RACHELLE FERRELL
INDIVIDUALITY (CAN I BE ME?)
Capitol, 2000
1) Individuality (Can I Be Me?) 2) Sista 3) Will You Remember Me? 4) I Forgive You 5) I Gotta Go 6) Why You Wanna Mess It All Up? 7) Gaia 8) Run to Me 9) Reflections of My Heart 10) Satisfied 11) I Can Explain
Tuottaja George Duke
US IMPORT CD 22 €
Rachelle Ferrellin paluu takaisin major-merkille peräti kahdeksan vuoden tauon jälkeen olisi tuskin mahdollista ilman nykyistä jazz-soulin uutta buumia, jonka käynnisti Erykah Badu menestyksekkäällä Baduism-levyllään vuonna 1997. Badu on saanut peräänsä sekä suoria jäljittelijöitä että todellisia lahjakkuuksia, jotka ovat päässeet hyödyntämään uusia, jazz-soulille suotuisia tuulia vuosituhannen vaihteen mustassa musiikissa. Sopivasti myötäisille laineille ovat sitten päässeet hyppäämään myös sellaiset aidosti jazziin jo aiemmin kallellaan olleet artistit kuin Will Downing ja Rachelle Ferrell, jotka molemmat hyödyntävät nyt täysillä päivän muotisuuntausta.
Will Downingin kohdalla siirto päivän muotisoundeihin tapahtui siirtymällä Badun taustahahmon Kedar Massenburgin leiriin Motownille, jonka uudeksi keulamieheksi Kedar oli juuri noussut. Rachelle Ferrellin paluu tapahtuu hieman yllättäen George Duken tuotannossa, mutta jo levykannesta näkee välittömästi, että Duke on oivaltanut alan trendit ja muokannut Ferrellin imagoa Erykah Badun viitoittamaan suuntaan. Heti täytyy kuitenkin korostaa, että Ferrell on näillä vesillä enemmän kuin kotonaan. Jo levyn otsikko - Individuality (Can I Be Me?) - osoittaa, että nyt Rachelle'llä on ehkä ensi kertaa urallaan mahdollisuus olla täysin oma itsensä.
Rachelle aloitti levytysuransa vuonna 1990 Japanissa julkaistulla debyytillä First Instrument (julkaistiin USA:ssa vasta 1995), jolla Rachelle esitti Lenny Whiten tuotannossa perinteistä vokaalijazzia tulkitsemalla lähinnä vanhoja standardeja (Autumn Leaves, My Funny Valentine, What Is This Thing Called Love, You Send Me). Vuonna 1992 Capitol yritti siirtää Rachellen moderneihin soul-kuvioihin julkaisemalla puolittain onnistuneen otsikottoman albumin, jonka tuottajina olivat George Duke, Michael Powell, Barry Eastmond ja Rachelle itse - levyllä oli Rachellen duettoparina muuten Will Downing...
Ilmeisestikään kumpikaan edellisistä projekteista ei ollut Rachelle'ä aivan omimmillaan, sillä vasta nyt Rachelle kiittelee levykansissa George Dukea mahdollisuudesta "toteuttaa unelmansa", ja tämä levy on Rachellen todellinen dreams-come-true-projekti. Musiikillisesti levy käynnistyy hieman Macy Gray-henkisissä tunnelmissa nimikappaleella Individuality, kun taas kaksi seuraavaa raitaa Sista ja Will You Remember Me? tuovat funkahtavasti mouruavien pohjiensa myötä mieleen Duken 70-luvun lopun funk-tuotannon. Vahvin näyttö tältä sektorilta on kuitenkin levyn 10. raita Satisfied, joka on mahtavasti potkiva funk-pala, jolla vierailee myös entinen Rufus-kitaristi Tony Maiden. Samoilla linjoilla kulkee myös loppua kohti voimistuva Why You Wanna Mess It All Up?
Levyn pääsisältönä on kuitenkin pitkä rivi hienoja jazz-soul-balladeja, joista kaikki parhaat ovat Rachellen yksin kirjoittamia. Jo näiden kappaleiden taustat ovat upeita: aito rumpali (Ricardo Jordan) luo aistikkaan perusrytmiikan, jota täydennetään Rachellen pianolla, Byron Millerin bassolla, Lenny Castron perkussioilla, George Duken "keyboard overdubs"-värityksillä.
Rachelle Ferrell itse on kuitenkin kiistaton päätähti, ja hänen laulantansa onkin sanoinkuvaamattoman värikästä. Rachelle käyttää ääntään valtavalla skaalalla, ja näyttää pariinkin otteeseen kykenevänsä kiihkeisiin, jopa 15 sekunnin mittaisiin huutaviin purkauksiin, mutta on lopulta nautinnollisimmillaan värittäessään rauhallisia perussäkeitä ja etenkin näyttäessään äänialansa matalinta päätä.
Varsinaisia tulevia klassikoita levyllä ovat ekstaattisiin ulottuvuuksiin nouseva päätösraita I Can Explain ja Badu/Ledisi-linjaa tyylikkäimmillään edustava hivelevän hieno Run to Me, mutta paljoa niistä eivät jää jälkeen myöskään pikkuveli Russ Barnesin kanssa duetoitu Reflection of My Heart, I Forgive You tai I Gotta Go. Kappaleella Gaia vierailee puolestaan Jonathan Butler.
Särmikkyydessään ja pidättelemättömissä purkauksissaan albumi on kaikkea muuta kuin helposti sulateltava ja suuria massoja miellyttävä, mutta onpa hienoa nähdä, että suotuisien kaupallisten trendien myötä tällainen levy on noussut jopa R&B-listan top 20:een kaikkien rap-nimien ja tonibraxtonien sekaan. Soul-väelle CD on ilman muuta vuoden 2000 merkkipaaluja. ****1/2

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page