Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

If I Were Your Woman
(US Soul/Motown) Uusintajulkaisu yhdessä Standing Ovation -albumin kanssa
EU Universal-Island CD
Tilaa levy verkkokaupastamme

(Alkuperäinen albumi julkaistu 1971)
Soul Town Rating: ****

1) If I Were Your Woman 2) Feeling Alright 3) One Less Bell To Answer 4) Let It Be 5) I Don't Want To Do Wrong 6) One Step Away 7) Here I Am Again 8) How Can You Say That Ain't Love 9) Is There A Place (In This Heart For Me) 10) Everybody Is A Star 11) Signed Gladys 12) Your Love's Been Good For Me

Gladys Knightin omaelämäkertakirjassa "Between Each Line of Pain and Glory" musiikki on tosiaan sivuroolissa, ja Grapevine-hitin (v. 1967) jälkeen Gladys mainitsee ensi kerran mitään omista levytyksistään vasta vuoden 1971 If I Were Your Woman-hitin kohdalla. Gladys kuvailee, miten hänellä oli ollut tapana eläytyä perusteellisesti laulujen sanoituksiin, jotta voisi mahdollisimman emotionaalisesti tulkita lyriikoita. Studiossa hän halusi laulaa pimeässä. Mutta Clay McMurrayn, Gloria Jonesin ja Pam Sawyerin kirjoittamaan lauluun If I Were Your Woman Gladys ei pystynyt identifioitumaan laulun naiseen, joka vonkasi naimisissa olevan miehen perään. Se ei sopinut hänen tyyliinsä, "minulle oli opetettu että mies tavoittelee naista" - ei toisin päin!

Gladys kuvailee levyttäneensä kappaleen Motownille vain koska halusi olla kuuliainen "Motown-sotilas", ja ymmärsi, että se on vain yksi albumi-raita. Niinpä hän oli kauhuissaan, kun Motown-pomo Berry Gordy halusi kappaleesta albumin otsikon ja ensimmäisen singlen. Berry löi jopa vetoa siitä, että laulusta tulee iso hitti.

Sitä ennen kuitenkin, jo keväällä 1970, Gladys oli saanut top 3 -soul-hitin kappaleesta You Need Love Like I Do, joka oli Barrett Strongin ja Norman Whitfieldin kirjoittama Motown-vauhtikappale, joka muistutti voimakkaasti Whitfieldin Temptations-tyyliä, ja tuo hitti vauhditti samaan aikaan julkaistua Gladysin hittikokoelmaa Greatest Hits (Soul 723). Kappaletta ei kuitenkaan ole millään varsinaisella Gladys-albumilla, ja se on hyvä lisä tuoreella If I Were Your Woman / Standing Ovation (2 albumia yhdellä CD:llä) -kiekolla bonus-raitana.

If I Were Your Woman oli kuitenkin vielä selvästi suurempi menestys, sillä siitä tuli Gladysin uran kolmas ykköshitti soul-listoilla (edelliset olivat Every Beat of My Heart vuodelta 1961 ja I Heard It through the Grapevine vuonna 1967) ja pop-listoillakin se ylsi USA:ssa top teniin (yhdeksänneksi) vuodenvaihteessa 1970/1971. Kappale oli myös Grammy-ehdokas, mutta ei vielä voittanut - Gladysin voittovuoro oli vasta pari vuotta myöhemmin. Kappaleen kirjoittajakuntaan oli alkuperäiseen albumiin merkitty L. Ware, joka ei kuitenkaan ollut Marvinin partnerina tuttu Leon Ware, vaan pseudonyymi LaVerne Ware, joka oli oikeasti Gloria Jones, joka selitti, että hän ei voinut laulajana olla myös laulunkirjoittaja, ja siksi kirjoitti salanimellä lauluja.

If I Were Your Woman on Gladysin sielukkaasti tulkitsema dramaattinen balladi, ja osoitti, että hänellä on huomattavasti enemmän annettavanaan balladitulkkina kuin Motown-tehtaan tanssipoljentoisten menoraitojen tusinavokalistina. Gladys ei tosiaan peittele tyytymättömyytään Motowniin ja Berry Gordyyn, sillä vaikka listasijoituksina hänen Motown-kautensa sisälsi kaikkiaan kolme ykköshittiä ja yhteensä tusinan verran top ten-sinkkuja, Gladys haukkui Motownin kasti-järjestelmäksi, jossa vain Diana Ross sai kuningattaren kohtelun ja muut olivat nobodeja. "Emme koskaan saaneet Motownilla tunnustusta, jonka olisimme ansainneet".

