![]() JILL SCOTT Experience:
Jill Scott 826+ 2. CD "+" Jill Scottin debyyttialbumi Who Is Jill Scott? jäi kriitikoiden kehuista huolimatta monelle soul-fanille vielä hip hop -painotteisuutensa vuoksi etäiseksi, mutta etukäteen oli helppo ennustaa, että Jillin livenä äänitetty kakkosalbumi herättäisi myös perinteisemmän soulin ystävien mielenkiinnon. Hip hop -taustojen yllä Jill Scott ei päässyt laulajana esittämään todellisia kykyjään, mutta viimeistään tämä tupla-CD ja sitä edeltäneet live-esiintymiset - joita on nähty Suomenkin televisiossa - ovat havahduttaneet kaikki huomaamaan, että Jill on todellakin verevä, vahvaääninen soul-vokalisti, joka nyt lisäksi saa veroisena taustamiehityksen upean 9-henkisen yhtyeen myötä. Mukana ykkös-CD:n live-taustoilla ovat aidot rummut, perkussiot, basso ja kosketinsoittimet, trumpetti ja vetopasuuna sekä 3-henkinen taustalaulukuoro, jotka yhdessä loihtivat mehevän, vahvasti funk- ja jazz-väritteisen soundin. Musiikillinen taustasoitanta muistuttaa miellyttävästi 80-luvun tuhtia Washington go-go-soundia (mikä ei ole suuri ihme kun live-osuudet on osin äänitetty Washingtonissa, osin Philadelphiassa), paikoin taas Earth, Wind & Firen legendaarista Gratitude-live-tuplaa huikeine jazz-sooloineen. Kaksois-CD avautuu muhkeilla
Washington-soundeilla kun Jill esittää heti
kättelyssä debyyttialbuminsa parhaan numeron A Long
Walk, jossa on jo modernin mustan musiikin klassikon
aineksia niin sävelmänä, tulkintana kuin nyt uuden
muhkean live-taustapoljennon myötä. Slowly Surely etenee edelleen mehevän perkussio-poljennon saattelemana, One is the Magic # heittää sekään Latin-sävyjä trumpettisooloineen Jillin intoutuessa todella ärhäkkään laulantaan, Do You Remember näyttää Jillin sielukkaat balladitulkin kyvyt hitaasti keinuvan sykkeen yllä. Debyytin parhaimmistoon kuulunut Gettin in the Way kuulostaa live-asussaan entistäkin kiehtovammalta, ja The Way - feat. Mike Philips nousee uusiin korkeuksiin juuri Mike Phillipsin huikean saksofonisoolon myötä - mielleyhtymät EW&F:n Gratitude'en ovat tässä todella läheiset. Kakkoslevy sisältää studioäänityksiä ja uusia raitoja, ja tunnelma on taas lukuisine sampleineen hip hop -sävyisempi kuin live-raidoilla, mutta toki soul-/funk-pitoisempi kuin debyytillä. Kaiken kaikkiaan tämä tupla on
joka tapauksessa vakuutava näyttö siitä, että Jill
Scott on noussut parissa vuodessa soul-laulajattarien
ehdottomaan eturintamaan ja vaikka live-levyn teko
debyytin jälkeen on Erykah Badun
esikuvan jälkeen jo kovin trendikästä, Jill Scottin
kohdalla se todella avaa silmät ja korvat huomaamaan,
millaisesta lahjakkuudesta on kyse. ****1/2
|