Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Jermaine Jackson: Don't Take It Personal (1989 reissue)

Jermaine Jackson: Don't Take It Personal album

July 1, 2014

The original release on US Arista, 1989
Now available as US Funky Town Grooves reissue CD, 2012

Rating: 6/ 10

Buy this album from our CD Shop

1) Climb Out
2) Don't Take It Personal
3) Make It Easy On Love
4) So Right
5) I'd Like To Get To Know You
6) Two Ships (In The Night)
7) Rise To The Occasion
8) C'mon Feel The Need
9) Next To You
10) Don't Make Me Wait

Bonus tracks:
11) Don't Take It Personal - Extended Version
12) Don't Take It Personal - Jazzy Instrumental
13) I'd Like To Get To Know You - Single Version
14) Two Ships (In The Night) -Instrumental Remix Version
15) Two Ships (In The Night) - Late Night Turbulence Mix
16) Two Ships (In The Night) Extended Version


FTG on uusintajulkaissut Jermaine Jacksonin kaikki kolme Arista-albumia. Vuoden 1984 Jermaine Jackson (euroopassa nimellä Dynamite) oli kultaa myynyt ykköseksi yltänyt menestys, kakkosalbumi Precious Moments vuodelta 1986 jäi sijalle 25, ja tämä kolmas, vuoden 1989 julkaisu Don't Take It Personal sijalle 18.

Levyä kuunnellessa on vaikea kuvitella, että kyseessä on vanha Motown-artisti, joka vielä kymmenen vuotta sitten levytti hyväsoundista funkia ja soulia, ja saavutti sillä ykköshittejä. Aristalla oli niin kiire valkaista ja syntetisoida Jermainen musiikkia, että crossover-pyrkimykset menivät päälaelleen ja Jermaine menetti nopeasti myös mustan yleisönsä. Nyt kuitenkin albumin nimikappale pomppasi vielä soul-listaykköseksi, kun kappale oli Jermainen aiemmalle tyylille ominainen herkkä melodinen laulelma, joka oli vain sovitettu Surface-yhtyeen tyyppiseen neutraaliin moderniin beat-pohjaan rumpukoneineen (eikä ihme - säveltäjinä ja tuottajina olivat Surfacen David "Pic" Townsend ja David Conley). Niin tai näin, edes ykköshitti ei elvyttänyt Jermainen uraa, sillä albumi myi vaisusti, ja Arista ei jatkanut enää Jermainen sopimusta. Jermaine siirtyi L.A. & Babyfacen LaFace-merkille, jolla ilmestyi albumi You Said - ja se myi vieläkin huonommin.

Kun katselee albumin taustavoimia, ei voi kuitenkaan väittää, etteikö Arista olisi yrittänyt satsata levyyn ja Jermainen uran elvyttämiseen. Mukana on pitkä rivi mustan musiikin kuumia tuottajia, jotka muiden artistien kanssa olivat taikoneet ykköshittejä: Surface-kaksikon lisäksi mm. Kashif, Preston Glass, Ron "Have Mercy" Kersey. Duettovieraana kappaleella Make It Easy on Love on vielä Miki Howard, huippuluokan tuore supertähti, joka saavutti kahdeksan top ten -hittiä 80-luvun lopulla tai 90-luvun alussa, ja ensimmäisen ykköshittinsä juuri syksyllä 1989, kun tämä albumi saatiin markkinoille marraskuussa 1989. Valitettavasti vain Jermaine pistettiin Mikin kanssa duetoimaan makeata crossover-viihdesävelmää Dennis Lambertin tuotannossa.

