Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Deniece Williams: This Is Niecy

January 6, 2013

US Sony reissue CD, 2005, the original release from 1976
Now also available at UK BBR reissue CD, 2012

Rating: 9/ 10

Tilaa levy Soul Townin verkkokaupasta / Click here to order
(Alkuperäinen albumi vuodelta 1976)
1) It's Important To Me 2) That's What Friends Are For 3) Slip Away 4) Cause You Love Me Baby 5) Free 6) Watching Over 7) If You Don't Believe
Bonus Tracks on the UK BBR release:
8) Free (Single Mix) 9) That's What Friends Are For (Single Version) 10) Free (Alternative Single Mix)


Heikki Suosalo kirjoitti kolmiosaisen Deniece Williams Storyn Soul Expressin verkkolehteen vuonna 2008 sen jälkeen, kun Deniece oli julkaissut hienon comeback-albuminsa Love, Niecy Style (2007). Jutun yhteydessä julkaistiin myös täydellinen Deniece Williams Albumidiskografia. Muistan, kun diskografiaa kokosin, ja kun sen ensimmäinen versio saatiin nettiin, saimme lukijapalautetta, että joitakin Deniecen varhaisia albumeita oli 10-15 vuotta sitten julkaistu Japanissa pieninä CD-painoksina, mutta nuo oli tosiaan myyty loppuun ajat sitten, jolloin käytännössä piti paikkansa, kun kerrottiin useimpien levyjen kohdalla, ettei niitä ole parhaillaan saatavana CD-formaatissa. Verkkokaupastamme myimme japanilaiskopioita kuitenkin Deniecen vuoden 1979 albumista When Love Comes Calling tasaiseen tahtiin.

Vuoden 2008 jälkeen tilanne on kuitenkin muuttunut nopeasti. Ei pelkästään tuo When Love Comes Calling ole tullut saataville edullisena brittikopiona, vaan Big Break Records on julkaissut peräti seitsemän eri Deniece Williams-albumia CD:nä, ja Funky Town Grooves vielä pari (molemmat yhtiöt julkaisivat vuoden 1983 albumin I'm So Proud), jolloin tällä hetkellä kaikki Deniecen vanhat vinyylilevyt vuosilta 1976-1986 on julkaistu CD:nä. Käytännössä taitaa nyt olla niin, että hankalimmin saatavilla Deniecen levyistä onkin tuo vuoden 2007 uutuuslevy Love, Niecy Style, koska sen painos on loppu!

Tilanne kuvastaa kuitenkin hyvin sitä, että amerikkalaisia itseään ei kiinnosta soul-musiikin uusintajulkaisu CD:nä, mutta sen sijaan Japanista ja Euroopasta tulee solkenaan 70-80-luvun soulia nyt CD-kopioina. Japskikopioiden laatu tunnetaan, mutta myös hinnat, ja siksi onkin hienoa, että BBR:n ja FTG:n kaltaiset britti-labelit ovat ahkeroineet uusintapainoksia 70-80-luvun soul- ja funk-levyistä. BBR on yksin julkaissut jo yli 200 soul/funk-levyä - mukaanlukien siis kaikkiaan seitsemän eri Deniece Williams -albumia!

Deniece Williamsin vuoden 1976 debyyttialbumi This Is Niecy on itse asiassa näistä levyistä ainoa, joka on oikeastaan koko ajan ollut saatavana, sillä Sony on USA:ssa painanut levyä markkinoille tasaiseen tahtiin uusintajulkaisuna, jolloin levy on ollut koko ajan saatavana mid price-hintaluokassa Soul Townissakin. Korkkasin levystä kuitenkin nyt myös BBR-kopion arvioitavaksi, koska eniten kiinnosti se, millaista työtä BBR on tehnyt kansimateriaalien kanssa. BBR on eri uusintajulkaisu-labeleista tehnyt usein perusteellista työtä kansilehtisten kanssa, palkkaamalla journalisteja tai alanharrastajia kirjoittamaan pitkiä artistiesittelyitä kansivihkoon kuvineen ja usein vielä tuoreine haastatteluineen, ja näin on tehty myös tämän levyn kanssa. Kansitekstit on nyt kirjoittanut 16-sivuiseen lehtiseen Rico Washington tammikuussa 2012 ja on haastatellut esittelyään varten erikseen kolmea taustahahmoa: Maurice White, Susaye Greene ja Clarence McDonald. Hienoa työtä, joskin Deniece'ä itseään Washington ei ole saanut haastatelluun, vaan kopioi Deniecen omat repliikit muiden toimittajien haastatteluista - mukaanlukien Heikin Soul Express-haastattelusta useita sitaatteja - ilman mitään krediittiä Heikille tai Soul Expressille!

