Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Knight Time
(US Soul/Motown) Uusintajulkaisu yhdessä A Little Knight Music -albumin kanssa, EU Universal-Island CD
Tilaa levy verkkokaupastamme

(Alkuperäinen albumi julkaistu 1974)
Soul Town Rating: ***

1) How Can You Say That Ain't Love 2) Somebody Stole The Sunshine 3) Between Her Goodbye And My Hello 4) It's All Over But The Shoutin' 5) We've Got Such A Mellow Love 6) Ease Me To The Ground 7) Your Heartaches I Can Surely Heal 8) Master Of My Mind 9) Billy Come On Back As Quick As You Can 10) It Takes A Whole Lot Of Human Feeling

Gladys Knight & the Pipsien jo siirryttyä menestyksekkäälle Buddah-kaudelleen vuonna 1973 Motown jatkoi edelleen kahtena seuraavana vuonna omien albumiensa julkaisua yhtyeeltä. Kyseessä oli tietysti jäämistötavaraa arkistojen hyllyiltä, joilla kerättiin mitä oli saatavilla markkinoilta, kun yhtyeen menestys kävi tulikuumana.

Albumien taso ei ymmärrettävästi yllä samalle tasolle kuin aiempien Gladysin Motown-kiekkojen, mutta varsinaisesti huonoja eivät nämäkään toki ole, kun sekä säveltäjä-, tuottaja- kuin esittäjäkaarti ovat normaalia Motown-tasoa. Eri syitä voi sitten arvuutella kunkin kappaleen raakkaamiseen pois varsinaisilta albumeilta. Motown-tehdastyöskentelyyn kuului se, että kilpailutettiin ja kierrätettiin säveltäjiä, tuottajia, esittäjiä ja muusikoita, ja purkitetuista kappaleista sitten äänestettiin, mitkä kelpuutettiin varsinaisille julkaisuille ja mistä poimittiin singlet. Näin ollen ylijäämätavaraa kertyi jokaisen artistin osalta kosolti hyllyjen täytteeksi.

Ennen kuin edes kuuli näitä albumeita, saattoi arvata, että kappaleiden joukossa on paljon keskinkertaisia nopeatempoisia kappaleita, sillä Gladys oli jo osoittanut kykynsä verevien balladien tulkkina, jolloin nämä menoraidat jäivät helposti myös laaturyhmän äänestyksissä albumien ulkopuolelle. Samoin joukossa on useita tyylillisesti melko viihteellisiä balladisävelmiä, jotka on kyllä vahvasti tulkittu, mutta sovitukset ja sävelmät jäävät julkaistujen tasosta.

Toinen asia, mikä näiltä jäämistöalbumeilta oikein paistaa läpi on se, että tämän tyyppinen Motown-musiikki oli 70-luvun puolivälissä jo hyvin vanhakantaista ja aikaansa jäljessä. Kappaleet olivat nimenomaan lauluja, joita säestettiin - eli taustat ovat taustoja, ja kaiken ytimenä oli laulumelodia ja tulkinta. 70-luvun kuluessa kuitenkin kaikki suuret soul-tähdet loivat uraansa albumikokonaisuuksilla, joissa soundit ja taustat nousivat suureen rooliin. Tietenkin Curtis Mayfield, Isaac Hayes, Barry White ja kumppanit ovat luku sinänsä, mutta aivan samaa "uuden, modernin soulin" (joksi 70-luvun soulia silloin kutsuttiin) tyyliä edustivat monet vanhat Motown-nimet, kun pääsivät irti Motownin koneisto-rakenteesta itsenäisempään tyyliin. Marvin Gaye, The Temptations ja Stevie Wonder rakensivat täysin omaa tyyliään Motownilla, mutta myös Motownilta pois lähteneet tallin ex-taustahahmot kuten Johnny Bristol ja myös Holland-Dozier-Holland- kolmikon Lamont Dozier levyttivät 70-luvulla upeita levyjä, joilla taustojen ja soundien merkitys oli keskeisessä osassa.

Sen sijaan näillä Gladys Knight & the Pipsien 70-luvun alun äänitteillä laulumelodia ja sen tulkinta oli kaikki kaikessa, kun taas tausta oli sananmukaisesti pelkkä tausta. Rytmiryhmä rullasi rutiinilla, ja orkesteroidut jouset vallittivat balladeja. Yhtäkään varsinaista sooloa ei kuulla taustamuusikoilta, ja muusikot pidetään täysin rivimiehinä.

Julkaisunsa nämäkin raidat silti ansaitsivat, ja muutama kappale kuulosti jopa siltä, että niiden olisi luullut menestyvän sinkkunakin. Jim Weatherlyn Between Her Goodbye and My Hello edusti pitkälti sitä linjaa, mitä Gladys Buddah-kaudellaankin edusti, ja Gladys on todella liekeissä tulkitessaan pikkunättiä balladia. Itse asiassa Motown yrittikin tätä vielä singlenä kesällä 1974, mutta ei pystynyt katkaisemaan Gladysin Buddah-hittien putkea, vaan kappale jäi minihitiksi.

