Derick A. Hughesille on jo ehditty tarjota vuoden parhaan uuden kyvyn viittaa, ja vaikka All for Love onkin Derickin debyyttijulkaisu, mistään varsinaisesta noviisista ei todellakaan ole kyse. Derick on soul-veteraani Freddie Hughesin poika, jonka levytysura käynnistyi 70-luvun lopulla Bridge-yhtyeessä. Yhtyeeltä julkaistiin äskettäin Englannissa First Experience -merkillä 14 raidan CD Crying for Love, joka sisälsi aikanaan hyllylle jäänyttä tasokasta soulia. Tuolloin Derick kuulosti lupaavalta, hieman Glenn Jonesia muistuttavalta tenorilta. Derickin kerrottiin sittemmin allekirjoittaneen levytyssopimukset Motownille ja Princen NPG-merkille, mutta mitään ei mieheltä noilla levymerkeillä koskaan julkaistu. Derickin kerrottiin viettävän aikaa nykyisin lähinnä gospel-kiertueilla. "Derick was amazing, like a young Donny Hathaway, so spiritual, so pure", muisteli Bridge-yhtyeen Jon Bendich ryhmänsa mies-päävokalistia.
Derick ei lannistunut hyllytetyistä levyistä ja toteutumattomista levytyssopimuksista, vaan on pistänyt pystyyn oman levymerkin ja julkaissut uuden albuminsa itse. Mistään kotikutoisesta omakustanteesta ei kuitenkaan musiikillisesti ole kyse, sillä tuottajina ovat mm. Monte Moir, Levi Seacer Jr., Claytoven Richardson ja Larry Batiste, jotka ovat tuottaneet sellaisia soul-tähtiä kuin Alexander O'Neal, Gerald Alston, Mavis Staples, Patti Austin, Jevetta Steele, Sounds of Blackness, Dramatics, Lenny Williams ja The Spinners. Levyllä vierailevat lisäksi Derickin duettoparina Jevetta Steele, Ann Nesby ja Freddie Hughes.
Nuo nimet kertovat jo hyvin levyn linjasta, eli kyseessä on vahvaan lauluun perustuvaa modernia laatu-soulia. Soundillisesti levy kuulostaa kuin se olisi levytetty kymmenen vuotta sitten, eli mukana on 80-luvun lopun / 90-luvun alun tyyppisiä funkahtavia klubiraitoja järeiden balladien ja intensiivisten mid-tempo-raitojen joukossa - tämän päivän levyillähän ei juuri funk- tai uptempo-tunnelmia enää tarjoilla. Niinpä CD käynnistyy tuhdilla joskin tavanomaisella Minneapolis-funkilla Fascinating - terävämmäksi funkiksi osoittautuu myöhemmin raita Sho Nuff in Love.
Alexander O'Nealin klassisimpien balladien tuottajana ja säveltäjänä tunnetuksi tullut Monte Moir jatkaa samoilla tyylikkäillä moderneilla balladilinjoilla kappaleella Love and the Lady (seurailee sovituksellisesti O'Nealin If You Were Here Tonight':ia), jolla viimeistään soul-harrastajan huomio kiinnittyy Derickin vakuuttavaan äänenkäyttöön. Derick on rauhallisimmillaan pätevän tenorin kuuloinen vokalisti, joka kiihkeimmillään pystyy kääntämään äänensä niin David Peaston-maiseen falsettiin kuin rajuun kurkkuääniseen revitykseen.
Laulannan intensiteetti ja volyymi nousevat edelleen maagisella mid-temporaidalla Maybe, jolla Derickin duettopariksi ilmestyy Jevetta Steele. Koko albumin rankinta tulkintaa tarjoaa sitten toinen puolinopea Can You Say Love, jolla vuorostaan Derickin kanssa duetoi Ann Nesby (ex-Sounds of Blackness).
Levyn deep soul -pitoisin balladi on kuitenkin Derickin yhdessä isä-Freddien kanssa laulama Hip City, jolla kaksikko yltyy yhteiskunnalliseen saarnaan. Erinomaisia, laadukkaita soul-balladeja ovat myös voimakkaasti latautunut The Way U Love, gospel-henkinen Somehow, David Peaston -tyylisesti tulkittu Ebony Child ja riisutun taustan ylle laulettu Crazy.
18 raitaa, joista 14 täyspitkiä esityksiä - täysipainoinen moderni soul-albumi kunnon soul-vokalisointia arvostaville. ****

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page