Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Joe Tex: Bumps & Bruises (1977 reissue)

Joe Tex: Bumps & Bruises CD reissue

December 14, 2013

The original release on US Epic, 1977
Now available on UK Big Break Records CD, 2013

Rating: 7/ 10

Buy this album from our CD Shop

1) Aint Gonna Bump No More (With No Big Fat Woman)
2) Leaving You Dinner
3) Be Cool (Willie Is Dancing With A Cissy)
4) I Mess Up Everything I Get My Hands On
5) We Held On
6) I Almost Got To Heaven Once
7) Hungry For Your Love
8) Jump Bad
9) There's Something Wrong

Bonus tracks:
10) Aint Gonna Bump No More (With No Big Fat Woman)(Single Version)
11) Hungry For Your Love(Single Version)
12) We Held On (Single Version)



Pitkäaikaiset soul-harrastajat kiristelivät hampaitaan 1970-luvun puolivälin jälkeen, kun jopa etelän soul-laulajat siirtyivät yksi kerrallaan levyttämään disko-musiikkia. Mutta osui noiden diskolevyjen joukkoon helmiäkin, ja Joe Texin Bumps & Bruises oli ehdottomasti niitä.

Jokainen, joka on nähnyt tai kuullut Joe Texin esityksen Ain't Gonna Bump No More (ks. videoklippi YouTubesta), voi varmaankin yhtyä väitteeseen, että kyseessä on yksi soul-diskoilun hyväntuulisimmista tanssittajista 1970-luvulla. Kappaleessa on aluksi hieman Miami-diskomainen shuffle, joka etenkin pitkällä albumiversiolla yltyy loppua kohti hillittömäksi funk-groovailuksi lennokkaine torviriffeineen. Jo pelkkä lyriikoiden kuuntelu saa hymyn huulille - paitsi ehkä pahimmille tosikoille - tuumaillen miten Joe notkuu tanssilattialla tuhdin mamman kanssa, ja yrittää sitten tarjota tätä ensin Leroylle ja sitten lopulta Tyrone Davisille:

Somebody take her, I don't want her
She done hurt my hip, she done knocked me down
Done hurt my hip, she done knocked me down
Somebody take her, I don't want her
Say Leroy, you can have this one, dude
Take big fat woman, dude
I don't want her
I can't handle her
Cause it takes two hands to handle a whopper
I don't want
She's too big for me
She's too much for me
Somebody take her
I don't need her
Tyrone Davis, you got her!

Ja video samasta on todellakin legendaarinen!

Koko levyn tanssipuoli edustaa samanhenkistä komedialinjaa, ja vaikka joukossa ei ole toista samanlaista napakymppiä kuin Ain't Gonna Bump, niin erityisesti I Mess up Everything I Get My Hands on on groovikas, Trammps-tyyppinen tanssi-funk-jyräys, jossa Joe Tex pohtii pitäisikö mennä kirurgille ja leikata kädet irti, koska "I mess up everything I get my hands on", ja kertoo sitten munauksistaan... Be Cool (Willie Is Dancing with a Sissy) on sitten musiikillisesti jo ehkä lähempänä James Brownia, ja lyriikka ei ehkä tänä päivänä menisi läpi, vaan koettaisiin "epäsopivana", "politcally incorrect", kuten kansitekstien laatija asian muotoilee. Mutta nyt elettiin 70-luvun puoliväliä.

Albumin rauhallisemmissa raidoissa on myös omat hetkensä. Kaksijakoinen I Almost Got Heaven Once käynnistyy upeissa Blaxploitation-soundeissa saksofonin harhaillessa tyylikkään funk-soul-taustan yllä, mutta sitten kappale vaihtuu ärhäkäksi funkiksi tyttökuoron vahvasti tukemana. Toisena sinkkuna albumilta lohkaistiin kappale Hungry for Your Love, sielukas etelän soul -tyylin balladi, joka tuo mieleen jopa Joe Simonin. Hienoa soulia, mutta listamenestyshän oli ymmärrettävästi hyvin vaatimaton (sija 84 soul-listalla). Epic yritti paikkailla tilannetta vielä julkaisemalla kolmantena singlepoimintana kappaleen Jump Bad, joka oli mitä eriskummallisin singlevalinta, sillä kappaleella Joe Tex kertoo pelkästään puhuen tarinaa vanhemman rouvan mukiloimasta rikollisesta - kappaleen loppuosassa Joe esittää tätä rouvaa, joka otti oikeuden omiin käsiinsä näyttääkseen huligaanille taivaan merkit. Melkoinen novelty-laulu, siis.

Albumin päätösura There's Something Wrong palauttaa tunnelman hyvin perinteiseen souliin monologi-alkuineen ja urkutaustoineen. Loppujen lopuksi jäi tunnelma, että Ain't Gonna Bump No More'n huikea kansainvälisiin mittoihin yltänyt menestys tuli levy-yhtiöllekin aivan puskan takaa, kappaletta oli varmaankin ajateltu pelkäksi novelty-lauluksi ja kuriositeetiksi, mutta tiskijukat ympäri maailmaa intoutuivat tästä hulvattomasta komediallisesta funkista, ja kappale poiki Joe Texille jopa Grammy-nimityksen vuonna 1978. Joe Tex kuoli jo 47-vuotiaana neljä vuotta myöhemmin vuonna 1982.

Reviewed by Ismo Tenkanen

Takaisin Big Break Records -sivulle

Takaisin etusivulle