Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Keith Barrow: Physical Attraction (1978 reissue)

Keith Barrow: Physical Attraction

September 26, 2015

Rating: 7/ 10

The original release on US Columbia, 1978
Now available at CD reissue by US Funky Town Grooves, 2014
Tilaa levy Soul Express-verkkokaupasta

1) If It's Love That You're Looking For
2) Turn Me Up
3) You Know You Want To Be Loved
4) Physical Attraction
5) Joyful Music
6) Overnight Success
7) Garden Of Love
8) Free To Be Me
Bonus Tracks:
9) Turn Me Up - Special Disco Version
10) Turn Me Up - Instrumental
11) Physical Attraction - 12" Version
12) You Know You Want To Be Loved - 7" Version

Rehellisesti sanoen en tiennyt Keith Barrow-nimisestä artistista kuin nimen, kun laitoin soimaan tämän FTG:n uusintajulkaiseman vuoden 1978 levyn. Muistin Heikki Suosalon arvioineen BBR:n julkaiseman Keith Barrowin otsikottoman vuoden 1977 Columbia-debyytin Soul Expressin sivuille, mutta ehkä pelkän sen kansikuvan perusteella olin jäänyt virhekäsitykseen, että kysessä olisi ennemminkin funk-artisti. Korjataan nyt heti tuo käsitys, sillä kyseessä oli falsettivokalisti, jonka musiikki vaihteli tyylikkäistä soul-balladeista laatudiskoiluun, mutta ei siis mitään funkin tapaistakaan.

Nyt luettuani Heikin arvion uudelleen, samoilla linjoilla ollaan, eli vaikka Barrow lienee kutakuinkin kaikille suomalaisille ja monille ulkomaisilliken soul-harrastajille täysin tuntematon, melkoisesta "hidden gem":istä on kyse. Vokaistina Barrowia usein rinnastettiin tunnetumpiin soul-falsetteihin kuten Eddie Kendricks, Eugene Record (Chi-Lites) tai Russell Thompkins, ilman että hän ketään niistä oikeasti muistuttaisi. Minulle tuli paikoin mieleen Sylvester, paikoin jopa David Peaston tai David Oliver, joka tapauksessa Keith oli taidokas, lahjakas kyky, joka menehtyi AIDS:iin jo 29-vuotiaana vuonna 1983.

Tuosta Heikin arvioimasta, Bobby Elin tuottamasta debyytistä ei saatu yhtään raitaa listoille asti, mutta tästä kakkosalbumista singlelistoille asti ylsivät You Know You Want To Be Loved ja Turn Me Up. Edellinen on todellinen helmi, Michael Stokesin ja Ronn Matlockin yhdessä kirjoittama kuulas soul-balladi huilunpilkahduksineen, kaikkiaaan erittäin tyylikäs tausta ja yleistunnelmassa samaa magiikkaa kuin Ronn Matlockin Johnny Bristol-maisessa esityksessä I Can't Forget about You, joka ilmestyi vuotta myöhemmin 1979. Toki Keith Barrow on tässä päätähtenä hienon sävelmän ja sovituksen yllä korkealla liitävän falsettinsa kanssa. Huippuraita, ja yksin tämän takia kannattaisi hankkia koko albumi! Soul-singlelistalla You Know You Want To Be Loved ylsi sijalle 26.

Toinen sinkkuraita Turn Me up oli aivan eri linjaa, vaikka onkin saman Stokes-Matlock -kaksikon käsialaa. Tämä kappale oli 7 ja puolen minuutin mittainen diskofunk, jossa on jäntevä groove ja jota ryyditetään laadukkaalla puhallin- ja jousisektiolla. Ehdottomasti 70-luvun diskosoulin eliittiä, jota voitaisiin rinnastaa esimerkiksi Lenny Williamsin 70-luvun diskohitteihin. Bonus-versiona kappaleesta on peräti 11:38 mittainen "Special Disco Version" ja instrumentaali. Pidennetyillä versioilla lisäillään erityisesti keyboard-sooloilua, mutta kyllä minulle riittää mainiosti tuo 7 ja puoli minuuttia.

Albumilla oli kaikkiaan viisi Stokes-Matlock-sävelmää. Näistä levyn avausraita If It's Love That You're Looking For on hienostunut balladi, joka on lähinnä Eddie Kendricks-sävyjä, joista myös Matlock intoili uusintajulkaisun kansien haastattelussa. Sävelmänä ja sovituksena tämä on kuitenkin konventionaalisempi kuin You Know You Want To Be Loved, ja tämän näköjään kaikki muutkin oivalsivat, koska jälkimmäinen poimittiin albumin kärkisinkuksi.

Nimikappale Physical Attraction oli sekin Stokes-Matlock-kaksikolta, mutta minusta tuo jää parivaljakon heikommaksi lenkiksi, kun kyseessä oli jotenkin rutiinimaisen kuuloinen disko-orientoitunut menopala, jossa oli simppeli kertosäe, kepeä nopeatempoinen rytmi ja jousivetoinen tausta. Paljon laadukkaampi menopala oli Joyful Music, jossa on eloisampi tausta puhaltimineen, hieman gospel-henkistä hurmosta ja Keithin laulussa Sylvester-kaikuja.

Albumin B-puolen kolme viimeistä raitaa on muilta kynäilijöiltä, mutta Michael Stokes on edelleen osasäveltäjänä kahdessa. Overnight Success on ainoa sävelmä, jossa Stokes ei ollut mukana kirjoittamassa; tämä on Judy Spencerin ja Earl Rosen yhdessä säveltämä riisuttu pianoballadi, joka sävelmänä on liian aikuisviihteellinen minun makuuni.

Garden of Love on jälleen elegantimpi ja rikkaammin sovitettu soul-balladi, jolla Michael Stokes jatkaa Enchantmentin viitoittamaa tietä. Päätösraita Free to Be Me on kevytkulkuinen medium, jossa on hieman Chi-Lites-tunnelmaa. Kun kuusi kahdeksasta raidasta oli hienostunutta soulia ja vain kaksi diskoraitoja, niin klubi-musiikkia kaipaaville tätä ei voi suositella, mutta esim. Lenny Williams-Keni Burke-linjan -diggareille hyvinkin suositeltava kiekko.

Reviewed by Ismo Tenkanen

Takaisin Funky Town Grooves -sivulle

Takaisin etusivulle Back to our (English) home page