Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

High Fashion: Feelin' Lucky / Make up Your Mind (1982/1983 CD reissue)

High Fashion: Feelin' Lucky / Make up Your Mind

December 23, 2014

Original releases on US Capitol, 1982 - 1983
UK Expansion reissue CD, 2012

Rating: 8/ 10

(Pisteet Feelin' Lucky-albumille, kun Make up Your Mind yksin 4/10)
Buy this album from our CD Shop

Feelin' Lucky (1982):
1) Feelin' Lucky Lately
2) You're The Winner
3) Hold On
4) Next To You
5) Have You Heard The News
6) When The Lover Strikes
7) I Want To Be Your Everything
8) Brainy Children

Make up Your Mind (1983):
9) Make Up Your Mind
10) Break Up
11) Show Me
12) A little More Time
13) You Satisfy My Needs
14) Love
15) Pump On The Pipe
16) Just A Little More Love  

Expansion-levymerkki on viime vuosina satsannut määrän sijasta laatuun, joka on ollut hyvä tikki taistelussa kilpailevia brittilevymerkkejä Funky Town Grooves ja BBR/Soulmusic.com vastaan, jotka ovat pukanneet 6-8 albumia ulos joka kuukausi. Expansionin tahti on harvempi, mutta viime vuosina se on tuottanut markkinoille erinomaisia 2on1-paketteja eli kaksi albumia yhdellä CD:llä, ja meillekin Soul Townille päätyneet kopiot ovat menneet hanakasti kaupaksi etenkin USA:n Amazon-myymälässämme.

Rahalleen saa vastinetta hyvin nytkin, kun käsittelyssä on kaksi High Fashion-yhtyeen Capitol-albumia vuosilta 1982-1983. Molemmat näistä on julkaistu CD-formaatissa aiemmin Japanissa, ja nyt siis olisi tarjolla runsaalla kymmenellä eurolla kaksi albumia, joista kustakin on aiemmin saanut pulittaa CD:nä 30 euroa tai enemmän.

Kiekot ovat kuitenkin kiistämättä hyvin eritasoisia, mutta voi ajatella niin, että saa ikään kuin kaupan päälle tuon vuoden 1983 kiekon, kun hankkii yhden mid price -levyn hinnalla upean Feelin' Lucky-albumin. Siinä taso säilyy korkeana alusta loppuun, kun taas jälkimmäiseltä albumilta ei löydy oikein mitään kelvollista kuultavaa.

High Fashion oli tuottajaparin Jacques Fred Petrus - Mauro Malavasi suojattiyhtye, jonka kaksikko oli koonnut levytyssessiota varten. Aiemmin Petrus-Malavasi olivat nostaneet USA:n soul-disko-funk-maailman kärkeen jo edelliset suojattiyhtyeensä Change ja B.B. & Q. Band, eikä kultasuoni ollut ehtymässä, ainakaan vielä. Changen hittejä olivat mm. A Lover's Holiday ja Luther Vandrossin laulama The Glow of Love vuodelta 1980. BB&Q Band nousi top teniin vuonna 1981 hitillään On the Beat. Vuonna 1982 oli sitten High Fashionin vuoro, kun keväällä 1982 laskettiin vesille sinkku Feelin' Lucky Lately.

Muusikot High Fashionin levyillä olivat pitkälti samat, joita tuottajakaksikko Petrus-Malavasi olivat käyttäneet jo edellisillä projekteillaan, mutta vokalisteiksi löydettiin New Yorkin lahjakkaasta taustalaulajakaartista silloin tuiki tuntemattomat Meli'sa Morgan, Alyson Williams ja Eric McClinton. Meli'sa ja Alyson nousivat 1980-luvun lopulla soolourillaan tähteyteen, mutta vähintäänkin saman kaliiperin vokalisti oli miessolisti McClinton, vaikka ei menestynytkään koskaan soolouralla. Miehellä oli kerrassaan särmikäs soul-kurkku, joka taipui hieman Ali-Ollie Woodsonin tapaan falsetista rohevaan tenoriin huikealla tekniikalla. Meli'sa ja Alyson osoittivat kiistatta pätevyytensä ja lahjakkuutensa omilla soolourillaan myöhemmin.

Expansion on ansiokkaasti kirjannut levyetikettiin muusikko- ja taustatiedot, ja niistä voi luntata, että mukana olivat säveltäjinä ja muusikkoina mm. Kashif, Ira Siegel, Yogi Horton, Buddy Williams, Dennis Coffey, Hiram Bullock, Fonzi Thornton, Philip Balou (Revelation) ja kumppanit. Kashif oli kolmella raidalla myös säveltäjänä ja apulaistuottajana. Soundit olivat ajanmukaiset ja huippuluokkaa, eikä tällä kokoonpanolla oikein voinut epäonnistua vuonna 1982.

