Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Enchantment: Soft Lights, Sweet Music (1980 reissue)

Enchantment: Soft Lights, Sweet Music

March 9, 2013

The original release on US RCA, 1980
Now available at US Funky Town Grooves reissue CD, 2011

Rating: 7/ 10

Back in stock!
Buy this album from our CD Shop


1) Settin' It Out 2) I'm Who You Found (Not Who You Lost) 3) I Believe In You 4) Moment Of Weakness 5) I Can't Fake It 6) Soft Lights, Sweet Music 7) Are You Ready For Love 8) I Can't Be The One 9) You And Me
Bonus tracks:
10) Settin' It Out (12" Version)


Enchantment on 5-henkinen pitkän linjan soul-lauluyhtye Detroitista, jonka menestyksekkäin kausi oli 1970-luvulla, jolloin yhtyeellä oli seitsemän listahittiä soul-listoilla. Niistä yksi (It's You That I Need) oli ykköshitti vuonna 1978, kaksi muuta top ten -hittejä. Itse olen täysi noviisi yhtyeen tuntemuksessa, kun yhtyeen vinyylejä ei tullut jostain syystä kerättyä talteen 70- tai 80-luvulla. CD-uusintajulkaisuja on nyt tippunut kuitenkin kiitettävään tahtiin sekä BBR- että FTG-labeleilta. Työnjako on ollut tuttu, eli BBR on julkaissut 70-luvun albumit Enchantment (1977) ja Once upon a Dream (1978), kun taas FTG julkaisi pienet ja nyt jo USA:ssa loppuunmyydyt painokset 1980-luvun albumeista Soft Light, Sweet Music (1980) ja Enchanted Lady (1982). Se, että näiden hinnat ovat kohonneet pilviin painosten loputtua, kielii soul-diggarien kiinnostuksesta lauluyhtyeisiin, ja varmasti useamman tuhannen painoksetkin olisi näistä uusintajulkaisusta löytäneet ostajan. Tuhannen tai kahden painoksilla FTG-levyt myyvät kuitenkin loppuun parhaimmillaan parissa kuukaudessa.

Mikäs siinä, kyllä itseänikin kiinnostavat 70-luvun soul-lauluyhtyeet, ja niiden tuotanto, vaikka mitään nostalgiaa en tietysti tätä yhtyettä kohtaan voi tuntea, kun porukan levyt jäivät ilmestymisaikana väliin. Yhtyeen päävokalistit Emanuel "EJ" Johnson ja Joe Thomas tunnetaan korkeista tenoreista, jotka taipuivat tarvittaessa falsettiin asti. Yhtye levytti isoimmat hittinsä Roadshow-labelillä mutta kävi sen jälkeen vielä parilla major-merkillä (RCA ja Columbia) ja yhden sinkun verran jopa Prelude-tanssilabelilla.

Yhtyeen menestyskauden tuottajana oli Michael Stokes, joka Linda-vaimoineen tunnetaan lukuisien soul-artistien taustalta 1970- ja 1980-luvulla. Soul Walking -sivustolla mainitaan Michaelin kontribuutiot mm. Creative Source, Morning Noon and Night, Ronn Matlock, Smokey Robinson ja Magic Lady-levyille (Linda Stokes oli Magic Ladyn yksi solisti), mutta muita artistejakin, joita Michael oli tuottamassa, oli ptikä rivi. Tällä vuoden 1980 RCA-albumilla tuottajana oli kuitenkin soul-veteraani Don Davis, jolla olikin mittava historia mm. Stax-levymerkin tuottajana (mm. The Dramatics, Johnnie Taylor, Mad Lads).

Mitään etelän soulia ei tämä albumi kuitenkaan edusta, vaan diskoaikakauden jäljet kuuluivat vielä diskofunk-raitojen muodossa, ja 80-lukulaisuuskin puski jo soundeihin syntetisaattorien muodossa, vaikka vuoden 1980 soundein vielä oikeat soittimet ovatkin toki pääroolissa. Levyn vetonaulaksi oli kaavailtu singleä Settin It Out, josta on mukana myös 6:44 pitkä 12 tuuman maksisingle-versio bonus-raitana. Kappale on torviriffeineen sähköinen diskofunk, joka on tyylillisesti lähempänä The Jacksons-yhtyettä kuin 70-lukulaisia soul-lauluyhtyeitä. Kappaleen kirjoittajat ovat itse asiassa Brainstorm-funk-yhtyeestä. Ei suinkaan heikko raita omassa lajissaan, mutta yhtyeen vanhat fanit näyttivät vierastavan näin modernia menoa, ja kappale ei noussut lainkaan listoille. Siihen kuivui samalla albumin menestys, LP oli vain kuusi viikkoa soul-albumilistoilla, korkeimmillaan sijalla 65.