Heikki Suosalo kävi Deniece-storyssaan läpi perusteellisesti Deniecen uran varhaisvaiheet pikkusingleineen ja säveltäjäkontribuutioineen ennen debyyttialbumin julkaisua. Deniece oli siis soluttautunut jo taustalaulajana, säveltäjänä ja pikkusinglejen julkaisijana soul-maailmaan, ja tunsi mm. Earth Wind & Firen Maurice Whiten, The Emotions-yhtyeen Hutchinsonin sisarukset sekä Stevie Wonderin (jonka taustakuorossa Wonderlove Deniece lauloi) hyvin 70-luvun puolivälissä. Maurice White oli innostunut Deniecestä itse asiassa kuultuaan Deniece Williamsin kymmenminuuttisen lämmittelyn ennen Wonderin omaa konserttia, kun Deniece oli laulanut lauluaan nimeltä Free. Konsertin jälkeen EWF:n asianajaja otti yhteyttä, ja kyseli, onko Deniecellä enemmänkin omia sävelmiä kuin tuo Free. Deniece lupasi lähettää niitä EWF:n kuultavaksi, ja jonkin ajan kuluttua Denieceen otettiin yhteyttä. Maurice White oli juuri perustanut oman tuotantoyhtiön, johon oli kiinnitetty EWF ja The Emotions, ja Maurice halusi Deniecen mukaan naisartistiksi. Deniece alkoi sitten työstää albumiaan, jonka tuottajaksi tulivat Maurice White ja Charles Stepney. Jälkimmäinen kuoli kuitenkin jo toukokuussa 1976, ennen levyn julkaisua. Albumi tuli myyntiin lokakuussa 1976.

Arvioitavana oleva This Is Niecy on tietenkin tämä albumi, joka yhteistyöstä syntyi, ja single Free julkaistiin ensimmäisenä singlenä. Se nousi soul-listakakkoseksi, pop-listoillakin sijalle 25, ja albumi myi kultaa (nousi soul-listoilla sijalle 3.). Free on oikeastaan noussut vuosien saatossa paljon suuremmaksi klassikoksi kuin mitä se oli ilmestyessään, sillä sävelmää on ihan viime vuosiin asti coveroitu ahkerasti. Oman versionsa siitä ovat levyttäneet myös tämän päivän johtavat soul-tulkit Will Downing ja Mario Biondi. Deniecellä ei kuitenkaan ollut mitään tarkoitusta ryhtyä itse levyttäväksi sooloartistiksi siinä vaiheessa, kun hän oli lähettänyt Maurice Whiten kuultavaksi laulujaan. Mauricen piti ympäripuhua Deniece levyttämään laulujaan itse, koska Maurice myös perusteli, että kun Deniece oli kirjoittanut laulunsa omalle monioktaaviselle ääniskaalalleen, ne eivät helpolla sopisi muille laulajille.

Tämä oli varmasti myös totta, sillä Deniecen debyytti esittely suurelle yleisön varsin uniikin satakielen, ja Deniecen korkea, herkkä sopraano oli todella persoonallinen. Aiemmista soul-laulajattarista samantyyppinen sopraano oli ehkä Minnie Ripertonilla ja Syreetalla, mutta Deniecen laulufraseeraus muodostui ensilevystä alkaen hyvin ainutlaatuiseksi ja helposti tunnistettavaksi. Mielestäni levyn akustiset ja paljon jazzahtavia piirteitä ja puhaltimia sisältäneet sovitukset istuivat loistavasti Deniecen tyyliin, ja sekä EWF-rytmiryhmä (Al McKay, Freddie White, Verdine White, Jerry Peters kosketinsoittimissa) että lukuisat torvisektion jäsenet tekevät upeata työtä, mm. George Bohanon vetopasuunan soittajana.