Vaikka tuo ei ainakaan listamenestyksen ja tuottajien osalta, joita Gladysille tarjottiin, valossa oikein pidä paikkansa, on kuitenkin totta, että Motownilla Gladys oli yhtyeineen riviartisti, yksi monista, jolle ei mitenkään pedattu ykkösluokan materiaalia, vaan hän levytti paljon muiden artistien jo laulamia kappaleita, ja hänen omat hittinsäkin (Heard It through the Grapevine) kierrätettiin muilla (Marvin Gaye sai kappaleesta vielä muhkeamman hitin, mitä Gladys kirjassaan hieman katkerana tilittää). Mutta niin olivat monet muutkin artistit yhtä Motown-perhettä, ja Berry Gordylla oli oma tehdasmainen tapansa suoltaa hittejä kierrättämällä sävelmiä, tuottajia, laulunkirjoittajia levyltä toiselle.

Niinpä ei ole mikään yllätys, että myös albumilla If I Were Your Woman oli paljon cover-materiaalia ja muiden hittisävelmiä, mukaanlukien Sly Stone-hittikappale Everybody Is a Star ja jopa Beatlesien Let It Be Me - molemmat selvää täytemateriaalia. Mutta oli albumilla myös uutta materiaalia ja muita kohokohtia otsikkomelodian ohella. Johnny Bristol oli yhdessä Gladysin ja Pipsien kanssa kirjoittanut hienon, sydänverellä tulkitun balladin I Don't Want to Do Wrong, joka varmaankin sopi sitten lyriikoiltaankin paremmin Glaydsin siveälle moraalille kuin tuo If I Were Your Woman. I Don't Want to Do Wrong käynnistyy rauhallisena ja tunnelmallisena, mutta saa kertosäkeessään puhtia ja Gladys kiihdyttää volyymiä loppua kohti hiljalleen, ja loppuhetket ovat upeata gospel-sävytteistä soulia, kun kappaleessa on myös mainiota call-and-response-vuorottelua Gladysin ja Pipsien välillä. Hieno esitys, ja ansaittu uusi singlemenestys, kun kappale julkaistiin kesäkuussa 1971 sinkkuna, ja nousi kakkossijalle Billboardin soul-listoilla neljäksi viikoksi.

Albumin parhaat cover-versiot olivat Fifth Dimensionin ohjelmistosta poimittu haikea, elegantti Bacharach-David-balladi One Less Bell to Answer sekä rullavaksi mid-tempoiluksi sovitettu Traffic-cover Feeling Alright, jotka sopivat Gladysin tyyliin paljon paremmin kuin mainitut Beatles/Sly Stone-lainaukset.

Muusta materiaalista voidaan myös yleisesti ottaen todeta, että balladit olivat kauttaaltaan onnistuneempia ja vakuuttavampia kuin perus-Motown-poljentoiset menoraidat, mutta Gladysin suvereenin laulannan myötä ei albumilta heikkoa hetkeä löydä. Balladit olivat useimmat ainakin osaksi Clay McMurrayn käsialaa, ja sekä Here I Am Again että etenkin Is There a Place (In His Heart for Me) ja Signed Gladys ovat hienoja esityksiä, jotka tihkuvat soulia Gladysin tulkitsemina. Pips on hyvin näkymättömässä roolissa, pelkän taustakuoron asemassa, joten albumi oli todellakin kuin Gladysin soololevy.

Albumi prässättiin ensi kertaa CD-levyksi jo 90-luvun alussa, mutta painos myytiin nopeasti loppun ja nyt siitä pyydetään Amazonissa jopa 144 puntaa uutena ja yli 50 puntaa käytettynä, USA:ssakin sata dollaria. Myös yhdessä Everybody Needs Love -albumin kanssa kimputettu kaksi albumia yhdellä CD:llä -painos vuodelta 1990 on myyty loppuun, mutta nyt albumi on siis helposti ja edullisesti saatavana eurooppalaisena Motown-painoksena yhdessä Standing Ovation-albumin kanssa, josta seuraavaksi:

Standing Ovation
Uusintajulkaisu yhdessä If I Were Your Woman -albumin kanssa (CD-raidat 13-22)
EU Universal-Island CD
Tilaa levy verkkokaupastamme

(Alkuperäinen albumi julkaistu 1971)
Soul Town Rating: ***1/2

13) Make Me The Woman That You Go Home To 14) Can You Give Me Love With A Guarantee 15) Fire And Rain 16) Master Of My Mind 17) He Ain't Heavy He's My Brother/Bridge Over Troubled Water 18) It Takes A Whole Lotta Man For A Woman Like Me 19) Help Me Make It Through The Night 20) Long And Winding Road 21) If You Gonna Leave (Just Leave) 22) No One Could Love You More

Albumina Standing Ovation oli hyvin samantyyppinen kuin aiempi saman vuoden julkaisu If I Were Your Woman: jälleen nippu cover-versioita sekalaisista pop-hiteistä, mutta niiden vastapainoksi juurevia soul-balladeja uusista sävelmistä, joiden kirjoittajina olivat pitkälti saman nimet kuin edellisellä levyllä. Kuitenkin laulajana Gladys oli jo sitä tasoa, että hänen balladi-tulkintansa oli niin vakuuttavaa, että hän olisi kuulostanut sielukkaalta vaikka olisi laulanut pizzerian ruokalistaa. Silloin monet keskinkertaisemmatkin sävelmät ovat levyllä aivan loistoesityksiä, ja ehdottomasti metsästämisen arvoisia.

