Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

THE JONES GIRLS

On Target

(US Funky Town Grooves CD, 2011)
(Alkuperäinen albumi vuodelta 1983, RCA)
HUOM. FTG-painos loppuunmyyty, mutta levy saatavana nyt hollantilaisella Vinyl-Masterpiece/PTG-merkillä:
Buy this album from our CD Shop

1) Let's Hit It (Dialogue) 2) On Target 3) 2 Win U Back 4) Baby I'm Yours 5) Knockin' 6) I Can Make a Difference 7) What a Fool 8) Curious 9) I'm a Woman Here 10) On Target (Reprise) Bonus tracks:
11) 2 Win U Back (12" Version) 7:30 12) On Target (Instrumental) 6:10 13) On Target (12" version) 6:56

Kun kaksi tai kolme eri levymerkkiä on viime aikoina kilpajuoksua julkaissut 80-luvun soul/funk/jazz-funk-albumeita CD-formaatissa, on tietysti väistämättä ollut edessä myös se tilanne, että samaa levyä tulee usealta labeliltä. Niinpä tämä Jones Girlsien RCA-albumi vuodelta 1983 tuli lähes samaan aikaan markkinoille sekä hollantilaiselta Vinyl Masterpiece /PTG-merkiltä että Funky Town Groovesilta. Suosittelen jälkimmäistä, koska siinä on mukana bonus-raitoja ja asianmukaiset kansitekstit - kansitekstit on kirjoittanut Fonzi Thornton, joka oli albumilla tuottajana ja laulusovittajana. Tietysti nyt voidaan luottaa myös siihen, että Funky Town Groovesin soundit ovat huipputasoa ja lähteenä alkuperäiset masternauhat.

Samalla tavoin kuin aiemmin arvioitu vuoden 1984 Glenn Jonesin RCA-albumi Finesse, tämä Jones Girlsien albumi oli ilmestyessään melkoista shokkihoitoa soundillisesti - ainakin artistin vanhoille faneille. Siinä missä Jones Girlsien aiemmat albumit olivat olleet hienostunutta Philadelphia soulia oikeine soittimineen ja orkesteroituine taustoineen jousineen ja puhaltimineen, nyt RCA vei sisarukset 80-luvun klubi-soundeihin syntetisaattoreineen ja rumpukoneineen. Tällä tyylillä oli tahkottu mm. Evelyn King listakärkeen, ja tämä oli ajan henki: instrumenttivalikoima uusiksi ja riisutuilla konevetoisilla jyräyksillä listoille.

Jälleen näin jälkeenpäin kuunneltuna albumia pystyy kuuntelemaan enemmän sen omilla ansioilla ja vertailematta Philly-levyihin. Tässä klubivetoisessa ja syntetisaattoripainotteisessa tyylissä tämä albumi on nimittäin aivan kelvollinen ja tuottajina Robert Wright ja Fonzi Thornton mielestäni pesevät myös Kashifin tallin, joka oli nostanut Evelyn Kingin ja Melba Mooren listakärkiin klubisoundeilla.

Ostava yleisö oli kuitenkin toista mieltä, sillä tältä albumilta singleiksi irrotetut klubiraidat jäivät sijoille 43-47, ja koko albumi oli sitä kautta melko floppi. LP oli korkeimmillaan vain Billboardin black-listan sijalla 59, kun Jones Girlsien Philly-huiput olivat top ten -levyjä. Näin radikaali tyylin muutos oli sittenkin liikaa yhtyeen vanhoille faneille.

Funky Town Grooves on koonnut tälle CD:lle nuo singlet 12-tuumaisine maksisingleineen, ja niistä voi tosiaan ihmetellä, miten moderneille linjoille Philly-sisaruksia oltiin viemässä. Ensimmäinen sinkkupoiminto On Target avaa albumin ja sillä sisarusten kirkkaita harmonioita kuullaan hyvin pelkistetyn syntetisaattori/rumpukone-pohjan yllä. Klubiraidaksi tässä ei ehkä ollut riittämiin groovea ja koukkua, vaan pääpaino oli Jones Girlsien laulamassa keskitasoisessa melodiassa. Avaussingleksi tämä oli tosiaan vain aivan liian tavanomainen ja keskinkertainen, siksi menestyksen puutetta ei tarvitse enempää ihmetellä.

Sen sijaan 2 Win U Back on mielestäni ihan eri maata ja todellinen helmi omassa sarjassaan. Nyt jo taustassa on groovea ja imua ihan eri malliin, ja ennen muuta sävelmä on verraton. Lyriikka käynnistyy sanoilla "Well she used to be my best friend, until she laid her eyes on you"", ja jännite on hetkessä luotu. Shirley Jones on todella elementissään kertoessaan tarinaa katalasta ex-bestiksestään, joka vei häneltä miehen, ja nyt Shirley päättää voittaa miehen takaisin itselleen. Minusta tämän olisi pitänyt toimia myös radio-soitossa, koska sekä sävelmä että lyriikka tempaavat heti mukaan, ja tausta-groove on intensiivinen. Lyriikat löytyvät täydellisinä Jones Girlsien saitilta.

