Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Gene Page: Hot City
(1974 reissue)

Gene Page: Hot City

August 16, 2014

Original release on US Atlantic 1974
CD-uudelleenjulkaisu vuodelta 2014, Funky Town Grooves (USA)

Rating: 4/ 10


Tilaa levy verkkokaupastamme

1) All Our Dreams Are Coming True
2) Jungle Eyes
3) She's My Main Squeeze
4) Gene's Theme
5) I Am Living In A World Of Gloom
6) Don't Play That Song
7) Satin Soul
8) Cream Corner (Get What You Want)
9) To The Bone
10) All Our Dreams Are Coming True (7" Version)
11) Satin Soul (7" Version)


Sovittajana mainetta etenkin 70-luvun soulissa niittänyt Gene Page sai purkittaa muutaman omankin albumin. Geneltä julkaistiin Atlanticilta kaksi levyä 1974 ja 1976 sekä kaksi Aristalla 1978-1980. Jälkimmäiset FTG julkaisi 2on1-CD:nä, niiden musiikki oli minulle vastenmielistä eurodiskomenoa, mutta FTG sai painoksen myytyä loppuun ja nyt levystä pyydetään hyvää hintaa. Nyt FTG kokeilee sitten vuoden 1974 Atlantic-albumia Hot City. Sen vetonaulana on kannessa jo maininta "Produced by Barry White", ja Barry onkin levyllä mukana paitsi tuottajana, myös säveltäjänä kuudella raidalla, mutta ei laula levyllä, joka on puhdas instrumentaalilevy.

Barryllahan oli omat Love Unlimited Orchestra-instrumentaaliprojektinsa, joilla oli mukana melkoisia helmiäkin, mutta ikävä kyllä tälle albumille sellaisia ei osu. Musiikki on pääosin lepsua viihdettä, jossa tosiaan jouset vetävät itse melodiaa, ja taustat ovat enemmänkin viihdettä kuin diskomusiikkia. Tätä levyä ei voi suositella mitenkään Barry Whiten omille faneille, eikä 70-luvun diskomusiikin keräilijoille. En itse asiassa tiedä ketään, jolle levyä voisin suositella!

Muutaman havainnon voi tähän tiivistää. Gene ei selvästikään ole funk-miehiä, sillä hänen taustamusisoinnissaan ei ole minkäänlaista soulillista tai funkin omaista groovea, vaan rytmiryhmä on jotenkin täysin taustalla, ja pääroolissa ovat jouset, jotka selvästikin ovat Genen lempi-instrumentti. Mutta samalla levyltä kyllä haihtuu kaikki mustaan musiikkiin viittaava, sillä minusta levy ei ole lainkaan soulia, funkista puhumattakaan. Etenkin albumin alkupuoli, vanhan vinyylin A-puoli on turhauttavaa jousivetoista viihdemusiikkia.

Barry Whiten rooli kasvaa levyn loppua kohti, kun Barry on säveltäjänä, mutta edelleen melodiaa vievät jouset, ja vaikka Barrykin toki rakasti jousia, menosta puuttuu tyystin se magiikka, joka oli Barryn omassa musiikissa. Puhaltimien rooli kasvaa myös loppua kohti, mutta ne ovat edelleen sivuroolissa jousien viuhkoessa melodiaa ja torvien tööttäillessä rinnalla kuvioitaan. Rytmillinen jäntevyys puuttuu kokonaan, rytmiryhmä on täysin "taustalla" jousien ollessa veturina.

Poikkeus, joka vahvistaa säännön albumilla on Barry Whiten yksin kirjoittama Satin Soul, jolla rytmiryhmä ottaa ohjat, rakentaa kevyen mediumrytmisen grooven, ja kertosäkeen omaisena huipentumana on torvien kruunaamat väliosat. Mutta ei tämäkään ole lähellekään samaa tasoa kuin Barry Whiten omat bravuurit. Kappale on itse asiassa cover Love Unlimited Orchestran esityksestä albumilta White Gold (1974). Kuuntelin tuon version YouTubesta - ja toki se on selkeästi parempi, itse asiassa jopa Philly-henkinen rytmisesti jäntevä soul-instrumentaali.

Alex Henderson listaa nyt kansiteksteissään mukana olevia maineikkaita muusikoita, jotka varmaankin mieluusti olisivat menneet sinä päivänä vaikka kalaan kuin levytyssessioon, siksi lepsua oli lopputulos.

(Soul Town Rating: 4/10)

Reviewed by Ismo Tenkanen

Takaisin Funky Town Grooves -esittelysivulle

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page