Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Diana Ross: Ross (1983 reissue)

Diana Ross: Ross (1983)

January 16, 2016

Rating: 4/ 10

The original release on US RCA, 1983
Now available at CD reissue by US Funky Town Grooves, 2014
Tilaa levy Soul Express-verkkokaupasta


1) That's How You Start Over
2) Love Will Make It Right
3) You Do It
4) Pieces of Ice
5) Let's Go Up
6) Love or Loneliness
7) Up Front
8) Girls

Bonus Tracks on the reissue CD:
9) Piece of Ice (7" Mix)
10) Pieces of Ice (12" Mix)
11) Pieces of Ice (12" Instrumental)
12) Up Front (7" Radio Mix)
13) Up Front (Special Club Mix)
14) Up Front (12" Mix)
15) Up Front (12" Swain & Jolley European Mix)
16) Let's Go Up (7" Mix)

Vuoden 1983 Ross-albumi oli Dianan kolmas RCA-albumi, ja ensimmäinen, joka ei enää myynyt edes kultaa. Albumin kärkisijoitus R&B-listalla oli 14, kun kaksi ensimmäistä RCA-albumia olivat vielä top tenissä ja olivat myyneet platinaa ja kultaa. Suunta oli siis alaspäin, vaikka Diana oli valmis luopumaan kaikesta musiikillisesta identiteetistään menestyksen eteen. Niitä valkoisia pop-ostajia kun ei vain tullut riittävästi, menetettyjen mustien fanien tilalle.

Albumin pääasiallinen tuottaja on Gary Katz, jonka resepti pop-markkinoille oli liittää Diana tunnettujen pop-rock-miesten kylkeen. Avausraita on ex-Doobie Brothers Michael McDonaldin puoliksi kirjoittama diskolaulu, jonka sovituksessa on vielä Ashford & Simpson-maista rikkautta, mutta juuri sävelmä on liian lattea ja mitätön, jotta tähän saataisiin mitään kipinää.

Seuraavaksi Dianalle tarjottiin Steely Danin Donald Fagenin kirjoittamaa laulua Love Will Make It Right, jolla tausta oli jo ajanmukaisen 80-lukulainen ja steriili syntiikkaliu'utus, eikä tässäkään ole hittimateriaaliksi sopivaa tarttuvuutta. Dianasta oli saatu ajanmukaisen väritön artisti, joka lauloi ajanmukaisen värittömiä pop-lauluja. Ei ihme, että menestys hiipui.

Ensimmäistä sinkkua kokeiltiin kappaleesta Pieces of Ice, jonka oli kynäillyt valkoinen parivaljakko John Capek & Marc Jordan. Edellinen esitellään kansiteksteissä Prahassa syntyneeksi kaveriksi, jolle Pieces of Ice oli avuksi kansainvälisen laulunkirjoittajauran vauhdittamiseen, vaikka kappaleen singlemenestys oli etenkin Dianan mittapuun hyvin vaisu. Albumin ensisinkkuna kappale ei yltänyt kuin sijalle 15., kun Diana oli tottunut ykkössijaan tai minimissään top ten -hitteihin. Mutta tätä laulua kuunnellessa ei voi kuin ihmetellä, mitä Diana ja levy-yhtiö ajattelivat pistäessään tällaisen mekaanisesti nakuttavan, kylmäkiskoisen laulun albumin kärkisingleksi?

Suoraan sanoen, vain se, että kappale oli odotetun uuden albumin kärkisingle, nosti tämän niinkin korkealle listoilla, sillä tämä oli todella ennätyksellisen vaatimaton kaikin puolin Dianan uuden albumin avaussinkuksi. Niin sävelmä, sovitus, taustamusisointi kuin Dianan oma laulusuoritus ovat kaikki reilusti alle arvosteluasteikon. Dianan laulu on kuin varovaista kuiskailua tai puhelaulua, osin siksi, että kertosäe on melodisesti niin mitätön! Jotenkin tästä jäi tunnelma, että levy-yhtiö uhrasi artistinsa menestyksen, vain muuttaakseen hänen imagoaan 80-lukulaiseksi ja kohti "colorless music", joka oli se termi, jota USA:ssa käytettiin näistä mustien valkaisuun tarkoitetuisti "neutraaleista", rock-vivahteisista synteettisistä taustoista, joilla pyrittiin totaalisesti häivyttämään kaikenlainen "negro"-leima musiikista. Jotta se kelpaisi valkoisten massojen rock- ja videokanaville!

Kyse ei ole tässä siis siitä, että soul-kriitikolle ei kelpaa rock - vaan kyse oli siitä, että tämä oli myös valkoisten artistien musiikiksi ennätyshuonoa! Kun samalla albumilla on kuitenkin mm. Toto -jäseniltä (Jeff Porcaro, Steve Lukather, David Paich) ja fuusio-yhtye Yellowjackets:in muusikoilta ihan ammattimaistakin valkoista musisointia, niin Pieces of Ice on koko albumin jumbo.

Vinyylin B-puolella eli CD-levyn raidat 5-8 asialla ovat ensin Toto-kaverit raidalla Let's Go Up ja sitten Ray Parker, Jr., joka oli omalla urallaan siirtymässä disco-funkista AOR-rock-areenoille, ja siten levy-yhtiölle luontainen valinta tuottajaksi, joka valkaisisi Dianan mustan imagon valkoisille rock-markkinoille. Näistä rock-vivahteisista raidoista selvästi parhaaksi nousee kuitenkin Toto-miesten Let's Go Up, joka on omassa lajissaan ihan kuunneltava kepeä midtempo-raita ja nousee koko albumin parhaaksi. Ray Parkerin soundin tunnistaa helposti miehen tuotoksista Love or Loneliness ja Up Front, mutta molemmista puuttuu se välitön tarttuvuus, joka leimasi miehen soolouran menestyksiä samaan aikaan. Mikään yllätys ei ollut, että albumin kakkossinkkuna Up Front floppasi pahan kerran ja korkein sijoitus R&B-listoillakin oli vain 60. Kolmanneksi sinkuksi irrotettiin sitten tuo Toto-miesten Let's Go Up, joka sekin jäi vain sijalle 56.

Funky Town Grooves lienee painattanut Diana Ross -albumeita reilusti enemmän kuin normaaleja "Limited edition" -painoksiaan, mutta levyjä näyttää yhä olevan runsaasti saatavana puolitoista vuotta painosten julkaisusta. Mielenkiinnolla odotan, missä järjestyksessä painokset myydään loppuun. Joka tapauksessa esim. Aretha Franklinin saman kauden uusintajulkaisuista FTG on myynyt jo monet uusintapainoksetkin loppuun, kun Dianat eivät näytä samalla tavoin kiinnostavan. Enpä ihmettele!

Lopuksi oli ihan mielenkiintoista seurata, miten kansitekstien kirjoittaja kiemurteli sanojensa kanssa esitellessään tällaista floppilevyä, tarkasteltiinpa albumia kaupallisin tai musiikillisin kriteerein. "Levy ei ollut Dianan platina- tai kultalevyjä, mutta se korosti Dianan halukkuutta eksperimentoida", kuului loppukaneetti. Diplomaatin ainesta!

Reviewed by Ismo Tenkanen

Takaisin Funky Town Grooves -sivulle

Takaisin etusivulle Back to our (English) home page