Tietysti joku voi sanoa, etteivät tuottajat nyt huomioineet lainkaan Jones Girlsien taustaa ja omaa tyyliä tyttöyhtyeenä, mutta minusta sekään ei pidä paikkansa, koska erityisesti tuolla 2 Win U Back-raidalla laulusovitteluun ja rikkaaseen vuorotteluun sekä raikkaisiin harmonioihin on selvästi satsattu. Sisaret ovat selvästi elementissään päästessään irrottelemaan hieman Pointer Sistersien tyyliin vaihteeksi hieman funkymmassa ympäristössä: "I gotta find - I need to find - I gotta find a way to win you back - I gotta find a way to win you back". Hieno esitys!

Fonzi Thornton kuvailee kansiteksteissään myös, miten eri raidoilla haettiin erilaisia soundeja ja lähestymistapoja, ja miten aikomus oli käyttää kaikkia kolmea sisarusta myös päävokalisteina, vaikka Shirley oli totutusti eniten esillä sielukkaan ja ilmeikkään sopraanonsa kanssa. Fonzi kuvailee, miten he olivat hyvin tietoisia yhtyeen kulttihitistä Nights Over Egypt, ja samanlaista mystiikkaa ja tunnelmaa yritettiin tällä kertaa luoda kappaleella Knockin', jonka päävokalistiksi valittiin Valorie Jones, kolmikon nuorin mutta ääneltään tummin (altto). Tietenkin syntetisaattoreilla soitettuna tunnelma ei yllä lähellekään samaan kuin Nights Over Egypt, mutta kyllä tästä tosiaan esikuvan tunnistaa ja miellyttäväksi ja tunnelmalliseksi tämäkin midtempo-balladi osoittautuu. En varmaankaan aikanaan edes oivaltanut, että päävokalisti on tälle raidalle vaihdettu, mutta näin jälkikäteen se on tietysti helppo huomata.

Jones Girlsien vanha tyttöyhtye-linja on huomioitu myös valitsemalla yksi 60-luvun cover-sävelmä, Barabara Lewisin klassikko (Van McCoy-sävelmä) Baby I'm Yours, jonka tehtävä oli Fonzin mukaan juuri antaa sisarusten todistaa vokaalidynamiikkaansa. Tässä taustan kalseus ja kömpelö rytmiikka kuitenkin selvästi pilaa tunnelmaa, joka on todellakin kaukana mistään klassisesta soulista.

Parhaiten tilaa sisarusten sielukkaammalle tyylille antaa lähes kirkko-soundeissa Hammond-urkuineen käynnistyvä, hidastempoinen balladi What a Fool, jolla vuorostaan Brenda Jones saa soolotilaa. Kun sitten vielä Curious on Shirleyn tulkitsema viehkeä balladi pelkistetyssä taustassa ja päätösraita I'm a Woman Here kevyessä reggae-vivahteessa etenevä balladi, niin syytökset pelkistä yksioikoisista klubi-soundeista eivät olleet oikeutettuja. Mutta niin vain omakin ensireaktioni oli lähinnä närkästys siihen, että RCA oli irtautunut vanhasta Philly-soul-linjasta ja siirtänyt Jones Girlsit ajanmukaiseen 80-luvun puolivälin soundiin. Toki edelleen pidän Jones Girlsien äänille paljon sopivampana ympäristönä oikeiden instrumenttien muodostamaa taustaa, mutta pakkohan tuottajien oli yrittää levyttää ajanmukaista musiikkia, joka kelpaisi radiosoittoonkin. Ainakin 2 Win U Back olisi ansainnut enemmän soittokertoja ja paremman menestyksen, ja nostan sen ilman muuta Jones Girlsien uran parhaimmistoon. Myös Knockin'-raitaa ei pidä ohittaa valitessa trion uran kohokohtia.

Heikon kaupallisen menestyksen myötä albumi jäi Jones Girlsien ainoaksi RCA:lla. Philadelphia International julkaisi seuraavana vuonna yllättäen yhtyeeltä uuden albumin Keep It Comin', jolla silläkin oli mukana näitä modernimpia ja syntetisaattorivetoisia kappaleita - ja varsin mainioita sellaisia, kun tuottajaksi saatiin itse Keni Burke. Tuokin albumi löytyy verkkokaupastamme!

Takaisin Funky Town Grooves -sivulle

Takaisin etusivulle