Feelin' Lucky Lately on B.B. & Q. Bandin debyyttilevyn tyyppinen sähäkkä ja napakka melodinen diskofunk, jolla on vielä paikoin Chic-mäistä kulmikkuutta, mutta Petrus-Malavasi-kaksikon muiden tuotantojen tapaan soul-painotteisuutta laadukkaissa lauluosuuksissa ja sävelmissä. Taustoilla osattiin taitavasti yhdistää aikakauden synteettiset trendit ja Chic-funkin basso- ja kitarakuvioinnit. Päävokalistin rooli lankeaa Alyson Williamsille, joka laulaakin upeasti tarttuvan melodian. En ymmärrä, miksi kappale ei noussut sijaa 32. korkeammalle soul-listoilla, sillä koossa olivat kaikki ykköshitin ainekset. En keksi muuta selitystä, kuin että tämä alkoi olla jo aikakauden trendeihin nähden liiankin laatusoulia. Ei ihme, että tästä on taannehtivasti noussut todellinen klubiklassikko, sillä tämähän oli kaikin puolin liki täysosuma.

Usein tällaisilla studiokomboilla saadaan yksi tai kaksi huippuraitaa, mutta tällä kertaa laatutaso säilyi korkeana läpi levyn. Meli'sa Morganin kirjoittamalla ja laulamalla puolinopealla You're the Winner soundit ovat jo aika puhdasta Kashifia, joka nousi Evelyn Kingille ja Melba Moorelle tekaisemilla hiteillään huipulle juuri samoihin aikoihin, ja jälleen sopii ihmetellä, miten Capitol ei osannut näistä loihtia isompia hittejä. Laatutaso kun ylittää helposti nuo Evelynin ja Melban listahitit, kaikilla osa-alueilla.

Ensimmäinen raita, jolla Eric McClinton pääsee näyttämään upeaa ääntään, on groovikas Kashif-melodia Hold on, jota Eric sieluttaa ansiokkaasti, ja ollaan taas melkoisen paljon tummemmilla vesillä kuin esikuva Chicin diskoraidat. Kelpo soul-funk-midtemporullailu, syntetisaattori-koskettimistaan huolimatta.

Seuraavan raidan Next to You Eric McClinton aloittaa niin Ali-Olliemaisella huhuilu-fraseerauksella, että väittäisin, että Eric on suuri Ali-Ollie-fani - jollen tietäisi, että tämä kappale levytettiin vuosi ennen kuin Ali-Ollie purkitti Temptations-läpimurtonsa Treat Her Like a Lady! Itse raita on taas hyvin tunnusomaista Kashifia, johon Eric tuo vahvaa lisäsärmää ja sielukkuutta lauluosuuksillaan.

Näiden Kashif-raitojen jälkeen jatkettiin vinyylin B-puolella ensin kepeällä David Romanin ja Fonzie Thorntonin kirjoittamalla popahtavalla pompottelulla Have You Heard the News, jolla sävelmässä on edelleen Chic-vaikutteita, eikä Alyson Williams'kaan onnistu viemään tulkintaa soul-henkisemmäksi. Albumin heikoin lenkki, silti ihan kuuntelukelpoinen.

Aivan eri sfääreihin nousee sitten seuraava raita When the Lover Strikes, jolla Eric McClinton pääsee ryöpyttämään särmäistä Ali-Ollie-tyyppistä lauluaan erittäin laadukkaan melodian (Romani-Malavasi-Thornton) ympärillä. Olisipa upea nähdä miehen revitystä livenä. Kuvan puuttuessa klikkaa kuitenkin alta YouTube-klippi ja pääset ihmettelemään Ericin suvereenia tulkintaa akustisen pianon, sähäkän rytmikitaran ja aidon rumpalin ryydittämässä taustassa. Ericin pursuttelu kolmen minuutin jälkeen on eksaattista soulia.

Heti perään seuraa albumin ainoa varsinainen balladi, I Want to Be Your Everything, jonka päävokalistina on jälleen Eric, mutta Chic-mäisen kertosäkeen laulavat Meli'sa ja Alyson unisonona Ericin revittäessä päälle adlib-osuuksiaan. Viimeistään siinä vaiheessa, kun kahden minuutin kohdalla starttaa roheva saksofonisoolo, jokainen soul-fani ymmärtää kuuntelevansa yhtä 80-luvun soulin parhaista helmistä. Tämä raita yksin olisi CD:n hankinnan arvoinen.

Huippuluokan albumin päättää hieman hätäisen oloinen, fonin osin pelastama diskofunk Brainy Children, mutta kulttiarvonsa kiekko on tosiaan ansainnut.