Vastaavasti menopuolelta päätösraita It Takes Whole Lot of Human Feeling olisi runsaalla promotiolla ja radiosoitolla varmasti ollut top ten -hitti, sillä rullaavan pianon ylle tulkittu melodia on iskevä ja esitys kaikin puolin mukaansatempaava. Originaali on muuten jazzia, Carmen McCraen ohjelmistosta.

Johnny Bristol-fanit tietysti noteeraavat neljä Bristolin sävelmää levyltä, mutta ne ovat valitettavasti kaikki kakkosdivisioonan menopuolta. Billy Come On Back As Quick As You Can on tuollainen funkahtava menopala, joka vivahtaa Temptationsien psykedeelisen kauden ja Sly Stonen innoittamalta. Somebody Stole The Sunshine, It's All Over But the Shoutin' ja Your Heartaches I Can Surely Heal ovat yllättävänkin vaatimattomia menoraitoja, ja todistavat vain sitä, miten Bristol nousi artistina aivan eri tasolle päästyään Motownin verstailta.

Albumin sielukkain balladisävelmä on We've Got Such a Mellow Love, joka on hyvin perinteinen soul-balladi, jonka hidas tempo antaa Gladysin runsaasti tilaa ryöpyttää omia vääntelyjään melodiaan. Master of My Mind on samaa luokkaa, mutta kappalehan oli jo Standing Ovation-albumilla, joten sen uusintaotto tänne ihmetyttää. Näiden vastapainoksi Ease Me to the Ground on countryn rajamailla hiippaileva hissukkainen balladi.

Levyn epätasaisuus ei toki yllättänyt, kun arkistomateriaalista oli kyse, mutta nuo muutamat hienot kappaleet tekevät albumista sen arvoisen, että CD kannattaa korjata talteen, kun vastaan tulee.

A Little Knight Music
Uusintajulkaisu yhdessä Knight Time -albumin kanssa (CD-raidat 11-19), EU Universal-Island CD
Tilaa levy verkkokaupastamme

(Alkuperäinen albumi julkaistu 1975)
Soul Town Rating: **

11) In The Middle Of The Road 12) Come Together 13) All I Need Is A Miracle 14) No One Could Love You More 15) Don't Tell Me I'm Crazy 16) Sugar Sugar 17) Can You Give Me Love With A Guarantee 18) I Hate Myself For Loving You 19) Put A Little Love In Your Heart

Tällä toisella jäämistölevyllä taso alkoi jo selkeästi laskea, ja albumilta löytyy materiaalia, joka ei tyylillisesti sovi Gladysille. Erityisesti ihmettelen levyn alkuun sijoitettuja rock-raitoja, jotka lienee levytetty psykedeelisen soulin hurmoksessa ja Sly Stonen innoittamina. Pahnan pohjimmaisena Beatlesin Come Together täysin epäluontevana Gladys-tulkintana. Jälleen joukosta löytyy runsaasti uptempo-materiaalia, jotka oli ollut helppo viskata yli alkuperäisiltä albumeilta, eikä tarvitse ihmetellä miksi.

Johnny Bristolin tuottama Gloria Jones / Pam Sawyer-sävelmä No One Could Love You More on sentään kuuntelukelpoinen, joskin sen rytmipuoli viittaa 60-luvun Motown-poljentoon, josta yhtiö oli luopunut jo vuosia sitten. Kappaleen olisi voinut kuvitella löytyvän Four Topsien 60-luvun puolivälin albumeilta. Samoin 60-lukulaiselta tyylillisesti tuntuu saman Jones/Sawyer-parivaljakon toinen menopala Don't Tell Me I'm Crazy. Sugar, Sugar on rytmillisesti jo 70-lukulaisempaa, rentoa pianopohjaista rullailua, mutta jälleen keskinkertainen pop-melodia.

Kuin kuu kirkkaalta taivaltaa erottuu sielukas Can You Give Me Love With A Guarantee, mutta se olikin poimittu vuoden 1971 albumilta Standing Ovation. Toinen laaturaita on Pam Sawyerin ja Gloria Jonesin balladi I Hate Myself for Loving You, jonka Gladys repii täysin palkein, ja nostaa keskitasoisen sävelmän vahvaksi soul-esitykseksi. Taustan jousivalli on dramaattisuudessaan jo ylitseampuva.

Vaatimaton albumi, joka kuitenkin tulee tavallaan "ilmaisena kylkiäisenä", jos ostaa 2 on 1 -CD-painoksen Knight Time:sta. Kuvaavaa on, että albumin kansiteksteissä kirjoittaja on katsonut parhaaksi kerrata Gladysin uraa, koska itse levyn kappaleista ei ollut kaksista kerrottavaa. Yhtä lailla kakkoslaatua olivat CD:n bonus-raidat, joista löytyy live-otoksia ja vaihtoehtoisia miksauksia, joilla on vain kuriositeettiarvoa.

Takaisin Gladys Knight-esittelyyn

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page