Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Kleeer: I Love to Dance (1979 reissue)

Kleeer: I Love to Dance

August 23, 2015

Rating: 5/ 10

The original release on US Atlantic, 1979
Now available at CD reissue by UK Funky Town Grooves, 2013
Tilaa levy Soul Express-verkkokaupasta

1) Tonight's The Night (Good Time)
2) Keeep Your Body Workin'
3) Happy Me
4) I Love To Dance
5) It's Magic
6) To Groove You
7) Amour
8) Kleeer Sailin'

Bonus tracks:
9) Keep Your Body Workin' (Vocal Version)
10) Keep Your Body Workin' (7" Version)
11) It's Magic (Long Version)
12) It's Magic (7" Version)

Kleeer oli 5-henkinen, New Workista kotoisin ollut disko-funk-yhtye, joka erityisesti keulahahmonsa Woody Cunninghamin myöhempien soololevyjen myötä on noussut Brittien saarilla mielenkiinnon kohteeksi ja jopa jonkinlaiseen kulttiasemaan. Expansion julkaisi miehen soolotuotantoa 2000-luvulla, ja niistä harvinnaisimmista pyydetään tänä päivänä toista sataa puntaa.

Tämä vuoden 1979 I Love to Dance oli Kleeerin debyytti, ja Kleeerin albumeista monia ei jostain syystä prässätty lainkaan Euroopan puolella, vaikka yhtyeen disko-funk oli helposti omaksuttavaa menoa, jolla olisi luullut olevan kysyntää vanhalla mantereellakin ainakin klubi-disko-piireissä. Olin itsekin viskannut albumin diskolevyjen joukkoon, josta korjasin sen myöhemmin funk-osastolle. Kun albumi on kuumimmalta diskovuodelta 1979, niin painopiste on tällä kiekolla toki aika kepeässä ja disko-henkisessä menossa, vaikka 5-henkinen Kleeer pystyi kyllä tummempaan ja funkympaankin soitantaan. Laulupuolta vetää levyllä pitkälti ohut sopraano Isabelle Coles, eikä möreä-ääninen Woody Cunningham, mikä tietysti sekin korostaa disko-suuntautuneisuutta. Yhtyeen label mate oli samaan aikaan Chic, jonka vaikutteita voi niin ikään helposti kuulla albumilta: erityisesti siinä, että taustoilla viuhkoivat enemmänkin jouset kuin torvet. Puhallinpuolella yhtyeellä ei ollutkaan omaa edustusta, mutta "kutsuttujen muusikoiden" joukossa on kahdella raidalla Randy Brecker flyygelitorven ja trumpetin varressa.

Jotenkin olen itse taipuvainen tulkintaan, että tällä albumilla levy-yhtiö ja ulkopuolinen tuottaja, valkoihoinen studio-insinööri Dennis King saneli menon, ja siksi lopputulos on niin kepeä ja diskovetoinen. Tottahan levyn julkaisuaika kevät 1979 oli sellainen, että tämä oli looginen ratkaisu, mutta kun samaan aikaan syntyi disko-soulin ja disko-funkin suuria klassikoita, niin ei tämä siinä tarjonnassa pärjännyt, vaan jäi tosiaan puhtaasti kakkoskoriin.

Ensimmäinen yhtyeen single oli yhtyeen basistin Norman Durhamin kynäilemä Keeep Your Body Workin' (kolminkertaisesta e-kirjaimesta tuli yhtyeen tavaramerkki), joka nousi soul-listoille maaliskuussa 1979, mutta jäi korkeimmillaankin sijalle 60 ja putosi 13 viikossa ulos listoilta. Itse asiassa kappale oli kuitenkin diskoon satsanneen levyn funk-henkisintä antia, kun pohjalla rompsutti Durhamin tuhti bassokomppi (myös basso-breikki), ja päälle luettiin funk-tyyliin erilaisia hokemia ja chanteja. Jouset vetivät tunnelmaa diskovaloihin. Perkussioissa ja jousikuvioissa on paikoin jopa B.T. Express -yhtyeen kaltaista groovea. Isabelle Colesin voimaton laulu on itse asiassa koko raidan heikoin lenkki, ja on tuottajan alokasmaisuutta, että tätä ei tajuttu. Taustalaulajista kun olisi löytynyt ihan eri tason vokalisteja.

Kakkossinkku Tonight's the Night oli Durham-Cunningham-kaksikon luomus, melkeinpä puoli-instrumentaaliksi luokiteltava disko-funk, jonka laulupuoli oli lähinnä simppeliä hokemaa, ja "tonight's the night - have a good time" sopi teemaltaan tietysti diskoiltaan kuin nenä päähän. Kun taustakuorossa vierailivat mm. Luther Vandross ja Jocelyn Brown, niin ymmärtäähän tämän kiekon kulttiarvon New York -diskoilun fanittajissa. Sinkku pärjäsi listoillakin jo edeltäjäänsä paremmin, ja nousi kesällä 1979 sijalle 33.

Tietenkin kun Luther Vandross, Jocelyn Brown, Woody Cunningham kaikki nousivat suuriksi nimiksi vasta 80-luvulla, tämän levyn arvio vuonna 1979, jolloin kaikki olivat vielä melko tuntemattomia, olisi ollut paljon nihkeämpi kuin näin jälkikäteen, kun ko. nimien myöhemmät ansiot painavat vaakakupissa. Kyllähän levyn heppoisimmat raidat ovat jo todella vaatimatonta diskohöttöä, nimikappale erityisen korni, kun se perustuu siihen, että otsikkoa hoetaan neljällä kielellä "Ich liebe zu tanzen, me gusta bailar, mi piace ballare, Que J'aime danser"... Ja näitä lausumaan on tietysti pitänyt palkata oikein ulkopuolinen avustaja (Louise Fischer)!

Jos tämä nyt kauniisti sanoiksi puetaan, niin yhtyeen "kulttiarvo" ja suuri potentiaali ei ehkä tältä kepeältä diskolevyltä vielä täysin noussut esiin. Vinyylin B-kylki eli CD-levyn raidat 5-8 antoivat yhtyeen soitannalle jo enemmän vapaita käsiä, mutta lepsut diskorytmit ja jouset vetivät keitosta diskolattioille. Woody Cunningham pääsee lopulta ääneen päätösraidalla Kleeer Sailin' ja vie heti soundia kohti aitoa soulia, mutta hennon naissolistin käyttö levyn diskoraidoilla oli tietysti harkittu veto, jolla kosiskeltiin diskokansaa.

Funky Town Groovesin uusintajulkaisu on kuitenkin FTG:n omilta nettisivuilta jo myyty loppuun, ja tuttuun tapaan hinnat eBayssa ja Amazonissa hilautuvat ripeätä tahtia kohti taivasta - ainakin kunnes FTG ottaa levystä uusintapainoksen...

Yhtyeen myöhempää ja laadukkaampaa tuotantoa on julkaistu myös Englannissa ahkerasti viime vuosina. Arvioin yhtyeen seuraavan albumin, vuoden 1980 julkaisun Winners jo Soul Expressin sivuille englanniksi, kun BBR julkaisi kiekon vuonna 2013. Expansion on nyt äskettäin kesäkuussa 2015 julkaissut 2on1 -CD:nä albumit Intimate Connection / Seeekret, jotka ovat vuosilta 1984-1985. Lisäksi vuoden 1981 License to Dream on saatavana amerikkalaisen Collectables-merkin vuoden 2006 edullisena uusintajulkaisuna.

Reviewed by Ismo Tenkanen



Takaisin Funky Town Grooves -sivulle

Takaisin etusivulle Back to our (English) home page