Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Dionne Warwick: No Night So Long (1980 reissue)

Dionne Warwick: No Night So Long

June 2, 2015

Rating: 5/ 10

The original release on US Arista, 1980
Now available at CD reissue by US Funky Town Grooves, 2014
Tilaa levy Soul Express-verkkokaupasta

1) Easy Love
2) No Night So Long
3) It's The Falling In Love
4) When The World Runs Out Of Love
5) We Never Said Goodbye
6) How You Once Loved Me
7) Reaching For The Sky
8) Sweetie Pie
9) Somebody's Angel
10) We Had This Time

Bonus Tracks:
11) Starting Tomorrow (Un-Released)
12) Now That the Feeling's Gone (Un-Released)
13) This Is What I've Wanted All My Life (Piano Version) (Un-Released)
14) This Is What I've Wanted All My Life (Full Mix) (Un-Released)

Dionne Warwickilla on yksi helpoimmin tunnistettavissa oleva persoonallinen lauluääni, jota ei suotta ole pidetty yhtenä populaarimusiikin ylevimmistä ja tyylikkäimmistä. Mutta samaan hengenvetoon on tunnustettava, että omasta laajasta levykokoelmastani näkyi löytyvän vain kolme Dionnen albumia, ja nekin polkuhintaan alelaareista poimittuja. En ole eläessäni ostanut täysihintaista Dionnen levyä.

Miksi en, se muistuu kyllä muutamassa minuutissa mieleen, kun pistin soimaan tämän vuoden 1980 Dionne-albumin uusintajulkaisun. En ollut kuullut siltä raitaakaan aiemmin, ja yleisvaikutelma oli kieltämättä kuin Euroviisuja katsellessa. Vaivaantunut ja kiusaantunut, jos ei pääse skippaamaan tekopirteitä pop-ralleja ja viihteen hapattamia aikuisballadeja.

Joukkoon on kuitenkin osunut yksi raita, joka erottuu kuin kuu kirkkaalta taivaalta. Peabo Brysonin sävelmä Reaching for the Sky on sovitettu raikkaaseen Emotions / Earth, Wind & Fire -vaikutteiseen taustaan (puhallinsektiona Tower of Power Horn Section), ja näillä aineksilla on helppo nousta albumin selkeäksi ykkösraidaksi. Erikoista kyllä, levy-yhtiö pisti kappaleen singlen B-puoleksi, kun A-puoleksi valittiin albumin nimikappale No Night, So Long, joka on teennäisen ponteva pop-balladi, ja tosiaan tuo sävelmänä Euroviisut mieleen. Single nousi soul-listalla sijalle 19.

Kakkossinkuksi lohkottiin Isaac Hayesin puoliksi kynäilemä We Never Said Goodbye, jossa olisi kyllä aineksia soul-tulkintaankin, mutta kesyksi ja laimeaksi jää tunnelma, ikävä kyllä. Myös sinkkumenestys jäi vaisuksi, korkein listasija 41. Tuottajastahan tämä touhu oli kiinni, sillä tuottajana oli pop-suuruus Steve Buckingham, joka oli niittänyt mainetta sellaisten pop-tähtien parissa kuin Linda Ronstadt, Melissa Manchester ja Dolly Parton, joten pömpöösiä pop-viihde-linjaa ei tarvinne tämän pidempään hämmästellä.

Albumi oli Dionnen toinen Arista-kiekko, ja Dionnen Arista-kautta jatkui tusinan verran albumeita aina vuoteen 1994 asti. Näistä levyistä Funky Town Grooves on julkaissut nyt kolme, tämän vuoden 1980 albumin ohella vuoden 1983 How Many Times Can We Say Goodbye sekä vuoden 1985 Finder of Lost Loves.

Reviewed by Ismo Tenkanen



Takaisin Funky Town Grooves -sivulle

Takaisin etusivulle Back to our (English) home page