Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Kleeer: License to Dream (1981 reissue)

Kleeer: License to Dream

September 12, 2015

Rating: 6/ 10

The original release on US Atlantic, 1981
Now available at CD reissue by US Collectables, 2006
Tilaa levy Soul Express-verkkokaupasta

1) De Kleeer Ting 4:43
2) Running Back To You 7:24
3) Sippin' & Kissin' 4:18
4) Hypnotized 3:38
5) License To Dream 4:48
6) Get Tough 8:20
7) Say You Love Me 4:41
8) Where Would I Be [Without Your Love] 4:21

Arvioin juuri Funky Town Groovesin julkaiseman Kleeer-funk-yhtyeen debyytin I Love to Dance. Yhtyeen albumit on nyt hyvin saatettu CD-formaattiin, kun BBR julkaisi vuonna 2013 yhtyeen kakkosalbumin Winners, ja tämä kolmosalbumi, yhtyeen menestyksekkäin kiekko License to Dream on ollut saatavana CD:nä jo vuodesta 2006. Expansion jatkoi julkaisemalla Kleeerin vuoden 1984 ja 1985 albumit Intimate Connection ja Secret 2on1-pakettina yhdellä CD:llä, jolloin yhtyeen diskografiasta jää puuttumaan CD-uusintajulkaisuna enää vuoden 1982 Taste the Music - kuka ehtii ensin?

Expansion Ralph Tee on hehkuttanut vuotta 1981 omana suosikkikautenaan soul-musiikissa, ja silloin tosiaan soundit olivat kauttaaltaan upeat, kun diskorytmit olivat rauhoittuneet, sovitukset olivat täyteläiset ja rikkaat, eivätkä vielä liikaa koneiden ja syntetisaattoreiden hallitsemia. Soundeiltaan tämä Kleeerin vuoden 1981 ei kuitenkaan ole mikään mestariteos, ehkä remiksauskin on hieman samea, ja ennen muuta soitantaa hallitsivat jo vahvasti kosketinsoittimet, joissa arsenaalia oli ohjelmoiduista peleistä lukemattomiin erilaisiin keyboardeihin (mini-moog, Arp, Clavinet, Oberheim, myös akustinen piano, Fender Rhodes). Ehkäpä yhtyeen musiikille leimaa-antavinta oli tässä vaiheessa se, että puhaltimet puuttuivat kokonaan, ja niitä ikään kuin korvasivat keyboard-riffit. Jousista, jotka hallitsivat vielä yhtyeen alkuvuosien hittejä, oltiin myös luovuttu tai siirrytty syntiikkajousiin (arp string ensemble -keyboard).

Kahdeksan raidan kirjoittamisesta vastasi pääosin vain kolme yhtyeen jäsentä, keyboardisti Norman Durham, perkussionisti Paul Crtuchfield ja rumpali/vokalisti Woody Cunningham, joka myöhemmin irtautui soolouralle. Albumin vetonaulaksi muodostui singlelohkaisu Get Tough, johon Durham oli kirjoittanut melodian ja Woodman lyriikat, joissa toistui teema "when the going gets tough, the tough get going". Kappale oli saanut inspiraationsa amerikkalaisista panttivangeista Iranissa, mutta sen enempää viitteitä aiheeseen ei tarjota. Musiikillisesti kappale rakentuu irtonaiseen kitarariffailuun Ric Lee letkeän ja vauhdikkaan grooven ylle. Akustinen pianosoolo virkistää menoa kummasti. Yhtye kärsi tässä vaiheessa selkeän pääsolistin puutteesta, sillä tälläkään raidalla ei ole nimettyä pääsolistia, vaan nimetään "voices": kahdeksan eri henkilöä, joista "soolo-osuuden" saa Yvette Flowers. Yhtyeessä oli peräti kolme naissolistia, mutta yksikään heistä ei ollut erityisen vahvaääninen. Sinkku nousi joka tapauksessa black-listan sijalle 15 ja oli 17 viikkoa listoilla, ja tämän parempaan Kleeer ei enää myöhemminkään yltänyt.

Kakkossinkkuna kokeiltiin raitaa Running Back to You, josta on albumilla 7:24 maratonversio. Silläkin keyboard-arsenaali on pääroolissa rytmiryhmän kolistellessa rummuilla, timbalesilla ja congalla. Melodiapuoli keskittyy yksinkertaisen kertosäkeen hokemaan, jossa hoilataan pelkkää kappaleen otsikkoa. Kuuden minuutin jälkeinen osuus tärvellään rock-kitarasooloiluun. Ei tästä suuri yleisökään innostunut, vaan kappale jäi minihitiksi, neljä viikkoa listoilla ja huippusijoitus 69.

Sinkkuhitin Get Tough ohella menopuolelta erottuu edukseen avausraita De Kleeer Ting, jossa on riehakkuutta ja ehtaa funk-tunnelmaa voimakkaasti groovaavan keyboard-taustan ylle. Tästä kyllä huomasi, että Kleeer pyrki aktiivisesti diskoleimastaan funk-areenoille. Nyt netin verkkokaupoista ja katalogeista on helppo tarkistaa, minkälaisten yhtyeiden kanssa Kleeer on samassa korissa: rinnalle tarjotaan sellaisia nimiä kuin Con Funk Shun, Brass Construction, Kool & the Gang, Delegation - eli funk-osastoa disko-painotuksin.

Päätösraita Where Would I Be (Without Your Love) käynnistyy lauluyhtyemäisessä tunnelmassa, mutta muuttuu nopeasti ankeiden syntikoiden vetämäksi midtempo-rullaukseksi. Levyn ainoa balladi Say You Love Ne kaipaisi sekin akustisempaa sovitusta herkän ja hienostuneen melodiansa eteenpäin saattamiseksi.

Ainakin julkaisuvuoteensa 1981 nähden albumi oli kuitenkin minulle lievä pettymys ja selkeä pudotus myös edellisen albumin Winners disko-funkeista, mutta edelleen "OK" tasoa ja tarkistamisen arvoinen kiekko aktiiviselle funk-diggarille.

Reviewed by Ismo Tenkanen



Takaisin Funky Town Grooves -sivulle

Takaisin etusivulle Back to our (English) home page