Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

IAN MARTIN The Way
(UK Expansion CD, 2006) 22 e
1) Welcome 2) Release 3) Brother 4) You Are 5) No Regrets 6) Movin’ On 7) Knockdown Side 8) Interlude 9) So In Love 10) Family 11) Tell Me If You Still Care 12) Le Chemin 13) Let Me Give You More 14) Outro

Ian Martinin debyytti One vuodelta 2000 oli omalla vuoden parhaiden levyjen listallani kakkosena heti Ledisin Soulsingerin jälkeen. Tuon upean yhdeksän pisteen kiekon jälkeen miehen uusi kakkoskiekko The Way tuntui aluksi pettymykseltä, mutta osoittautuu lopulta kelpo levyksi.

Omassa haastattelussaan (Soul Express 1/01) debyytin aikaan Ian sanoi preferoivansa oikeita soittimia ja totesi että niillä saa ajatonta soundia, kun taas konesoundeista jälkeenpäin kuulee, milloin ne on levytetty. Siksi olikin outoa huomata miehen hypänneen pääosin trendikkäisiin koneellisiin rytmeihin uudella CD:llään. Toisaalta on kuitenkin rehellisyyden nimissä muistettava, että myös tuolla One-kiekolla oli useita klubi-raitoja, ja tässä sarjassa The Way ei suinkaan ole heikko levy. Ja onneksi on mukana taas muutakin kuin klubi-materiaalia.

Soul-väelle ehkä mieluisin menopala on Gavin Christopherin miehekkäällä äänellään tulkitsema Brother, jolla jouset ja saksofonisoolokin ovat tukemassa perinteistä laatu-soul-tunnelmaa. Jill Zadehin laulamalla You Are'lla kuullaan mainiota jazzahtavaa piano-sooloilua ohjelmoidun rytmin yllä, It's Your Nite on jälleen soulahtavampi rento mid-tempopala (laulajina Donavan Henry ja Kampaign), kun taas Enlannissa on eniten kohuttu kappaleesta Movin' On, joka jousineen ja letkeine rytmeineen on ikään kuin Salsoul-perinteen jatkaja - torviriffit vain puuttuvat. Sen laulaa Robin McKelle, joka on itse asiassa Robin McElhatten uudella sukunimellään. Robin on tuo edellisen levyn kirkkaimman jalokiven Because the Love Is Gone (samoin kuin hienon Rise-kappaleen) vokalisti, jonka perinteinen jazz-levy Never Let Me Go oli myös miellyttävää kuultavaa. Enpä olisi uskonut, että Robin on itse asiassa valkoihoinen laulajatar. Häneltä on myös juuri ilmestynyt uusi jazz-albumi (Introducing Robin McKelle).

Toinen viime aikojen kehuttu vokalisti Sy Smith vierailee myös Ian Martinin levyllä laulamassa melodisen mutta jotenkin varovaisen avausraidan Release. Edelleen miellyttäviä lauluääniä tarjoillaan kappaleilla Knockdown Side ja Le Chemin, jotka tulkitsee Jeff Robinson, kehuttu jazz-soul-vokalisti, joka vasta viime vuodenvaihteessa sai vihdoin jatkoa mainiolle vuoden 1998 albumilleen Any Shade of Blue. Jeffin uusi albumi on nimeltään Eyewitness. Nämä kaksi kappaletta, jotka Robinson laulaa Ian Martinin levyllä, ovat keskitasoista soulia.

Raidalla Let Me Give You More vierailee puolestaan Tim Owens, joka julkaisi debyyttinsä Atlanticille jo vuonna 1991, mutta ei ole päässyt jatkamaan soolouraansa. Viime vuodet hän on kiertänyt Al McKay All Stars -kokoonpanossa laulamassa Philip Baileyn osuuksia yhtyeen coveroidessa 70-luvun Earth, Wind & Fire -materiaalia. Noissa ympyröissä näin hänet huhtikuussa 2004 esiintymässä Espoon April Jazzissa. Let Me Give You More on Martinin levyn oikeastaan ainoa kunnon balladi, hieno ja sielukas duetto Tim Owensin ja Jill Zadehin välillä - onpa mukana vielä oikeat rummut ja piano. Myös Kes Shantonin laulama herkkäsävyinen So In Love oli levyn jenkkipainoksella balladi, mutta brittipainokselle siitä on tehty trendikäs, nopeutettu klubiraita.

Levyllä on myös pari puoli-instrumentaalia, joista Family on kalseasti käynnistyvä, mutta nopeasti Incognito-maisiin tunnelmiin siirtyvä Latin-vivahteinen jazz-funk-raita, jolla Van Taylor sooloilee huiluineen, Andrew Dorsett pianoineen ja Nigel Williams kitaroineen. Tell Me If You Still Care on instrumentaaliversio SOS Bandin isosta hitistä vuodelta 1983, ja se on tällä kertaa ainoa kappale, jolla Ian pääsee kunnolla esittämään omaa erittäin tyylikästä bassotteluaan - mieshän on itse alun perin basisti.

Jos siis The Way olisi Ian Martinin debyytti, sitä varmasti kuvailtaisiin adjektiivein "lupaava" ja "mielenkiintoinen", kun taas loistokkaan One:n jälkeen se on vain "melko hyvä" levy. Lukuisien kiinnostavien vierailijoiden myötä CD on joka tapauksessa hyvinkin suositeltava hankinta. Tuore miehen haastattelu on julkaistu syksyllä 2005 Soul Express - numerossa 3/05. -IT ***1/2


Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page