Varmaankin albumin vaatimaton kaupallinen menestys (sija 51) sai joko Capitolin tai tuottajat tekemään hätiköidyn johtopäätöksen ja vaihtamaan Kashif-tiimistä Timmy Allenin ja Kevin Robinsonin vetämään yhä synteettisempään soundiin vuoden 1983 kakkosalbumilla Make up Your Mind. Kaikki soulia ja funkia 80-luvulla seuranneet tietävät, kumpi tiimi, Kashifin vai Allenin tiimi tuotti menestyksekkäämpää ja innovatiivisempaa funkin, soulin ja popin kombinaatiota, ja ei tarvinne edes kertoa, että Allenin johdolla High Fashion floppasi totaalisesti jo vuonna 1983. Kuuntelmalla Allenin soolona kirjoittaman rock-funkin Make up Your Mind kuulija saa täydellisen kuvan Allenin "taiteellisesta kunnianhimosta", eli suoraan sanoen mies yritti väkipakolla viedä lahjakkaan kolmikon synteettisen rock-funkin sysimustaan soundiin. Lopputuloksen saattoi lukea levyn kaupallisessa vastaanotossa. Kokoonpanossa tapahtui vielä sellainen muutos, että Meli'sa Morgan oli lähtenyt soolouralle, ja hänet korvasi Marcella Allen, joka oli aiemmin laulanut mm. Norman Connorsin Aquarian Dream-yhtyeessä.

Albumin parhaat hetket ovat kaikki nekin hyvin synteettisiä, paikoin jopa muovisen soundisia syntiikka-pop-funkeja, joilla jopa Eric McClintonin suvereeni tulkinta uppoaa yhdentekevän vinguttelun taustalle. Hyvän käsityksen menosta saa kakkosraidalla Break up. Mtumen huippusolisti Tawatha Agee on kirjoittanut raidan Show Me, jonka McClinton revittää yhdessä Alyson Williamsin kanssa, ja tämä keskinkertainen synteettinen funk-rutistus jää lopulta albumin parhaimmistoon. Jos tuottajien kunniaksi jotain täytyy sanoa, niin meno on kyllä jopa sysimustempaa kuin Mtumen raskaimmat funkit, ja Mtumen levytysurahan sinänsä väisteli taitavasti pop-kosiskelut ja pysytteli tummilla soul-funk-vesillä.

Ikävä kyllä tämän albumin laulut jäävät Mtume-funkeja vielä selvästi synteettisimmille linjoille. Eric McClinton oli itse kirjoittamassa kappaletta A Little More Time, joka kuulostaa sellaiselta, joka on kirjoitettu paitsi Mtumen funkien myös huumaavien aineiden vaikutteen alaisena. Löytyneekö sellaista levy-yhtiömogulia joka kuvitteli, että tällaisella materiaalilla saavutetaan minkäänlaista menestystä sen enempää black- kuin pop-listoillakaan?

Vinyylin B-puoli käynnistyy ihan yhtä ankeissa soundeissa, kun Alyson Williams yrittää pusertaa eloa epämelodiaan nimeltä You Satisfy My Needs keyboard-vallin puskiessa ankeita synteettisiä riffejään. Eric McClinton oli osasyyllinen sävelmään Love, joka on tasan yhtä originelli kuin otsikkonsa, pompahteleva syntiikkapop-laulelma, jolla ei oikein taustamuusikoitakaan päässyt moittimaan, kun Malavasi-Romani vastasivat kaksistaan ankeista syntiikkalurituksista.

Pump up the Pipe kuulostaa jo otsikoltaan siltä, että se alkaa mennä parodian puolelle, ja kyseessä on jopa George Clintonin sekoilut ylittävä party-funk-sekoilu, jollaista ei ikinä olisi pitänyt päästää julkisuuteen asti. Albumin päättää rento ja leppoisa Kevin Robinsonin ja Timmy Allenin yhdessä kirjoittama balladi Just a Little More Love, joka palvelee parhaiten todistamaan, että Allen ei saanut huippuvokalisteistakaan kuten Eric McClintonista tai myöhemmin Glenn Jonesista parasta irti. Rehellisesti sanoen ihmettelen, millä ansioilla Allen rekryttiin 80-luvun puolivälin jälkeen milloin ketäkin soulin huippuosolistia tuottamaan, latteilla ja mielikuvituksettomilla sävelmillään ja tuotoksillaan. Ehkä hän soveltui parhaiten niiden levy-yhtiöiden muottiin, jotka pyrkivät suodattamaan mustan musiikin "värittömäksi" musiikiksi.

Kaiken kaikkiaan siis järkyttävä pudotus huippuluokan soul-funk-kiekosta kertaheitolla, mutta jos asia yritetään esittää positiivisessa valossa, saa Expansionin 2on1-setillä siis High Fashionin kakkosalbumin ilmaiseksi loistokkaan debyytin kylkiäisenä. Molempia on Soul Townilla myynnissä myös erillisinä japski-painoksina 39,90 euron hintaan.

Ja toki netin forumeilta löytyy myös näitä 80-luvun nuorukaisia, joiden mielestä Make up Your Mind on kerrassaan timanttista funkia. No, jos ei ole koskaan 70-luvun funkia kuullut tai ymmärtänyt, niin ehkä sen sitten näinkin voi joku tulkita...

Reviewed by Ismo Tenkanen



Takaisin etusivulle