Surface-kaverit olivat joka tapauksessa erinomainen valinta Jermainen tuottajiksi, koska Surfacen omat hitit olivat Jermainen tyylin mukaista hyvin melodista ja pikkunättiä kevyttä soulia. Don't Take It Personal oli Townsend-Conley-sävelmä, ja soul-ykköseksi sekin siis ylsi, samoin kuin peräti neljä muuta sinkku Surfacen omilta levyiltä vuosina 1989-1990. Ihmettelen vain, miksi Surface-miehiltä ei ollut albumilla enempää tuotantoa. Se toinen oli Two Ships (in the Night, joka on David "Pic" Conleyn tuottama, säveltäjinä Conley, Jermaine ja Everett John Collins, Jr., ja kappale on midtempoinen balladi, joka on edelleen upotettu neutraaliin beat-pohjaan, jota väritetään yllättävästi pasuunalla. Tämä julkaistiin albumin kakkossinkkuna, ja se nousi soul-listalla vielä sijalle 21.

Duetot eivät jääneet Miki Howard-duettoon, vaan toisena duettoparina oli La La Cope kappaleella Rise to the Occasion. La Lan soolodebyyttihän vuodelta 1987 on myös julkaistu uudelleen FTG:n katalogissa. Jermainen ja La Lan duetto on ihan nätti kevyt soul-balladi David Z: kliinisen siistissä tuotannossa, jota yritetään saksofonilla raikastaa.

Kolmantena sinkkuna julkaistiin Kashifn tuottama, mutta Surfacen Bernard Jacksonin kirjoittama miellyttävä ja tarttuva midtempo-laulu I'd Like to Get to Know You, joka on itse asiassa myös koko albumin paras melodia. Tuotanto on paljon lähempänä Kashifin myöhempää linjaa kuin 80-luvun alun jyrääviä syntiikkafunkeja, joilla Kashin alun perin tuli tunnetuksi. Jälleen fonilla pyritään värittämään koneellisia taustoja. Tämäkin ylsi vielä soul-listojen top 30:een sijalle 27.

Jäin oikein miettimään, miten on mahdollista, että kolme top 30 -hittiä, joista yksi vielä listaykkönen, sisältänyt albumi ei pärjännyt tämän paremmin albumilistoilla. Varmasti selitys on siinä, että Jermainen ja Michael Jackson/Jacksons-perheen vanhat fanit odottivat diskomenoa ja yleisesti ottaen tanssihittejä, ja näiden osalta levy jää todella vaatimattomaksi. Tähän suuntaan pyristeli lähinnä Lewis A. Martinezin C'mon Feel The Need, jossa on häivähdys Michael Jacksonin diskosoundia vuosien takaa, mutta toki kalpea varjohan tämä on Michaelin hiteistä. Toinen syy albumin vaisuun myyntiin voi olla siinä, että avausraidaksi sijoitettu Climb out on koko albumin heikoin lenkki, Kashifin, Marti Sharronin ja Danny Sembellon kasvoton ja melodiaton sätke, joka persoonattomana syntiikkafunkina antoi vielä ihan väärän kuvan loppu levyn sisällöstä.

Parhaiten albumia voi suositella Jermainen hempeän ja popahtavan kepeän balladilinjan ystäville, ja sitä linjaa jatkoi myös päätösraita Don't Make Me Wait, jonka oli säveltänyt Lakesiden Otis Stokes, ja Ron Kerseyn synteettinen sovitus on jälleen maustettu saksofonilla.

Lopulta levystä jää tunnelma, että albumin materiaalista ja tällä taustaporukalla olisi saanut paljon paremmankin levyn, jollei levy-yhtiö olisi niin tiukalla kurilla yrittänyt pitää tyyliä soundillisesti mahdollisimman steriilinä ja värittömänä. Kun executive tuottajana oli Arista-pomo Clive Davis, niin tämä pystyi syyttämään vain itseään, ja ei ihme, että hänen halunsa panostaa Jermainen uraan loppui tähän. Sääli sinänsä, sillä Jermainen kolmesta Arista-albumista tämä kolmas oli selvästi paras.

Reviewed by Ismo Tenkanen


Takaisin Funky Town Grooves -sivulle

Takaisin etusivulle