Vuoden 1981 alussa albumilta lohkottiin kuitenkin singlelistoille kappale Moment of Weakness, joka edustaa yhtyeen perinteisempää linjaa, ja on Chi-Lites-tyyppinen tyylikäs balladi, jonka päävokalistina oli Joe Thomas. Hänen äänessään olikin samaa sävyä kuin Chi-Litesin 70-luvun pääsolistilla Eugene Recordilla. Pikkunätti, kevyesti soljuva perinteinen soul-raita nousi sijalle 47. Billboardin soul-listoilla ja oli kahdeksan viikkoa listoilla. Tämä jäi kuitenkin ainoaksi yhtyeen RCA-kauden listalevyksi, eli aika oli tosiaan ajamassa ohi perinteisestä lauluyhtyesoulista, ja siksi ymmärtää tämänkin levyn vahvat modernisointipyrkimykset.

Em. sinkun B-puoli olikin sitten Joe Thomasin oma sävelmä, hieman 60-luvun Temptations-sävyjä Eddie Kendricksin aikakaudella tapaileva I Can't Fake It, jolla Joe heittää laulunsa kirkkaaseen falsettiin. Listoilla tällaisten aika oli vain auttamatta ohi, valitettavasti.

Albumin nimikappale Soft Lights, Sweet Music edusti albumin menopuolta ja tämä Marilyn McLeodin sävelmä oli sovitettu nopeatempoiseen diskorytmiin, toisena sovittajana oli "aina aikaansa edellä oleva" Tom Tom 84 (vuosiluku vaihtui aina sopivasti eteenpäin), mutta väittäisin, että tämä oli vuonna 1980-81 jo aikaansa jäljessä ja liiankin 70-lukulainen diskotyyliltään - kun aikakauden menestyslevyt noina vuosina olivat enemmänkin two step -midtemporytmeissä (vrt. Mtume/Lucas-tuotanto) kulkevaa post-diskoilua. Ihan samaa hieman 70-lukulaisen kuuloista nopearytmistä diskosoulia edusti Are You Ready for Love, johon oli sentään upotettu funk-bassottelua tummentamaan soundeja.

Noita diskoraitoja paremmin toimivat melodisemmat ja kepeämmät menopalat kuten I'm Who You Found (Not Who You Lost), jossa on myös enemmän lauluyhtyeväriä. Kappaleen säveltäjä John Glover olikin työskennellyt aiemmin mm. The Dellsien ja Four Topsien parissa. Levyn ainoa fonisoolo koristaa myös tätä raitaa. Myös I Believe in You on 70-luvun soulista ammentava rento midtempoinen, jonka laulaa vuorostaan Dave Banks - hänelläkin skaalaa riitti tenorista falsetin rajamaille. Tällä raidalla kuullaan myös levyn rikkain lauluyhtyesovitus.

Kaiken kaikkiaan vahvasti kuulosti, että yhtye oli edelleen enemmän kotonaan perinteisemmän soulin kuin noiden ajanmukaisempien disko/funk-raitojen parissa. Ehdoton soul-huippu albumilla onkin päätösraita You and Me, joka on Emanuel Johnsonin yksin kirjoittama erittäin tyylikäs balladi, joka on myös upotettu ajattomaan 70-lukulaisen kuuloiseen soul-taustaan jousineen. Tyylillisesti yhtyeen perinteinen soul kuulosti enemmän Chicago-soulilta kuin Detroitin soulilta, mutta tähän oli varmasti myös Don Davisillä vaikutuksensa.

Soft Lights, Sweet Music jäi yhtyeen ainoaksi RCA-albumiksi, mutta Columbia-pomo Larkin Arnold uskoi edelleen yhtyeeseen, ja rekrytoi yhtyeen kahden albumin ajaksi Columbialle. Näistä ensimmäinen, vuoden 1982 Enchanted Lady, on julkaistu FTG:llä.

Reviewed by Ismo Tenkanen



Takaisin Funky Town Grooves -sivulle

Takaisin etusivulle