Silk N'Soul
(US Soul/Motown) Uusintajulkaisu yhdessä The Nitty Gritty -albumin kanssa, EU Universal-Island CD 13,50 €
(Alkuperäinen albumi julkaistu 1968)
Soul Town Rating: ***

1) I Wish It Would Rain 2) Look Of Love 3) Goin' Out Of My Head 4) Yesterday 5) Groovin' 6) You've Lost That Lovin' Feelin' 7) Theme From Valley Of The Dolls 8) Baby I Need Your Loving 9) Together 10) Tracks Of My Tears 11) You're My Everything 12) Every Little Bit Hurts

Cover-versioinnit muiden artistien hiteistä jatkuivat tällä Silk 'N Soul -albumilla, joka oli ensimmäinen Motown-albumi, jonka Gladys noteerasi elämänkertakirjassaan, mutta todellisuudessa jo siis kolmas Gladysin Motownin alamerkillä Soul julkaistu albumi.

Albumi on kokonaan cover-materiaalia, eli mukana ei ole yhtään alun perin Gladys Knight & The Pipsien esitystä. Singlenä kokeiltiin versiosta Temptations- bravuurista I Wish It Would Rain, joka alkuvuodesta 1968 oli David Ruffinin majesteettisena tulkintana ykköshitti Temppareille, ja Gladys lämmittely jäi saman vuoden syksyllä korkeimmillaan sijalle 15. soul-listoilla. Englannissa julkaistiin singlenä myös The Look of Love ja You've Lost That Lovin' Feelin'. Bacharach/David-standardi The Look of Love oli alun perin jazzia tai bossa novaa Stan Getzin esittämänä, ja ennen Gladysiä sitä ehti levyttää useita kymmeniä artisteja, myöhemmin levyttäjiä on ollut vielä satoja muita. Kappaleeseen sopii parhaiten bossa nova -rytmi, kun taas Gladysin versiossa on hidas, raskaanpuoleinen rytmi, jota jousin kevennetään. OK versio, mutta ei suinkaan parhaita kuulemiani tulkintoja.

You've Lost That Lovin' Feelin' puolestaan on Phil Spectorin, Barry Mannin ja Cynthia Weilin kynästä, ja siitä varhaisimmat versiot ovat bluesia, mutta laulun teki parhaiten tunnetuksi Righteous Brothers vuonna 1965. Gladysin versioon on yritetty upottaa tempomuutoksia ja perinteistä Motown-poljentoa tamburiineineen, enkä pidä sovitusta erityisen onnistuneena.

Motown-kierrätyksiä olivat Four Topsien Baby I Need Your Loving, Brenda Hollowayn Every Little Bit Hurts, Temptationsien You're My Everything ja Miraclesien The Tracks of My Tears, mutta mikään niistä ei pärjää alkuperäisversiolle, ja sovitukset ovat turhan keskinkertaisia. Myöskään jazz-standardit Goin' out of My Head ja Groovin' eivät Motown-sovituksina oikein sytyttäneet, vielä vähemmän Beatlesien Yesterday tai unelias viihdeballadi Theme from the Valley of the Dolls. Gladysin tulkinnoissa ei sinänsä ole moitteen sijaa, ja pidän noista edellämainituista erityisesti kahdesta ensimainitusta. Myös You're My Everything on Gladysiltä räväkkä tulkinta.

Yksi mielenkiintoisimmista covereista on Kenny Gamblen ja Leon Huffin Together, joka oli poimittu Intrudersien ohjelmistosta. Laulu ei toki ole sävelmänä Gamble & Huffin myöhempien helmien veroinen, mutta Gladyn eläytyvä laulu tekee tästä erinomaisen esityksen, joka haastaa originaalin.

The Nitty Gritty
Uusintajulkaisu yhdessä Silk N'Soul -albumin kanssa, EU Universal-Island CD 13,50 €
(Alkuperäinen albumi julkaistu 1969)
Soul Town Rating: ***1/2

1) Cloud Nine 2) Runnin' Out 3) Didn't You Know (You'd Have To Cry Sometime) 4) I Know I'm Losing You 5) The Nitty Gritty 6) Ain't No Sun Since You've Been Gone 7) All I Could Do Was Cry 8) Keep An Eye 9) Got Myself A Good Man 10) It's Summer 11) Stranger 12) I Want Him To Say It Again

Gladysin neljäs albumi oli edelleen pakattu täyteen coverointeja tuoreista soul-hiteistä, kuten Temptationsien Cloud Nine ja I Know I'm Losing You mutta nyt saatiin sentään nauttia myös originaaliesityksiä. Olipa mukana myös kaksi Gladysin omaa sävelmää. Noista kahdesta Temppari-coverista Cloud Nine on sovituksena kopio originaalista, mutta jään tuolla versiolla nimenomaan kaipaamaan Temptationsien laajaa äänikirjoa, jota Pips ei mitenkään korvaa. Itse asiassa Gladys jätetään tuolla versiolla statistin rooliin, kun Pipsit hoitelevat loppua kohti yhä suuremman osan lauluosuuksista. I Know I'm Losing You:lla alkuperäistä sovitusta on rohkeasti lähdetty muuntelemaan, ja onnistunutta on svengaava pianotausta, mutta sen sijaan kitarakuviointi ei ihastuta.

