Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Earth, Wind & Fire: Electric Universe

March 25, 2017

Now available as US Funky Town Grooves reissue CD, 2015

Rating: 5/ 10

Tilaa levy Soul Express verkkokaupasta / Click here to order
(Alkuperäinen albumi vuodelta 1983)
1) Magnetic
2) Touch
3) Moonwalk
4) Could It Be Right
5) Spirit Of A New World
6) Sweet Sassy Lady
7) We're Living In Our Own Time
8) Electric Nation

Bonus Tracks:
9) Magnetic (Extended Version)
10) Magnetic (Instrumental)
11) Magnetic (7" version)
12) Spirit Of A New World
13) El Solitario (We're Living In Our Own Time)
14) Here's To Love
15) Club Foot
16) Milky Way


Tästä vuoden 1983 Earth, Wind & Fire -albumista ei itselläni olleet mitkään positiiviset mielikuvat, mutta vanhaa EW&F-fania kutkuttivat tietysti uusintajulkaisun bonus-raidat, joissa oli myös useita ennenjulkaisemattomia raitoja. Voin heti kärkeen paljastaa, että niiden takia ei kannata vaivautua. Sekä itse albumi että sen bonusraidat ovat EW&F:n levytysuran heikointa päätä.

Uusintajulkaisua valmistellessa toukokuussa 2015 Maurice White oli vielä elossa, ja hänen haastattelukommenttinsa ovat enemmän kuin paljastavia. Erityisesti rivien välistä pystyi lukemaan, että mies oli ihan hukassa yhtyeen uudesta suunnasta, kun torvisektio päätettiin korvata syntetisaattoreilla, koneet korvasivat aitoja soittimia, rockia piti tuoda mukaan, ja suomeksi sanottuna yhtyeestä tuli kädenkäänteessä trendien perässähiihtäjä, kun 70-luvulla se oli lukemattomien artistien suuri esikuva ja edelläkävijä. Yhdessä lauseessa tämä kaikki kiteytyy: "I don't know where I was going - I just followed the music", Maurice toteaa kansiteksteissä.

Kansiteksteissä sitten vielä kuvataan, miten Maurice "haki apua" brittien saarilta ja brittiläiseltä laulunkirjoittajalta Martin Paigelta, joka "auttoi EWF:tä saavuttamaan enemmän uuden aallon syntsa-pop-soundia" levylle. God Almighty! EWF hakemassa apua brittipopista ja syntsapop-miehiltä!

Kyllähän ostava yleisö eli yhtyeen entinen kannattajakunta äänesti lompakoillaan, sillä albumista tuli heikoin yhtyeen kiekko myyntiluvuissa sitten vuoden 1973 Columbia-debyytin, ja samalla ensimmäinen albumi tuon debyytin jälkeen, joka ei yltänyt edes kultamyyntiin. Eikä syitä todellakaan voinut hakea mistään ulkopuolelta, sillä yhtyeen kompromissit pop-rockin ja syntiikkapopin suuntaan yksinkertaisesti eivät ansainneet parempaa kaupallista menestystä. Kyllä yhtyeen jäsenet tämän itsekin tajusivat, sillä seurasi neljän vuoden tauko, jolloin sekä Philip Bailey että Maurice White keskittyivät soololevytyksiinsä.

Tuo Martin Paigen yksin kirjoittama Magnetic alleviivaa levyn musiikillista fiaskoa, sillä olihan tämä tosiaan lähempänä brittiläistä syntiikkapop-rockia kuin mitään mustaa musiikkia, ja itse sävelmä on naiivia kertosäkeeseen satsaavaa poppia. Albumin ensisingleksi sijoitus 10. kertoi kaiken, sillä EW&F oli tottunut ykköshitteihin avaussinkuillaan ja albumien kakkossinkuillakin top ten -sijoihin. Kun vielä kuitataan, että pop-listoilla kauppa kävi vielä heikommin, niin voitiin kiistatta todeta, että soundin valkaisuyritys valkoisen massavirran pop-rock-syntiikkakuvioihin oli kaikin puolin epäonnistunut. Ja se, että tästä fiaskosta on kolme bonus-versiota, ei tosiaankaan tee tästä CD:tä yhtään arvokkaampaa.

