Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

GLENN JONES

Finesse

(US Funky Town Grooves CD, 2010)
(Alkuperäinen albumi vuodelta 1984, RCA)
Buy this album from our CD Shop

1) Finesse 2) You're The Only One I Want 3) Show Me 4) It Hurt's Too Much 5) Meet Me Halfway There 6) Bring Back Your Love 7) Everlasting Love 8) On The Floor
Bonus tracks:
9) Finesse - Dance Mix 10) I Am Somebody - Vocal Version 11) I Am Somebody - Instrumental

Glenn Jones siirtyi Norman Connors-levyjen (Take It to the Limit, Mr. C) vierailujensa jälkeen odotetusti sooloartistiksi, mutta 80-luvun alkupuoli ei ollut otollista aikaa lyödä markkinoille läpi tällaista gospel-taustaista isokeuhkoista solistia. Glenn Jones pääsi RCA-levymerkille, joka yritti aluksi puskea Glennistä ajanmukaisten syntetisaattori-rumpukone-soundien hallitsemaa funk/klubi-musiikin esittäjää.

Vaikka soolouran ensisingle I Am Somebody Jesse Jackson-sampleineen (mustien itsetuntoa nostattavasta historiallisesta puheesta lainattuna) olikin imagollisesti Glennille sopivan komea avaus, niin hiljalleen kävi selväksi, että Glennin lahjakkuudet ovat balladi-solistina, eivät päällekäyvän funk-jytkeen esittäjänä. Tuo I Am Somebody on upotettu tälle albumille ylimääräisenä bonus-raitana instrumentaaliversioineen. Listasijoitukseksi tuli black-listan sija 30. korkeimmillaan.

Glenn Jonesin soolouran läpimurroksi ja miehen ensimmäiseksi top ten -soul-singleksi nousi lopulta balladi Show Me, joka julkaistiin vuonna 1984. Perässä seurannut albumi Finesse on nyt siis julkaistu ensi kertaa CD-formaatissa.

Koska itsekin olin vielä noiden Connors-levytysten upeiden soundien ja aitojen muusikoiden säestämien taustojen lumoissa, Finesse oli aikanaan pettymys, kun Glennin upea tenori oli upotettu vuoden 1984 ajanmukaiseen synteettiseen ja rumpukoneiden hallitsemaan ympäristöön. Näin jälkikäteen albumia osaa kuitenkin kuunnella eri korvalla, ja omassa lajissaan 80-luvun modernin soulin edustajana kyse ei ole ainakaan heikosta albumista.

Glennin uran ensimmäiseksi top ten -hitiksi nousi laadukas balladisävelmä Show Me, jonka oli kirjoittanut La Forrest Cope, joka yritti omaakin laulajanuraa 80-luvun puolivälissä artistinimellä La La, mutta pärjäsi paremmin säveltäjänä kuin laulajana. La La kirjoitti lauluja myös sellaisille artisteille kuin Whitney Houston, Kashif, Lillo Thomas, Melba Moore, Stephanie Mills, Giorge Pettus ja Carl Anderson. Tämä Glennin laulama Show Me on kaunismelodinen romanttinen laulu, joka antaa Glennille kylliksi tilaa vääntää ja kääntää omia ad libejään. Kelpo esitys soolouran läpimurroksi, ja Glennin uran jatkoa ajatellen hyvä, että läpimurto tuli lopulta balladilla eikä funk-mäiskeellä. Listasijoitukseksi tuli kolmonen black-listalla.

Levy-yhtiö ei kuitenkaan noina aikoina jaksanut uskoa balladeihin, vaan puski Glennistä klubi-mäiskeiden esittäjää, ja nämä hallitsevat albumia, sillä balladeja on vain kaksi. Tämä turhautti aikanaan itseänikin, kun tajusin, millaista potentiaalia RCA haaskasi laulajana.

Noista klubi-raidoista ylivoimainen on nimikappale Finesse, joka onkin itse asiassa Solar-tallin eli Leon Sylversin tuotantoa. Solar tehtaili 80-luvun alkupuolen parasta klubi-soulia omalla levymerkillään mm. Whispersien johdolla, ja yhtiö teki tulosta yhdistämällä vahvoja tarttuvia melodioita ja vetäviä ajanmukaisia klubitaustoja. Tässä Finesse:ssä on voimakas perkussiivinen tausta jämäkän back beatin saattelemana, ja Glenn laulaa komeasti melodiaa. Kappaleesta on mukana myös 12" Remix-versio, mikä siis kielii siitä, että kappaletta kyllä yritettiin singlenä, mutta ei sitä listoilla asti näkynyt. Itse asiassa tuo remix on tuttuun tapaan paljon kalseampi kuin originaali, sillä siitä on karsittu juuri noita muhkeita perkussioita. Maksisinkun sarjanumero näkyy olevan 14122, kun kakkossinkkuna oli Bring Back Your Love / It Hurts too Much sarjanumerolla 13999, eli Finesse:ä kokeiltiin sinkkuna vasta keväällä 1985 kun jo kaksi aiempaa sinkkua oli käynyt listoilla.

Bring Back Your Love on hyvin konventionaalinen ja rauhallinen balladi Solar-tiimiltä, ja se nousi vielä 17 viikoksi listoille yltäen top 20:een. Hiemanhan tässä ihmetyttää se, että ensin tehdään albumillinen mäiskettä ja sitten albumilta poimitaan sen balladit sinkuiksi. Jotain on mennyt pieleen yhtiön johdolta, kun Glennin linjaa RCA:lla on suunniteltu, tai siis se linja on jätetty suunnittelematta. Ehkä on myös käynyt niin, että albumin julkaisun jälkeen on vain huomattu, että radioasemat soittavat levyltä pelkkiä balladeja, kun ne klubiraidat ovat jääneet klubitiskijukkien käyttöön diskoihin.

Pari rennompaa ja melodisempaa puolinopeaa Meet Me Halfway There ja Everlasting Love täydentää keskitasoisen albumin. Mäiskeraidoista It Hurt's Too Much ja päätösraita On The Floor ovat lopulta niin vaatimatonta tekoa, että olisi pitänyt jättää ne sinkkujen B-kyljiksi. Selvästi parempi menoraita on Steve Hortonin kirjoittama ja Kashif-soundeissa jytisevä You're The Only One I Want, joka onkin fiksusti sijoitettu albumin kakkosraidaksi heti Finessen jälkeen. Hortonin iso hitti oli aikanaan fonisti Kenny G:n läpimurto Hi, How Ya Doin'?.

Eihän tässä oikein ollut aineksia vielä koossa täysipainoiseen albumiin, vaan uusintajulkaisuakin on pitänyt paikkailla noilla bonus-raidoilla, jotta tästä tulisi ostamisen arvoinen setti. Jos Glenn Jonesin soolouran parhaita kootaan, tältä albumilta mukaan tulisi kelpuuttaa vain kaksi raitaa, Show Me ja Finesse, bonus-raidoista toki myös tuo debyyttisingle I Am Somebody. -IT


Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page