Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Earth, Wind & Fire: Raise!

December 31, 2016

Now available as US Funky Town Grooves reissue CD, 2015

Rating: 7/ 10

Tilaa levy Soul Express verkkokaupasta / Click here to order
(Alkuperäinen albumi vuodelta 1981)
1) Let's Groove
2) Lady Sun
3) My Love
4) Evolution Orange
5) Kalimba Tree
6) You Are A Winner
7) I've Had Enough
8) Wanna Be With You
9) The Changing Times

Bonus tracks:
10) Wanna Be With You (Single Version)
11) Kalimba Tree (12" Version Long Version)
12) Let's Groove (Special Remixed Holiday Version)
13) Let's Groove (Single Version)
14) Let's Groove (Instrumental)
15) Ive Had Enough (7" Version)
16) The Changing Times (7" Version)

Kilpaileva levymerkki, Cherry Redin BBR (Big Break Records) sai vuonna 2014 uusintajulkaisuunsa loistavan vuoden 1976 Earth, Wind & Fire -albumin Spirit, ja vuotta myöhemmin, syyskuussa 2015 Funky Town Grooves sai vastaavasti julkaisuoikeuden kahteen EWF-albumiin, tämä vuoden 1981 Raise! ja vuoden 1983 Electric Universe. Tällä levyllä on lisähoukuttimena seitsemän bonus-raitaa, mutta ainakaan niiden takia kiekkoa ei kannata ostaa, koska nämä ovat pääosin lyhennettyjä singleversioita tai instrumentaaliversioita albumin singlelohkaisuista. Toisaalta kun albumi on julkaistu hyvissä ajoin ennen CD-kauden alkua, niin varmaankin niitä EWF-faneja, jotka haluavat korvata vanhan vinyylinsä digitaaliseen formaattiin, riittänee.

Earth, Wind & Firen huippukausi oli kiistatta 1970-luvun jälkimmäinen puolisko, mikä on helppo huomata myös siitä, miten yhtyeen kokoelmat ja live-esiintymiset rakennetaan. Esimerkiksi tästä vuoden 1981 albumista ei yleensä kokoelmille ja konserttilavoille kelpaa kuin ykköshitti Let's Groove. Ja jos ihan rehellisiä ollaan tällaiseltakin pitkäaikaiselta EWF-fanilta kuin minä olisi jäänyt nimeämättä yhtään toista raitaa albumilta ulkomuistista, vaikka tämä levy olikin vielä omissa pisteityksissäni 7/10 pisteen kiekko.

Ihan kelpo levystä oli silti edelleen kyse, vaikka niitä ikimuistoisia sävelmiä tai grooveja ei ollut tuota kärkihittiä enempää. Soulin ja funkin trendit olivat kovaa vauhtia siirtymässä pelkistetympiin taustoihin, koneellisiin rytmeihin ja ohjelmoituihin keyboard-kuvioihin. Silti vielä tällä vuoden 1981 albumilla yhtyeen tavaramerkit, teräksinen torvisektio, vahvat perkussiiviset rytmit ja rikas ja kirkas soundi olivat ennallaan, vaikka noita ajan merkkejä kuultiin jo ykköshittiä myöten.

En itse ollut lainkaan innostunut Let's Groove-hitistä lähinnä siitä syystä, että sen tehokeinona käytettiin vocoderia (Michael Boddicker), intron ja kertosäkeen taustalla robottilauluna. Ilman vocoderia kappaleessa ei kuitenkaan ollut mitään vikaa, ja kyllähän se usein soi EWF-konserteissa edelleen encore-kappaleena. Hyvinhän tässä EWF yhdisti aikakauden keyboard-kuvioiden vetovoiman ja vanhan rikkaan soundinsa. Torvet eivät tässä olleet samalla tavoin pääroolissa kuin 70-luvulla, mutta monella muulla albumin raidalla edelleen olivat. Lokakuussa 1981 listoille noussut sinkku oli peräti kahdeksan viikkoa listaykkösenä soul-listalla ja myi kultaa. Pop-listoillakin vielä kärkihitti sijalla kolme korkeimmillaan.

Toisena sinkkuna julkaistiin tammikuussa 1982 midtempoinen balladi Wanna Be with You, jolla pyrittiin ilmeisesti loihtimaan sama kombinaatio kuin vuonna 1979 ensin Boogie Wonderland ja sitten After Love Has Gone. Jälleen Wanna Be with You:ssa ei ole mitään vikaa, tausta on rennosti svengaava, aistikkaasti sovitettu ja melodia (Maurice White-Wayne Vaughn) laadukas, mutta ei samalla tavoin ikimuistoinen kuin After the Love Has Gone. Ja se sielukas fonisoolo jää puuttumaan! Vasket pihauttelevat kuitenkin komeasti, ja kiinteässä taustassa on funk-henkistäkin imua. Mutta etukäteen selvää oli, että kappale menestyisi paremmin soul-listoilla (sija 15) kuin pop-puolella (sija 59).