Albumin A-puoli oli kuitenkin muilta osin levyn vahvempi puolisko. Kakkossinkuksi lohkaistiin toinen Paigen aivoitus, yhdessä Jon Lindin kanssa kirjoittama Touch, joka on rauhallinen ja popahtava midtempo-balladi, sävelmältään kuitenkin ihan kelvollinen joskaan ei mihinkään toistuvaan kuunteluun innostakaan. Lyhyestä kuvattuna harmiton pop-laulu, joka ylsi soul-listan sijalle 23 - eikä yltänyt pop-puolella Billboardin top sataan. Ja heti perään David Porterin kontribuutio, kolmosraita Moon Walk irrotettiin kolmossinkuksi, ja se on taasen vauhdikkaampi synteettinen menopala, joka jäi Black-listan sijalle 67. Andrew Woolfolk yrittää vielä pusertaa fonia joukkoon, mutta torvisektio oli kenkäisty ulos. Emotions-yhtyeen Wanda Vaughn ja Pamela Hutchinson laulavat kuuluvasti taustoja, mutta kuvaavaa on, ettei uusintajulkaisulla ole kreditoitu taustajoukkoja millään tavalla. Myös raidalla Sweet Sassy Lady Wandan ääni erottuu selkeästi, ja se onkin tuon syntsapop-raidan paras osa.

Koko albumin parhaimmistoon lukeutuu A-puolen päätosballadi Could It Be Right, Mauricen osin kirjoittama konventionaalinen soul-balladi, joka ei kärsi samalla tavoin taustan modernisoinnista kuin menoraidat. Tämä kuulostaa kieltämättä ihan tutulta EW&F-balladilta, joka on tietysti positiivinen asia.

Vinyylin B-puolella (CD-levyn raidat 5-8) mentiin sitten sitäkin komeammin metsään, ja laulujen otsikot Spirit of a New World, We're Living in Our Own Time ja Electric Nation jo omalta osaltaan kuvaavat, miten albumin konsepti oli etsiä uutta modernia, ajanmukaista soundia Earth, Wind & Fire'lle, mutta ei yhtye ollut lainkaan omilla vahvuusalueillaan tässä syntsapopin ja konemusiikin maailmassa, päin vastoin. Kovin diplomaattisesti Maurice yrittää haastattelussan asian toki muotoilla, ja puhuu "uuden etsimisestä" ja "uuden teknologian hyödyntämisestä", mutta tunnustaa samalla, miten levy ei puhutellut yhtyeen vanhaa fanikuntaa. Kyllä varmasti palaute omilta fanijoukoilta tuli selväksi jo levymyyntiluvuista. Ja tuntuisi tosi absurdilta, jos yhtyeen konserttikiertueella kaikkien klassikkojen sekaan yhtye pyrkisi upottamaan tämän albumin floppiraitoja. Tarkastin myös Amazonista yhtyeen tällä vuosikymmenellä julkaistuja kokoelmia, ja edes kolmen CD:n boxeille ei ollut kelpuutettu yhtään raitaa tältä levyltä!

Entä sitten ne "houkuttelevat bonusraidat", jolla tätä uusintajulkaisua selvästi on yritetty kaupata, ilmeisesti osin onnistuenkin, koska levy on nyt myyty loppuun FTG:n omilla nettisivuilla. Nuo demoiksi nimetyt kaksi raitaa olisi ehdottomasti pitänyt haudata, eikä julkaista, sillä ne ovat tosiaan demo-tason raakaversioita julkaistuista heikoista esityksistä. Ja ne "ennenjulkaisemattomat raidat" albumin lopussa ovat todella vaatimattomia, ja ne on syystäkin raakattu alkuperäiseltä albumilta ulos.

En ollut albumia sen ilmestymisaikansa jälkeen kertaakaan soittanut, ja edelleen myyntiin eBay:hin menee tämä uusintajulkaisukin. Ei tällaista oman suosiikiyhtyeensa uran alennustilaa ole mitään syytä muistella yli 30 vuotta julkaisun jälkeen.

Reviewed by Ismo Tenkanen


Takaisin Funky Town Grooves -sivulle

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page