Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

General Caine: Girls (1982 reissue)

General Caine: Girls

May 14, 2016

Rating: 6/ 10

US Tabu 37997, 1982, UK Demon Music Group reissue CD, 2013
Tilaa levy Soul Express-verkkokaupasta

1) Girls 5:50
2) Can We Warm It Up 3:48
3) Knock Down the Walls 5:08
4) For Lovers Only 5:22
5) Don't Stop 5:19
6) Baseball 4:29
7) Momie Dear 2:45
8) It's Getting Deep 6:02
9) Wait at the Mountain 3:09
Bonus track:
10) Girls (7" Edit) 4:11

General Caine oli Mitch McDowell:in johtama funk-joukkue, joka kävi Tabu-merkillä vuosina 1982-1983 purkittamassa kaksi albumia, joista tämä Girls oli se ensimmäinen. Ennen Tabua yhtye oli levyttänyt Groove Time Records -merkille kaksi albumia v. 1978-1980, ja Tabun jälkeen yhtye jatkoi yhden singlen verran ensin Capitolilla, ja sitten Motownilla kaksi albumia vuosina 1986-1987, silloin nimellä General Kane.

Demonin ansioikkaissa kansimateriaaleissa on Melissa A. Weberin esittely yhtyeestä haastatteluineen, ja hän on jututtanut myös Mitch McDowellin pikkuveljeä Terry McDowellia, kun Mitch itse ammuttiin kuoliaaksi Los Angelesissa jo vuonna 1992. Terry kertoo, miten he Mitchin kanssa ja junioreina kävivät James Brown-konsertissa ihailemassa JB'sien soitantaa, kun mukana olivat myös legendaariset puhaltajat Maceo Parker ja Fred Wesley. Mitch itse alkoi soittaa rumpuja, ja nimesi heti JB'sien John ""Jabo" Starksin esikuvakseen. Mitch pääsi ensi kertaa levyttämään jo 17-vuotiaana Rocks-nimisen yhtyeen kanssa vuonna 1975.

Mitch perusti oman yhtyeensä pian tämän jälkeen, ja fanitti erityisesti Sly & Family Stonea, The Metersiä ja P-Funk-yhtyeitä eli George Clintonin Parliament-Funkadelic-klaania. Mitchin yhtye alkoi alun perinkin soittaa P-Funk-henkistä funkia, ja samoilla linjoilla yhtye jatkoi tällä vuoden 1982 albumillaan.

Itselläni oli levystä aiemmin kasetilla sen parhaat raidat, ja niistä oli tietysti jäänyt positiivisempi kuva albumista, kun olin kuunnellut vain kolmea neljää parasta raitaa albumilta. Nyt kun kuuntelee albumikokonaisuutta, epätasaisuus tietysti haittaa, ja tekee edelleen mieli skipata ne heikoimmat raidat. Ja itse asiassa kyllä skippaankin jatkokuuntelussa.

Albumin parhaimmisto on kuitenkin edelleen tuhtia machoilevaa funkia P-funk-efekteineen. Yhtye käyttää tehokeinoinaan bassolaulajaa viljelemässä hokemia ja P-funkille ominaisia muita hokemia "tear the roof off the sucker" etc. Soitinarsenaalissa 1980-luvun alun tapaan vaihtelevat kirskuvat syntikat ja muut kosketinpelit, mutta myös vielä oikeat puhaltimet, joilla ryyditetään sysimustaa funk-menoa. Tabu-projekti oli Mitch McDowellille unelmien täyttymys, sillä Tabu onnistui rekryämään studioon myös legendaarisia P-Funk-torvimiehiä aina Maceota ja Fred Wesleyta myöten. Laulupuolella oli myös tuttuja P-Funk-nimiä, Parletin Jeanette Washington, Brides of Funkensteinin Dawn Silva sekä Quazar-yhtyeen Kevin Goins. Dawn Silva muistelee haastattelussa Mitchin tärisseen innosta, kun kaikki legendaariset P-Funk-hahmot saatiin studioon, ja kappaleet äänitettiin livenä.

