Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

G.Q.

Face to Face

CD-uudelleenjulkaisu vuodelta 2011/2014, Funky Town Grooves (USA)

Albumi julkaistu alun perin 1981, US Arista
Soul Town Rating: 7/10

Tilaa levy Soul Express verkkokaupasta - Click here to buy

1) Shake 2) You Put Some Love In My Life 3) Shy Baby 4) Sad Girl 5) I Love (The Skin You're In) 6) Boogie Shoogie Feelin' 7) Dark Side Of The Sun 8) Face To Face 9) You've Got The Floor
Bonus track:
10) Try Smurfin - Non Album Track


G.Q.-yhtyeen kolmas ja viimeinen Arista-albumi Face to Face vuodelta 1981 oli todella mieluinen yllätys uusintajulkaisuna Funky Town Groovesilta, etenkin kun itselläni ei sitä ollut aiemmin kokoelmissa, mutta olin pitänyt kovasti albumilta kuulemistani raidoista.

Singlenä julkaistu Shake jäi sijalle 23. korkeimmillaan, mutta olisi mielestäni ansainnut top ten -menestyksen. Kappale oli 80-luvun alun disko-funkia parhaimmillaan, ja vielä aikakaudelta ennen syntetisaattorien ja rumpukoneiden ylivaltaa. Niinpä kappaleessa on terävän pianokuvion (Joseph Joubert) ja irtonaisen rytmin hallitsema tausta, ja kappaleen breikissä on sellaista lennokasta basso-kitara-kuviointia johon vain Chic:in Nile Rodgers ja Bernard Edwards parhaimmillaan kykenivät, mutta sovitushan on tässä paljon rikkaampaa kuin pelkistetyillä Chic-grooveilla. G.Q:n omat jäsenet Emanuel Raheim LeBlanc ja Keith Crier vastasivat kitarasta ja bassosta ja kolmas jäsen Herb Lane Rhodes-keyboardeista, mutta muutenhan heitä tukivat lukuisat ammattimuusikot Jimmy Simpsonin tuotannossa ja Ray Chewin ja Joubertin sovittamina. Tämä selittää huipppuluokan tuotannon ja taustat.

Albumin muusta annista olin tainnut aiemmin kuulla vain kappaleen I Love (The Skin You're In), joka on Kenny Nolanin tyypillisen tarttuva pop-disko-soul-pala, sävelmän oli ehtinyt jo aiemmin levyttää Tavares. Kappaleessa on kekseliään kertosäe-lyriikan ohella irtonainen ja groovikas mutta hieman ohueksi jätetty tausta, joka ehkä sopi sitten pop-maiseen tunnelmaan.

Jälleen soul/funk-pitoisempaa groovea tarjoaa yhtyeen omaa käsialaa oleva raita Shy Baby, jossa on erinomainen irtonainen groove-tausta ja ihan kelpo melodiakin. Yhtyeen solistilla LeBlancilla on tuollainen hieman Smokey Robinson-koulukuntaa oleva ikinuorekas mutta sisukas tenoriääni.

Disko/funk-palojen ohessa G.Q. tykkäsi aina esittää retro-henkisiä, jopa 50-luvun doo wop- ja rhythm & blues -vaikutteisia balladeja ja myös covereita. Yhtye versioi jo aiemmin kaksikin Billy Stewart-klassikkoa I Do Love You ja Sitting in the Park, ja levytti sittemmin vielä 90-luvun lopussa lähes kokonaisen albumin Billy Stewart- ja Marvin Gaye-covereita otsikolla Tribute. Tältä albumilta samaan 50-60-luvun tunnelmointiin menee kappale Sad Girl, josta kuulee heti vanhan ajan 50-luvun lopun/60-luvun alun tunnelman. Laulun originaali on toisen säveltäjänsä Jay Wigginsin levytys vuodelta 1963, mutta hitiksi se muodostui vuonna 1969 Philly-yhtye Intrudersin versiona Gamble-levymerkillä. Ainakin kolme muutakin versiota laulusta tunnetaan (Joe Bataan, Thee Midniters, Rocky Badilla).

Vanhan vinyylialbumin B-puolella (eli CD-levyn raidat 6-9) tarjotaan ensin kahta Kenny Nolanin sävelmää. Boogie Shoogie Feelin' on, kuten nimestä voi päätellä, kepeä melodinen diskoilu, mutta sitten Dark Side of the Sun on konventionaalinen balladi, jossa on Nolanille ominainen hieman aikuisviihteellinen melodia, mutta aineksia olisi kyllä sielukkaampaankin vääntelyyn. LeBlancin käsittelyssä tunnelma on tosiaan hieman tuollaista Smokey Robinson-linjaa. Laulusovituksella pyritään selvästi lauluyhtyemäiseen tunnelmaan, vaikka yhtyeen resurssit siihen olivat rajalliset.

Nimikappale Face to Face on yhtyeen oma luomus, ja jälleen jäntevämpää soul/funk-kuviointia midtempoisen two stepper-poljennon yllä. Albumin päätti LeBlancin kynästä lähtöisin oleva You've Got the Floor, joka jää albumin vaatimattomampaan antiin samoin kuin erikoinen pop-reggae-versio Harvey Scalesin osasävelmästä You Put Some Love in My Life.

CD-uusintajulkaisun bonus-raita Try Smurfin' oli yhtyeen seikkailu elektro-funkin pariin vuodelta 1982, ja tuo instrumentaali julkaistiin aikanaan singlenä sekä 7- että 12-tuumaisena ilman minkäänlaista listamenestystä. Samassa sarjassa ihan eri tason groovailu oli toinen smurffi-seikkailu, basisti Tyrone Brunsonin The Smurf samalta vuodelta - siinä oli groovea ja sähäkkyyttä (ja murhaavaa funk-bassoilua), kun tämä vain korkeintaan laimeasti kupli. Vähän niinkuin väljähtänyt Vichy-vesi.

Hieman epätasaiseksihan albumi osoittautui, ja jälkikäteen yhtyeen jäsenet kommentoivat, että Arista yritti tällä albumilla viedä heitä enemmän pop-markkinoille. Laadukkaiden groove-raitojensa myötä kuitenkin ihan mainio hankinta, etenkin edullisessa mid price -hintaluokassa. Yhtyeen edellinen, vuoden 1980 albumi Two myytiin Funky Town Groovesin rajoitettuna painoksena nopeasti loppuun, mutta onneksi BBR julkaisi siitä kesäkuussa 2012 oman versionsa, vielä parilla bonusraidalla varustettuna. Sekin on nyt meiltä saatavana!

(Soul Town Rating: 7/10)



Takaisin Funky Town Grooves -esittelysivulle

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page