Kolmossinkkuna näkyi ainakin Euroopan puolella Changing Times, jota ei taidettu USA:ssa lainkaan julkaista, ja ainakaan se ei koskaan noussut USA:ssa listoille asti. Tämä oli sitten nimensä mukaisesti jo "muutosten ajan" ilmentäjänä, ja sekoitti yhtyeen vanhaan vauhdikkaaseen soul-funk-menoon rock-kitarasooloilua (Roland Bautista, Beloyd Taylor) turhankin nopeatempoisen rytmin yllä. Mutta groovea ja torvitykitystä oli edelleen riittämiin, jotta kappale kelpasi vielä mainiosti soul-funk-diggareillekin.

Edellä mainittu Beloyd Taylor oli aikanaan kirjoittanut yhtyeelle verrattoman Getaway-funk-hitin, ja niinpä Al McKayn häivyttyä yhtyeestä Beloydille tarjottiin nyt enemmänkin säveltäjän roolia albumille. Changing Times oli jo Taylorin kynästä, samoin kuin kaksi muuta raitaa Lady Sun ja You Are a Winner. Lady Sun on funkina näistä vetävin, ja rakentuu vahvasti puhallinsektion (The Phenix Horns: Don Myrick, Louis Satterfield, Rahmlee Michael Davis, Michael Harris) lennokkaaseen ja näyttävään kuviointiin. Mainittakoon, että koko tuo sektio vieraili myös Helsingin jäähallissa helmikuussa 1982, ja kun Al McKay perusti oman Al McKay All Stars -kokoonpanonsa, joka esitti pääosin 70-luvun EWF-hittejä, Al kaappasi mukaan elossaolevat jäsenet tästä legendaarisesta puhallinsektiosta. Rahmlee Michael Davis ja Michael Harris olivat Alin kokoonpanossa vielä April Jazzin keikalla huhtikuussa 2004. Vokalisteina Al McKay käytti mm. Tim Owensia ja jopa ex-Temptations Ali Ollie Woodsonia!

Vaatimattomin Beloydin kolmesta funkista on You Are a Winner, jonka sävelmä on latteahko ja ilonaiheeksi jäävät vaskimiesten sähäkät riffit. Tässä oli sentään mustalle musiikille ominaisempi tempo, kun lähes kaikki muut albumi menoraidat vipattivat liki 130 BPM lukemia, jopa yli. Kaksi muuta menopalaa, jotka eivät olleet enää Beloyd Taylorin käsialaa, olivat vaatimaton Evolution Orange (Maurice White-David Foster-Nan O'Byrne) sekä melodisempi, Philip Baileyn, Greg Phillinganesin ja Brenda Russelin kirjoittama I've Had Enough. Tämä taitaa olla rytmisektion osalta albumin parasta antia, Bautista ei rock-kitaroineen kuitenkaan malta pysytellä taustoilla vaan änkee mukaan vinguttelemaan.

Alkuperäisellä albumilla eksoottinen "moderni Kalimba-funk" Kalimba Tree on vain 25 sekunnin välisoitto (interlude), mutta kappale oli sinkkuna täysimittaisena (3:57) Changing Timen kääntöpuolena, ja niinpä FTG on onnistunut haalimaan sen mukaan uusintajulkaisulle. Tämä onkin ainoa bonus-raita, jolla on todellista arvoa, kun neljä muuta bonusraitaa on lyhennettyjä singleversioita ja yksi instrumentaali. Mielenkiintoinen kappale, joskin hieman tuntuu veto loppuvan loppua kohti. Vannoutuneimpia EWF-faneja kiinnostanee myös pidennetty 6:50 "Holiday Version" Let's Groove-hitistä, ja saadanhan tässä pippaloihin extraminuutti megahittiä, joskin ikävä kyllä se haaskaantuu Larry Dunnin ohjelmoituihin syntiikkakieputuksiin.

Vielä on mainitsematta albumin toinen balladi My Love, josta vastaa sama kaksikko kuin ensimmäisestäkin, Maurice White-Wayne Vaughn. Tämä taitaa olla jopa parempi soul-balladi kuin sinkkulohkaisu, mukana on Andrew Woolfolk foneineen, kiehtova sopraano Ms. Pluto (jonka Jari Salo paljasti salapoliisityöllään Emotions-yhtyeen Wanda Hutchinson-Vaughn'iksi!) ja erittäin tyylikäs tausta fingersnappin-rytmeineen.

Tiivistäen voisi sanoa, että kyllä tämä vuoden 1981 EWF-albumi ansaitsee paikkansa myös CD-formaatissa jokaisen Earth, Wind & Fire -fanin kokoelmaan.

Reviewed by Ismo Tenkanen


Takaisin Funky Town Grooves -sivulle

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page