasti muutama vuosi myöhemmin. Sysimustaa funk-jazz-menoahan tämä on, ja en tiedä täyttikö tämä tanssilattioita jossain New Yorkin mustien suosimissa klubeissa 1970-luvun puolivälissä, mutta Suomessa ja Euroopassa tämä olisi ollut takuuvarma tanssilattian tyhjentäjä diskoissa aidosti jazz-pitoisine loputtomine trumpetti- ja fonisooloineen. Singlenä kappale ylsi soul-listan top teniin sijalle 6, mutta jäi pop-listoilla vielä sijalle 55, eli tämä kuvastaa myös miten kaukana yhtye oli tuolloin vielä valkoisen väen ja suuren diskoyleisön kosiskelusta.

Ja enpä diskolevyksi kuvaisi loppu albumiakaan, joka oikeasti jatkaa pääosin fuusiolinjoilla, ja paikoin tulee vahvasti mieleen 70-luvun alkupuolen Earth, Wind & Fire, jonka menestys diskoareenoilla varmasti sai Kool & the Gangin miehistöä katselemaan touhua kateellisena vierestä, ja vannomaan, että vielä jonain päivänä mekin teemme saman tempun! Mutta vielä ei ollut sen aika vuonna 1976.

Selkeimmin EWF:stä vaikutteensa on imenyt raita Gift of Love, jossa on enemmän kuin häivähdys That's the Way of the World-melodiaa ja tunnelmaa. Lauluharmoniat ovat ilmiselvää EWF-linjaa, vokalisti pyrkii Philip Bailey-tyyliin ja torviryhmäkin yrittää tiivistää soundiaan EWF-tykitykseen. Pitkäaikaisena EWF-fanina tästä ei toisaalta voi olla pitämättä, ja uskomattomalta tuntuu tällaiseen törmätä näinä päivinä vuonna 2013, kun alun perin missasi albumin.

Seuraava raita, naisvokalisti Donna Johnsonin laulama Little Children oli puolestaan vahvasti kallellaan George Clinton-perheen P-Funkiin, vaikka onkin perustaltaan puhaltimien sävyttämä soul-balladi. All Night Long on puolestaan ryyditetty foni- ja trumpettisooloin, vaikka on perustaltaan harmiton Sly Stone -henkinen rallatus.

Whisper Softly tuo EWF-vaikutteet jälleen pintaan, vaikka kansitekstien kirjoittaja näyttää löytäneen kappaleesta Barry White -vaikutteita loppuhetkien kuiskailuineen. Ei kyllä sinne päinkään. Mutta ehkä nämä nuorelle sukupolvelle ovat sitten sama asia, EWF tai Barry White. Jotain 70-luvun old schoolia, siis...

Albumin kakkossinkkuna kokeiltiin raitaa Super Band, joka on albumin funkeinta menoa, sekin vahvasti torvisoolojen värittämä, ja lauluosuudet jäävät chantien tasolle. Edelleen listasijoitukset, soul 17, pop 101, kertovat kaiken. Mutta ei tämä funkinakaan ollut sitä kaikkein listakelpoisinta touhua, eli kyllä 70-luvun funk-megamenestyjät osasivat tehdä paljon vetävämpiä funk-raitoja, joissa oli sekä instrumentaali- että laulupuolella paljon enemmän mieleentakertuvia koukkuja. Ja etenkin verrattuna yhtyeen 80-luvun tuotantoon tämä on vielä aivan eri tyylin funk-jazz-musisointia.

L-O-V-E on jälleen enemmänkin Sly Stone-vaikutteinen torvin terästetty rento laulelma, ja albumin päätösura Sunshine on jäntevä jazz-funk-instrumentaali, jossa sooloa vetää erityisesti huilisti. Torvisektio on jälleen EWF-linjoilla. Tosiaan, galaksien päässä yhtyeen 80-luvun tyylistä!

Todella mielenkiintoinen kokemus kuulla tällainen kiekko ensi kertaa, etenkin nyt kun tuntee yhtä lailla yhtyeen Funky Stuff-kauden 1970-luvulta kuin 80-luvun disko-pop-hitit. Live-keikoillaan yhtye on jatkuvasti väläytellyt jazz-taitojaan, joten minään yllätyksenä yhtyeen kyvyt jazz-sooloilijoina ei sentään tullut, vaikka levyä ei ollut aiemmin kuullutkaan.

Reviewed by Ismo Tenkanen

Takaisin Big Break Records -sivulle

Takaisin etusivulle