Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

K.C. & the Sunshine Band: The Painter

September 16, 2017

Now available as US Funky Town Grooves reissue CD, 2015

Rating: 5/ 10

Tilaa levy Soul Express verkkokaupasta / Click here to order
(Alkuperäinen albumi vuodelta 1981)
1) Stand Up
2) Don't Say No
3) It Happens Every Night
4) Go Now (Before There's Trouble)
5) The Painter
6) Sway
7) Summer Nights
8) Baby, I'm Yours
9) Love Me
10) All Through The Night
11) Something's Happening


Bonus tracks:
12) It Happens Every Night (Short Version)
13) It Happens Every Night (Long Version(
14 All Through The Night (Single Version)



K.C. & the Sunshíne Band:in menestys hiipui nopeasti 70-luvun lopun diskokauden jälkeen ja 80-luvulta olin kuullut yhtyeeltä vain aneemisia balladisinkkuja, jotka eivät totisesti houkutelleet albumien ostoon. Ja totta puhuen näin jälkikäteenkin FTG:n uusintajulkaisuja yhtyeeltä tarkistaessani oman mielenkiinnon kohteena olivat ainoastaan albumien menopalat.

Kun tämä The Painter-albumi oli vuodelta 1981 (yhtyeen Epic-debyytti, perään seurasi vuonna 1982 All in a Night's Work, sekin nyt saatavana FTG:ltä), niin ainakaan aikakauden soundien osalta ei olisi ollut vielä mitään esteitä tehdä laadukasta funkysoulia, mutta kyllä Harry Wayne Casey eli K.C. oli aikaansa seurannut sen verran, että oli vaihtanut yhtyeensä tyyliä uuden vuosikymmenen myötä. Vanhojen fanien reaktio oli jäätävä: yhtyeen yksikään 80-luvun albumi yhtä Greatest Hits -kokoelmaa lukuunottamatta ei noussut Billboardin top 100:aan edes siis soul-listoilla. Samoin kävi kaikille Epic-kauden sinkuille: ei listasijoituksia.

Näin jälkikäteen kuulostaa vähän siltä, että K.C. oli seurannut Lionel Richien nousua megatähteyteen popin ja countryn kyllästämillä balladeilla, ja kuvitellut, että hänpä lyö samalla tavoin rahoiksi. Tältä albumilta sinkkuhitiksi oli selvästi kaavailtu jopa iskelmällistä balladia It Happens Every Night, josta on "bonus-raitoina" kaksi vaihtoehtoista versiota - molemmat lyhyempiä kuin albumiversio...

No niin, siis balladit olivat siis kuraa, kun K.C. on laulajanakin lattea, entä sitten se menopuoli? Vaikka mukana on jo kaksi syntiikkamiestä, niin muuten kokoonpanossa on edelleen 9-miehinen puhallinsektio, kolme perkussionistia (ml. Jimmy "Bo" Horne), ja rytmisektio on ihan vielä "oikea" eli rummut, kitara ja basso, sekä K.C. itse pääasiallisena pianistina. Konesoundeista ei pääse vielä liiaksi siis kitisemään, mutta silti soundia oli miedonnettu huikeasti 70-luvun puolivälin menosta - vähän siis kuin vertaisi 70-luvun puolivälin Kool & the Gang:ia 80-luvun alun versioon yhtyeestä!

Mutta kyllä K.C.:n groove/funk-ideat silti aistii näistä miedommistakin party-raidoista, sillä esim. nimikappaleella The Painter on ihan mallikasta groovailua, jäntevä funk-basso, fonisoolo kruunaamassa ja railakasta tyttökuoroa luomassa call-and-response-vuorottelua K.C.:n päävokalisoinnin kanssa. Hyvin samantapaisen svengin loihtii seuraava raita Sway. Kyllä Epic näitä molempia yritti sinkkuna, mutta aika oli vain ajanut näiden funk-party-laulujen ohi, ja ehkä tosiaan yhtyeen vanhat fanit pitivät näitä liian valjuina verrattuna 70-luvun puolivälin hitteihin. Se, mikä onnistui siis Commodoresille, Lionel Richielle ja Kool & the Gangille, meni kaupallisesti täysin kiville K.C. & the Sunshine Bandin kohdalla.

Tuossa olivat kuitenkin siis albumin kohokohdat, ja sitten oli paljon näitä hyvin epäonnistuneita modernisointi-ideoita, veteliä balladeja ja pehmeään amerikanpoppiin suunnattuja midtempoisia. Michael P. Coleman on uusintajulkaisun kansiteksteihin haastatellut K.C.:tä, joka toteaa, että "I don't know if it was one of my best efforts, cause I was trying some different things and I was going through so many changes at the time. But there are some great songs on that album". Veikkaan, että noiden "great songs" joukkoon ei mies itsekään lukenut vaikkapa Barbara Lewis-coveria Baby I'm Yours tai Donna Summer-coveria All through the Night - molemmat läpeensä veteliä ja hempeitä balladitulkintoja!

Uusittu yhtyeen kokoonpano tekee kuulemma edelleen sata keikkaa vuodessa. Varmaa on, että 80-luvun materiaalia ei noilla keikoilla juurikaan kuulla, vaan jonkin Earth, Wind & Firen tapaan yhtye pitäytyy keikoilla tiukasti 70-luvun materiaalinsa.

Reviewed by Ismo Tenkanen


Takaisin Funky Town Grooves -sivulle

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page