Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Diana Ross: Swept Away (1984 reissue)

Diana Ross: Swept Away

November 7, 2015

Rating: 3/ 10

The original release on US RCA, 1984
Now available at CD reissue by US Funky Town Grooves, 2014
Tilaa levy Soul Express-verkkokaupasta


Disc: 1
1) Missing You
2) Touch By Touch
3) Rescue Me
4) It's Your Move
5) Swept Away
6) Telephone
7) Nobody Makes Me Crazy (Like You Do)
8) All Of You
9) We Are The Children Of The World
10) Forever Young

Disc: 2
1) Swept Away (12" Long Version)
2) Swept Away (12" Instrumental)
3) Swept Away (7" Single Mix)
4) Touch By Touch (12" Single Mix)
5) Touch By Touch(12" Instrumental)
6) Touch By Touch (Alternate Single Mix)
7) Telephone (Edited Version)
8) Missing You (7" Single Mix)
9) Fight For It (7" Single Mix)

Swept Away vuodelta 1984 oli sitten viimeinen Diana Ross-albumi, joka vielä myi kultaa. Albumi oli pop-listoilla 26 ja soul-listoilla sijalla 7. Vertailun vuoksi Dianan viimeinen Motown-albumi, Nile Rodgersin ja Bernard Edwardsin tuottama vuoden 1980 Diana oli kahdeksan viikkoa soul-ykkösenä ja pop-listoillakin kakkosena, eli tällainen "pelkkä" kultamyynti oli Dianan skaalalla jo karvas pettymys.

Diana tuotti itse levynsä, ja syytä albumin "jokaiselle jotakin" ja pop/rock-kosiskeluihin ei siis voitu ulkopuolelta hakea. Kyllähän Diana oli omasta mielestäänkin liian iso supertähti tyytyäkseen mustien omiin markkinoihin USA:ssa, hän halusi suuren yleisön kansainväliseksi tähdeksi, ja teki musiikilliset valintansa kylmästi laskelmoiden. Ei siihen USA:n mustan väestön soul sopinut tuohon laskelmaan.

Dianan tähteydellä hänellä oli edelleen kuitenkin pitkälti vapaa mahdollisuus valita kumppaninsa ja muusikkonsa levylle. Tälle levylle päätyi taustavoimiksi mm. Lionel Richie, Nile Rodgers, Daryl Hall, Brecker Brothers, Jeff Beck, Arthur Baker ja Julio Iglesias. Tähtijoukkoon nähden albumin musiikki on jopa hämmästyttävän kalvakkaa ja kylmäkiskoista popia, mikä tietysti selittyy ajankohdasta ja sen soundeista. Syntikat valtasivat alaa, ja kansitekstit kirjoittanut Alex Henderson yrittää hakea musiikille vertailukohtaa "new wave synth pop" -kategoriasta kuten Human League. Rehellisesti sanoen ne tekivät parempaa musiikkia kuin tämä levy on.

Kuvaavaa on, että Diana albumille oli otettu mukaan Columbialla julkaistu Julio Iglesias -duetto All of You, joka on juuri sitä mitä sen voi kuvitellakin olevan. Voinette arvata, että laulu ei ollut suuri vetonaula mustien radiokanavissa tai ghettoissa. Singlen ylin sijoitus soul-listoilla oli 38, joka oli tietysti murskaavan huono lukema albumin avaussingleksi, mutta kyllä Diana tiesi tasan, mitä teki. Näin hän varmimmin pääsi eroon soul-leimastaan.

Soul-väen mielistelemiseksi oli kuitenkin mukana laulu nimeltään Missing You, joka oli omistettu huhtikuussa 1984 kuolleelle soul-ikonille Marvin Gaye:lle. Pikkusievän laulun oli kirjoittanut toinen ex-Motown-artisti Lionel Richie, joka oli irtautunut menestyksekkäälle soolouralle, ja kappale oli taustoiltaan tarkoituksellisen riisuttu balladi, jotta soul-sävyt eivät pilaisi pop-menestystä. Single myi tietenkin jo teemansa takia (taattu radiosoitto!) soul-ykköseksi (kultaa) ja pop-listoillakin ylsi top teniin. Tämä olikin albumilta sitten ainoa "myönnytys" soul-väen suuntaan.

Marvin-muistelo oli itse asiassa vasta albumin kolmas singlelohkaisu, sillä kakkossinkkuna tarjoiltiin Daryl Hallin kirjoittamaa albumin nimikappaletta Swept Away, josta saatiin myös kohtalainen hitti (soul-3, pop-19). Jos oli Hall & Oatesin vanhoissa hiteissä ollut soul-sävyjä, tässä ei niitä kuultu, vaan kyseessä oli todellakin kylmänkalsea syntiikkapop-hölkkä, jossa oli vielä uskomattoman banaali lastentarhatason kertosäe. Tuottajana oli Arthur Baker, joka teki parhaansa viedäkseen mustaa musiikkia avaruusajan teknosoundeihin. Kaikki oikeat instrumentit siis pannassa.

Nuo hitit toki kertoivat, että albumilta ei ollut suuria odotettavissa, silti materiaalin heikkous lyö kuin paistinpannulla päähän. Lauluja on pitänyt haalia erinäisiltä rock-pop-tähdiltä, joita Ms. Ross lähestyi sihteerinsä kautta, ja sihteeri muisti aina etukäteen varoitella, että "kohta kun Ms. Ross soittaa, muistakaa, ettette kutsu häntä Dianaksi vaan aina puhuttelette Ms. Rossina". Levyltä voi sitten ihailla lopputulosta, kappaleet Nobody Makes Me Crazy tai We Are the Children of the World. Ihan hirveätä roskaa, umpikorneissa teknopop-soundeissa.

Kansiteksteissä ei ole tarinaa siitä, miten Bob Dylanin Forever Young päätyi albumille, mutta ei tämä viihteellisesti sovitettu balladi mitenkään kohota albumin yleisvaikutelmaa. Joka on siis suuren valkoisen yleisön kosiskelua, kaikkia keinoja kaihtamatta.

Reviewed by Ismo Tenkanen

Takaisin Funky Town Grooves -sivulle

Takaisin etusivulle Back to our (English) home page