Joku voisi sanoa, että EWF-taustoilla ja -tuotannolla olisi saatu kuka tahansa artisti lyötyä vuoden 1976/1977 vaihteessa läpi, kun Earth Wind & Firen oma ura oli hurjassa lennossa. Ehkä niinkin, mutta levy oli silti täysin Deniecen soolo, sillä hän oli jokaisen seitsemän raidan osasäveltäjä ja tietysti myös vokalistina hyvin ainutlaatuinen. The Emotions ja Merry Clayton ovat molemmat levyttäneet oman versionsa kappaleesta Slip Away - Clayton nimellä How'd I Know. Claytonin versio on noista se originaali, vuoden 1975 albumilta Keep Your Eye on the Sparrow - säveltäjinä oli kuitenkin Deniece yhdessä Clarence McDonald ja Lani Groves, jälkimmäinen oli Deniecen Wonderlove-kumppani Stevie Wonderin taustalauluryhmästä, ja Clarence kertoo levykansiteksteissä että Lani oli tuohon aikaan hänen tyttöystävänsä, jonka kautta Clarence tutustui myös Denieceen. Emotionsien versio samasta laulusta julkaistiin puolestaan nimellä How'd I Know That Love Would Slip Away albumilla Rejoice vuonna 1977.

Oma suurin suosikkini levyn lauluista on kuitenkin Cause You Love Me Baby joka sai oman listasijoituksenkin (74.), vaikka oli sekä USA:ssa että Euroopassa Free-sinkun kääntöpuoli eikä erillinen singlejulkaisu. Kappaleessa on raikas irtonaisesti svengittelevä tausta ja mainiot puhallinriffit loppupuolella raitaa. Soundillisesti hyvin samanlaista kuin mitä The Emotions levytti Maurice Whiten tuotannossa 70-luvun puolivälissä.

Toinen single albumilta lohkaistiin kappaleesta That's What Friends Are for, jonka Deniece myöhemmin duetoi myös Johnny Mathisin kanssa, mutta originaali on siis tämä vuoden 1976 debyytin versio.

Kansiteksteissä puhuttiin paljon EWF:n jazz-, afro- ja brasialialais-vaikutteista, jotka vaikuttivat mm. Free:n atmosfääriin, mutta ne ovat varmaankin ilmenneet enemmän kappaleen live-versioista kuin rauhallisesta, loppua kohti hieman sykkivämmin etenevästä studioversiosta. Bonus-raitoina seuraavista lisäversioista ei juuri ole iloa, kun albumiraidalla on pituutta 5:58, ja vaihtoehtoisilla single-versioilla vain 2:52 ja 3:27. Jerry Peters sooloilee vaisusti miksatulla sähköpianollaan albumiraidan loppupuolella. EWF-miesten groovailua kuullaan enemmän tuon That's What Friends Are for:n loppuhetkillä, kun puhaltimet liittyvät riffittelemään intensiivisen rytmiryhmän kanssa.

Kansiteksteissä rinnastetaan Watching Over yllättävästi EWF-tykitykseen Serpentine Fire. Nyt vasta itse huomaan yhtäläisyyden, joka pitää kyllä täysin paikkansa taustasoitannan ja osin melodiankin osalta, vaikka noin yleisesti ottaen Deniecen musiikki olikin paljon lähempänä The Emotionsien levyjen tyyliä kuin EWF:n omia funk-henkisempiä levytyksiä. Watching Over:n säveltäjiksi onkin merkitty Deniecen ohella EWF-miehet Maurice White, Al McKay, Verdine White, Freddie White sekä lisäksi kosketinsoittaja Jerry Peters. Serpentine Fire'n säveltäjät ovat Maurice ja Verdine White yhdessä Sonny Burken kanssa.

Albumin päätösraitaa, balladia If You Don't Believe värittää upeasti George Bohanon pasuunasooloineen. Kaiken kaikkiaan debyyttilevyksi tämä oli todella hieno, ja Free ei suinkaan ollut ainoa unohtumaton raita albumilla, vaan tämä oli tyylikäs kokonaisuus alusta loppuun. Erikseen kannattaa vielä noteerata, että levyllä ei ollut yhtään tanssi/disko-raitaa, mutta paineita kertyi niin Deniecelle kuin muillekin Maurice Whiten tuotantotiimin artisteille niiden levyttämiseen myöhemmin 70-luvulla.

Reviewed by Ismo Tenkanen


Takaisin BBR-arviosivulle

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page