Hyvänä esimerkkinä viimeksi mainitusta ovat albumin kaksi avausraitaa. Clay McMurrayn Make Me the Woman That You Go Home to on OK sävelmä perinteisessä jousisävytteisessä taustassa. Kertosäkeen laulaa Pips, ja Gladysin roolina on ryöpyttää kertosäemelodian päälle omaa ultrasielukasta vääntöään, tuskaisen eläytyvää ja valtavalla voimalla tulkittuna. Laulussa on rauhallisen alun jälkeen aivan järisyttävä voima ja tulkintaa kuvailevat parhaiten adjektiivit "raastava" ja "emotionaalinen". Tuntuu uskomattomalta millaiseen lataukseen Gladys kykenee, kun lyriikat eivät ole sen vavahduttavampaa kuin anelua siitä, että voisiko hän olla se nainen, jonka mies valitse seuralaisekseen ja jonka luokse voisi tulla kokkaamaan illallisia ja silittelemään vaatteita ("with a smile I fix your evening meals - iron your clothes ain't no big thing") - valtavasta tulkinnan voimasta voisi kuvitella että tässä on jostain jonkin verran suuremmasta draamasta kyse!

Kappale oli jopa top ten -hitti, kun käväisi listakolmosena vuodenvaihteessa 1971-72, mikä on oikeastaan ihme, kun ajattelee miten sataprosenttista soulia on Gladysin tulkinta alusta loppuun. Kappaleesta löytyi netistä jopa video, YouTubesta se oli poistettu mutta www.dailymotion.com -saitilla video pyörii. Tuntuu käsittämättömältä, ettei Motownilla paremmin tajuttu, minkä tason kultakimpale heillä oli käsissään - ilmeistä on, että Gladys oli yksinkertaisesti liian juureva ja särmikäs Berry Gordyn makuun.

Kuin jatko-osa edelliselle on Can You Give Me Love with a Guarantee, joka on Johnny Bristolin käsialaa ja tuottama, mutta ei Bristolin ikimuistoisempia sävelmiä. Siitä huolimatta Gladys paahtaa kappaletta taas sillä volyymillä, että selkäpiissä värisee.

Albumin cover-sikermä on oikeastaan aika omituinen, sillä versioitavaksi on valittu mm. Beatlesiä (The Long and Winding Road), Kris Kristoffersonia (seuraava singepoiminto, Briteissä paremmin menestynyt Help Me Make It through the Night), James Tayloria (Fire and Rain), The Holliesin He Ain't Heavy, He's My Brother ja vielä Simon & Garfunkelin Bridge Over Troubled Waters. En voi sanoa ihastuneeni yhteenkään noista kappalevalinnoista, ja oikeasti tuo Help Me Make It through the Night on hyvin hissukkainen tulkinta verrattuna noihin repiviin oikeisiin soul-balladeihin, joita edellä kuvailtiin. Ehkä tämä juuri kuvasti sitä, miten Berry Gordy olisi mieluummin tehnyt Gladysistä hempeää viihdelaulajaa ja varmaankin harmitteli, miten ei saanut Gladysia "kuriin" laulamaan somasti ja hienostuneesti. Tuon Beatles-kappaleen muuten laulaa The Pips, ei Gladys.

Enemmän ytyä laulannassa on jälleen tuolla James Taylor-raidalla Fire and Rain, vaikka itse sävelmä onkin tuollainen country-balladi. Takaisin souliin päästään Clay McMurrayn tuottamalla balladilla Master of My Mind, jota ovat olleet kirjoittamassa myös Pamela Sawyer ja Gloria Jones. Sama parivaljakko vastaa päätösraidasta No One Could Love You More, joka on kiihkeästi tulkittu mutta rytmillisesti tönkkö puolinopea. Clayn ja Pamelan sävelmä If You Gonna Leave (Just Leave) on sekin puolinopea, keskinkertainen melodia mutta Gladysin jälleen antaumuksellisesti tulkitsema.

Johnny Bristolin ja Smokey Robinsonin yhdessä kirjoittama It Takes A Whole Lotta Man For A Woman Like Me ei sekään ole suuri klassikko sävelmänä, mutta Gladys pusertaa siitä kelpo soul-laulun. Varteenotettava lisä tämäkin albumi on Gladys Knight -kokoelmaan, vaikka varsinaisia merkkipaaluja ei ole kuin tuo avausraita Make Me The Woman That You Go Home, joka on paikkansa myöhemmille kokoelmillekin ansainnut.

Takaisin Gladys Knight-esittelyyn

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page