Levyn kaupallinen menestys jäi vaisuksi. Bassovokalistin mukavasti värittämä single Girls nousi black-listan häntäpäähän sijalle 72 korkeimmillaan, ja albumi jäi listojen ulkopuolelle. Whitburn listakirjassaan tyrii oikein urakalla, aakkostaa yhtyeen K-kirjaimen kohdalle ymmärtäen Generalin (kenraalin) etunimeksi ja Kanen sukunimeksi, ja ilmeisesti luulee "kenraalia" Big Daddy Kanen isoveljeksi tai jotain, koska esittelee tämän vielä rapperiksi... Vaikka yhtyeen nimi oli siis alun perin ikään kuin "Kenraali Kokaiini", Terry McDowell erityisesti korostaa, ettei Mitch ollut huumeveikkoja, eikä edes juonut. General Kane-nimellähän yhtye levytti myös huumeisen vastaisen Crack Killed Applejack.

Albumin kärkiraidaksi voidaan nimetä Knock Down the Walls, jolla jytistellään party-menoa niin että seinät romahtavat. Laulupuoli jää pariin hulvattomaan hokemaan ("We'll do more than tear the roof off this sucker - we'll knock down the walls", "Who gave you a permit to party so hard? - We just took it from somebody else"), ja soolotilaa tarjotaan Fred Wesleylle, Maceo Parkerille ja kumppaneille. "Maceo, blow! Knock down the wall, Maceo!", kiljuu Mitch Maceon survoessa fonisooloaan. Fred Wesley vastaa itse puhallinsovituksesta, ja tämä on kyllä ihan Fred Wesley's Horny Horns-levytysten tasolla, totta kai. Ikävä että vuonna 1982 aika ei tälle ollut enää otollinen, ja kappale on hautautunut vain intohimoisimpien P-funk-diggarien aarteeksi LP-raidaksi.

Toinen murhaava P-funk-raita on Can We WarmIt up?, jolla myös lyyrinen anti on purettu muutamalle riville. Bassovokalistin riimit sopisivat ainakin Suomen oloihin: "From snow comes blow, we just want you to know - that it's cold in here". Kuoro-osuus onkin ytimekäs "Can we warm it up?". Alusta loppuun hulvatonta aivot narikkaan menoa torviriffien ja bassolaulajan värittämänä, mutta Mitch McDowellin syntiikkasoolot saavat tietysti myös suuren roolin, vaikka ei olisi niin väliksi.

Balladi For Lovers Only on melko konventionaalista soulia, ja kappaletta käytettiin Clevelandin paikallisen radioaseman teemalauluna samannimiselle myöhäisillan Quiet Storm -sessiolle. Kappaleen yleistunnelma on tosiaan perinteistä soulia, joskin sekä Mitchin laulusuoritus että sävelmä ovat liian keskinkertaisia, jotta tästä nousisi suurempaa indie-soulin klassikkoa.

Vinyylin B-kyljellä eli CD-levyn raidoilla 5-9 intensiteetti laskee, ja joukossa on turhan monta helposti yliskipattavaa väliraitaa, joissa ideat eivät kanna millään koko kappaleen pituutta. Yli kuuden minuutin pituinen It's Getting Deep sisältää kirjoitettua lyriikkaa tasan otsikon verran, ja sitten loppu on dj-hölinää ja yleisölle huutelua. Esikuvana lienee Commodoresien radio-DJ-raita Captain Quickdraw, joka oli monin verroin parempi.

Levyn menestymättömyyttä selitellään hupaisin meriselityksin, miten levy-yhtiöt promotoivat vain Michael Jacksonin Thrilleriä levyn julkistamisen aikaan, ja miten tämä kiekko jäi siten ilman promootiota. Näin sysimustaa funkia vahvoin P-Funk-vaikuttein ei vuonna 1982 olisi mikään maailman mahti taikonut listahuipulle, promootiota tai ei. Alan diggarien ja P-Funk-fanien kannattaa levy kuitenkin tarkistaa.

Reviewed by Ismo Tenkanen


Takaisin Tabu Label -sivulle

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page