Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

The Isley Brothers: Winner Takes All (1979)

March 13, 2017

The original release on US T-Neck, 1979
Now available at UK BBR reissue CD, 2013

Rating: 7/ 10

Buy this album from our CD Shop

1) I Wanna Be With You (Parts 1 & 2)
2) Liquid Love (Parts 1 & 2)
3) Winner Takes All
4) Love In The City (Parts 1 & 2)
5) It's A Disco Night (Rock Don't Stop Parts 1 & 2)
6) (Can't You See) What You Do To Me?
7) Let's Fall In Love (Parts 1 & 2)
8) How Lucky I Am (Parts 1 & 2)
9) You're The Key To My Heart
10) You're Beside Me (Parts 1 & 2)
11) Let Me In Your Life (Parts 1 & 2)
12) Love Comes And Goes (Parts 1 & 2)
13) Go For What You Know
14) Mind Over Matter (Parts 1 & 2)
15) It's A Disco Night (Rock Don't Stop 12" Disco Remix)

The Isley Brothers -yhtyeen albumit myivät kymmenen vuoden ajan 1973-1983 lähes järjestään kultaa tai platinaa, eikä yhtyeen suosioon päässeet juurikaan vaikuttamaan aikakauden trendit, vaan Isleyt osasivat mukautua tarpeen mukaan. Koska yhtyeen levyt olivat Columbia/CBS:n jakelussa, ne eivät päätyneet Suomessa koskaan cut out -kasoihin, ja niinpä itsellenikin on niitä varsin vähän kertynyt kokoelmaan. Mutta nyt kun näitä on mid price -hintaan tarjolla CD-uusintajulkaisuina, niin kivahan näitä on tarkastella noin 10 euron kappalehintaan.

Se, miksi yhtyeen albumeita ei tullut koskaan täyteen hintaan hankittua, perustui siihen, että Ernie Isley pyrki albumeilla tunkemaan souldiggarille niin vieraita rock-kitarasooloja uutterasti mukaan, jolloin monet yhtyeen albumit jäivät itselle tutuiksi vain sinkkulohkaisujen kautta. Niin tämäkin vuoden 1979 albumi, jolta lohkottiin kolme isoa hittiä: avausraita I Wanna Be with You nousi peräti listaykköseksi Billboardin soul-listalla, kakkossinglenä julkaistu nimikappale Winner Takes All jäi lyhytaikaiseksi pikkuhitiksi (sija 38), mutta levyn selkein diskoraita It's a Disco Night (Rock Don't Stop) nousi vielä syksyllä 1979 top 30:een sijalle 27.

BBR:n kansiteksteissä on haastateltu yhtyeen jäseniä kommentoimaan raita raidalta albumia. Chris Jasper toteaakin, että tupla-albumilla kokeiltiin vähän kaikkea samalla albumilla: oli diskoa, balladeja, funkia ja edelleen Ernie Isleyn rock-kitaraa, josta oli tullut 70-luvulla osa Isleyn tavaramerkki-soundia. Kuitenkin jälkeenpäin on helppo kuulla tämä albumi eräänlaisena siirtymäkautena kohti yhtyeen 80-lukua. Kun 80-luvulla yhtye karisti rock-kitarointia ja raskaampaa funkya pois, tilalle jäivät kepeämpi mutta rytmisesti jäntevä disko-groovailu ja Ronald Isleyn tyylikkäät, eteeriset soul-balladit.

Vinyylialbumille materiaalia oli siis yhdelle kiekolle niin paljon, että tästä tehtiin tupla. Ykkösalbumilla oli molemmilla puolilla kolme raitaa, kakkosalbumilla neljä per puolisko, eli yhteensä 14 täysimittaista raitaa. Silti uusintajulkaisu-CD:tä myydään edullisena yhtenä kiekkona. Avausraita I Wanna Be with You on albumin funkeinta tavaraa pinnassa rompsuttelevan bassopeukuttelun ja funk-hokemien myötä, joskin rytmiikassa on jo kompromisseja diskon suuntaan. Ernie toteaa itse, että kappaleessa ei ollut kunnon melodiaa kertosäe-hookin ympärille, mutta kappale nousi listaykköseksi funk-aineksillaan. Ernie rinnastaa kappaleen yhtyeen aiempaan funk-hittiin Take Me to the Next Phase.

Kakkossinkkuna julkaistu otsikkoraita Winner Takes All jatkaa pitkälti samoilla linjoilla: kappaleessa on tukeva funk-pohja, ja minusta tämä on sekä melodiana että funk-grooveltaan parempi kuin avaussinkku, mutta kappale jäi sijalle 38. Kappaleen ehkä erikoisin elementti on lyhyt perkussiosoolo, jonka Ernie vetäisee timbales-rummuilla. Mallia oli kuulemma otettu sekä Santanalta että Commodoresilta.

