A classy, vaguely Incognito-ish jazzy soul aggregation from Baltimore USA. UK release and debuting on Brian Hurst`s new "Soul24-7.com" label. Vocalist Navasha Daya, who sounds a lot like Rachelle Ferrell, grew up listening to Ella Fitzgerald, Phyllis Hyman and Teena Marie. Fertile Ground set their stall on the borders of soul and jazz, sometimes getting urgent, funky and hip hop influenced, sometimes riding a vibrant jazzy Latin groove, at other moments stretching into Dexter Wansel meets Phyllis Hyman country and then turning toward a melodic Jean Carne vibe.
- Timewarp Distribution

Fertile Ground on netti-radioasema Soul 24-7.com:in oman levymerkin ensimmäinen julkaisu. Yhtye on Baltimoressa ahkerasti klubeissa soittava jazz-soul-yhtye, joka mainitsee levyttäneensä CD:n lähinnä klubi-keikkojen promootioksi, ei toisin päin eli yhtye ei keikkaile myydäkseen levyjä. Siihen nähden Spiritual Wars on hämmästyttävän täysipainoinen ja kypsä albumi - itse asiassa jo yhtyeen toinen, ja ansaitsi ehdottomasti klubikeikkoja laajemman levityksen.
Fertile Groundin musiikki on pikemminkin soul-pitoista jazzia kuin jazzahtavaa soulia. Eli vaikka levyllä on muutamia varsin "puhtaita" soul-kappaleita, yhtyeen jazz-pohjainen sointi (aidot rummut, paljon perkussioita, trumpettia, saksofonia) vie yleistunnelman miellyttäviin jazz-klubi-tunnelmiin. Soul-panosta tuo erityisesti yhtyeen taitava nais-vokalisti Navasha Daya, jota on verrattu kovasti Maysa Leakiin, joka onkin kuulemma yhtyeen suuri fani - kotoisin samasta kaupungista.
Erityisesti Navashan laulamat balladit saavat välittömästi mieleen Maysa Leakin tai Jean Carnen, tyylillisesti jopa Phyllis Hymanin jazz-levyvierailut. Silti Fertile Groundilla on hyvin oma tyylinsä, jossa rytmiikassa on vahvasti jazz-tyylinen groove, ja samoin piano, trumpetti ja fonit maalailevat soundeja, jotka tuovat mieleen lämpimät kesäyöt hämyisessä jazz-klubissa. Levyn soul-balladien kärki on erinomainen Broken Branches, kun taas 11-minuuttinen, trumpetti-soolojen säestämä, verrattomasti pohjaltaan groovaava My Friend the Moon on yhtyeen jazz-laidan tyyliä upeimmillaan. Samoissa soundeissa, mutta yhä rauhallisemmin, jatkavat New Born Grass, June ja Colors of the Night, joissa Navasha pääsee hehkuttamaan tummaa ääntään rauhallisten jazz-taustojen ylle.
Pari menopalaa onnistuu myös enemmän kuin hyvin. Misguded Warriors ja etenkin Let the Wind Blow tuovat etäisesti mieleen Incogniton, kuitenkin ilman Incogniton pop-vaikutteita. Sen sijaan levyn muutamat noin minuutin mittaiset välisoitot, joissa yhtye heittäytyy milloin reggaen, samban tai Last Poets-tyyppiseen rap-luennan pariin, jäävät jotensakin tarpeettomiksi heitoiksi, joilla lienee ollut tarkoitus esitellä yhtyeen moni-ilmeisyyttä.
Kahdentoista täysimittaisen raidan perusteella kuitenkin todella täysipainoinen jazz-soul-levy. ****

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page