Ensimmäinen singlehitti oli helmikuussa 1969 julkaistu Didn't You Know (You'd Have to Cry Sometime), joka oli Nickolas Ashfordin ja Valerie Simpsonin sävelmä, joka jäi Billboardin soul-singlelistoilla juuri top tenin porteille sijalle 11. Samalta parivaljakolta Gladys sai tulkittavakseen myös toisen uuden melodian Keep an Eye, joka oli edellisen sinkun B-puoli, keskinkertainen menopala Martha & the Vandellas-tanssiraitojen hengessä. Motown kokeili molempia sävelmiä heti perään Diana Rossille, mutta Gladysin versiot ovat monin verroin sykähdyttävämpiä.

Toinen albumin hitti The Nitty Gritty oli sen sijaan cover-versio Shirley Ellisin vuoden 1964 tanssihitistä. Gladysin versio on hyvin erilainen kuin tuo originaali, eli toki huomattavasti soul-pitoisempi torvikuvioineen, mutta ihmettelen silti kappaleen menestystä ja ylipäänsä miksi tällainen 60-luvun alun tanssihitti haluttiin pistää uusiksi.

Gladysin omista sävelmistä Runnin Out' on aidossa Motown-hengessä tehty midtempo-poljentoinen reippailu, jonka tuottajina olivat Ashford & Simpson. Toinen Gladysin oma laulu, joka oli kelpuutettu albumille, oli The Stranger, joka oli taustoiltaan suorastaan poikkeuksellisen jämäkkä ja päällekäyvä sovitus, ja muistuttaa tyylillisesti vahvasti Four Topsien suuria hittejä. Menon kruunaa vielä saksofonisoolo. Tuottajana oli nyt Ivy Jo Hunter.

All I Could Do Was Cry on vuoden 1960 Etta James-hitin versio, mahtipontinen, jousitaustainen balladi, jonka Harvey Fuqua ja Johnny Bristol ovat sovittaneet mahdollisimman vanhakantaiseen tyyliin, ja tavallaan tunnelma on sen mukainen. It's Summer on Norman Whitfieldin ja Barrett Strongin sävelmä, jonka levytti myös Temptations albumilleen Psychedelic Shack, joka julkaistiin vuonna 1970, jolloin Gladysin versio on ensin nähnyt päivänvalon. Joka tapauksessa kappale on nimensä mukaisesti kesätunnelmaa tavoitteleva kepeähkö jousitaustainen mid-tempoballadi. Aivan toista maata on toinen Whtifield/Strong-teos Got Myself a Good Man, joka on tehty Grapevinen jälkimainingeissa, mutta on vaatimattomampi kopio.

Edelleen tuhtia Motown-poljentoa tarjoilee albumin päätösraita I Want Him to Say It Again, jota Gladys ja Pipsit ovat itse olleet kirjoittamassa yhdessä Johnny Bristolin ja Harvey Fuquan kanssa.

Uusintajulkaisulevyllä on kaksi bonus-raitaa, joista Friendship Train on singlehitti joka julkaistiin vain kuukausi The Nitty Gritty-albumin julkaisun jälkeen, mutta jota ei ollut albumilla. Se edusti Whitfieldin yhteiskunnallisten laulujen sarjaa, ja kopioi aika suoraan Cloud Nine:a, mutta kun säveltäjät ovat samat (Barrett Strong ja Norman Whitfield), kukaan ei päässyt syyttämään plagioinnista. Gladys sai vielä vuodenvaihteessa 1969/1970 itselleen kakkoshitin soul-listoilla Friendship Train:ista. Kappaletta ei ole julkaistu millään albumilla aikanaan, ainoastaan best of -kokoelmilla, joten se on tervetullut uudelleenjulkaisu CD:n bonus-raitana.

Myös toinen bonus-raita Billy, Come on Back as Quick As You Can kuulostaa enemmän kuin Temptationsilta, sillä kappale on kuin Cloud Nine:n kakkos-osa, vaikka säveltäjinä ovatkin nyt Johnny Bristol, Edwin Starr ja Scott Regen, tuottajana Johnny Bristol.

Varsin mielenkiintoinen albumi tämä The Nitty Gritty oli, vaikka noita covereita olikin paljon, samoin kuin eräänlaisia "kakkososia" tutuille hiteille.

Takaisin Gladys Knight-esittelyyn

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page