Kolmannesta sinkusta It's A Disco Night (Rock Don't Stop) on myös pidennetty maratonversio bonusraitana. Tässä alettiin jo lipua Kool & the Gangin viitoittamille linjoille kevyempään diskoiluun, mutta miehekäs funk-hokema ja Marvin Isleyn roheva basso pitivät mustia värejä edelleen yllä. Maxisinkku tarjoaa tiskijukille pidennettyjä breikkejä, ja kappale nousi vielä kolmossinkkunakin top 30:een.

Ernien Jimi Hendrix-vaikutteista kitaraa ei ollut vielä syrjäytetty, vaan hänen soolonsa mouruavat tuttuun tapaan tuplan ykkösalbumin raidoilla Liquid Love ja Life in the City - jotka itselleni ovat albumin vähiten kiinnostava anti. Jälkimmäinen kiihdyttää kuitenkin loppua kohti kunnon groovailua.

Kohti kevyempää 80-lukulaista soundiaan yhtye väläytti jo raidalla (Can't You See) What You Do To Me?, jota kansiteksteissä yritetään kuvailla Motown-vaikutteiseksi, josta se on kyllä mailien päässä. Tämä oli kuitenkin jo uutta, melodisempaa ja kevyempää Isleyta, johon suuntaan yhtyeen musiikki kulkeutui 80-luvun alussa. Albumin ensimmäinen balladi kuullaan vasta raidalla 7, kun Let's Fall in Love on klassista Ronald Isleyn kutusoulia. Sävelmänä tämä ei ole kuitenkaan mikään ikimuistoinen, vaikka tyyli onkin aivan sama kuin Ronaldin parhailla soul-balladeilla. Samaa voi sanoa toisesta samantyylisestä harmonisesta liu'uttelusta How Lucky I Am, joka oli lauluna jo vuodne 1975 perua, mutta jonka levyttämistä oli siirretty albumilta toiseen - nyt tuplakiekolla se sai vihdoin tilaa.

You're The Key To My Heart on ilmava, keinuvasti etenevä midtempo-balladi, jolla Erniekin on vaihtanut sähköisen rock-kitaransa akustiseen tunnelman mukaisesti. Seuraavalla raidalla You're Beside Me yhtyeen jäsenet tunnustavat jo Marvin Gaye-vaikutteet, kun taustalle nostetaan myös perkussiot. Näiden myötä on helppo ymmärtää, että tehtiin tupla-albumi, sillä tämä ei ollut tyyliltään vuoden 1979 musiikkia, mutta tällaiset rennot Marvin-soundit saatiin tupla-albumin kakkoslevylle mukaan.

Tupla-albumin neloskyljellä oli vielä neljä raitaa, CD-levyn kappaleet 11-14. Let Me In Your Life nostaa tempoa jälleen ylemmäs, mutta ilmava ja kepeä tunnelma jatkuu kuplivan rytmin yllä. Kyllä meno on todella kaukana tuplan alkupään funk-, rock- ja groove-vetoisista raidoista. Mutta yhtye oli tosiaan siirtymässä 80-luvulla erilaiseen, ilmavampaan soundiin, johon Ronald Isleyn kuulas falsetti istui loistavasti. Akustisella balladilla Love Comes and Goes tunnelma kuitenkin valahtaa jopa folk-henkiseen leirinuotion äärellä -henkeen, ja aletaan olla todella kaukana soulista. Go For What You Know on jälleen sielukkaampaa ja juurevampaa menoa, ja tuo myös kevyttä funk-groovea sekaan. Tunnelmassa on hieman spirituaalistakin sävyä, 70-luvun Al Green tai miksei myös Curtis Mayfield ovat soundissa lähellä. 14 raidan albumi päättyy disko- ja funk-väritteisesti, kun kappaleessa Mind over Matter on sekä handclaps-beatia että funk-elementtejä riffeineen, juoksutuksineen ja perkussioineen.

Olipa tosiaan kuin kaksi eri albumia, jotka valmistelivat Isleyn veljeksiä rankasta, rock-henkisestä 1970-luvun funk-soundista kohti aivan uusia tuulia 80-luvulla. Myyntilistoilla tupla ei yltänyt kultaan, mutta oli sijalla 3. korkeimmillaan, ja roikkui Billboardin soul-albumitilastoissa yli puoli vuotta, kaikkiaan 30 viikkoa, kun julkaistiin huhtikuun puolivälissä 1979.

Reviewed by Ismo Tenkanen

Takaisin BBR -sivulle

Takaisin etusivulle