Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Delegation: Delegation II (1980 reissue)

Delegation: II

April 9, 2013

The original release on UK Ariola, 1980
Now available at UK Big Break Records reissue CD, 2012

Rating: 6/ 10

Buy this album from our CD Shop

1) Feels So Good (Loving You So Good) 2) Dance, Prance, Boogie 3) In Love’s Time 4) Singing 5) 12th House 6) In the Night 7) Turn On to City Life 8) Free to Be Me 9) I Wantcha Back 10) Gonna Keep My Eyes on You
Bonus tracks:
11) Singing (12" Special Disco Mix) 12) 12th House (Single Version) 13) Singing (Single Version)


Brittiläinen laulutrio Delegation löi Euroopassa läpi toisella albumillaan Eau de Vie (Ariola 1979), jonka tarttuvat diskohitit Heartache No. 9 ja You and I lienevät tuttuja useimmille suomalaisille disko- tai soulfaneille.

Big Break Records on nyt julkaissut cd:nä paitsi Eau de Vie -lp:n myös tämän joulukuussa 1980 ilmestyneen nimettömän albumin. Sekaannuksen välttämiseksi kerrottakoon: Eau de Vie julkaistiin Yhdysvalloissa Mercury-merkillä nimellä Delegation vuonna 1980 ja tämä albumi, joka on siis yhtyeen kolmas, nimellä Delegation II vuonna 1981. BBR:n CD:n nimenä on Yhdysvaltain-painoksen mukaan Delegation II, mutta kansikuva on LP:n Euroopan-painoksesta.

Yhtyeen takapiruna toimi The Real Thingin ja Billy Oceanin taustalta tuttu brittiläinen säveltäjä ja tuottaja Ken Gold apunaan laulunkirjoittaja-aisaparinsa Mickey Denne. Gold ja Denne tunnetaan taitavina kynäilijöinä, mutta soulharrastajan korvissa miesten koukukkaat sävelmät kuulostavat kovin iskelmällisiltä. Heidän sävelmiään ovat siitä huolimatta esittäneet järeätkin soulnimet Arethasta Dellsiin.

Tällä albumilla sovitukset ovat rikkaita, ja yhtyeen paras vokalisti, jamaikalaissyntyinen Ricky Bailey toteaakin kansiteksteissä Ken Goldin näyttäneen tuotannossa osaamistaan. Siitä huolimatta levy floppasi listoilla täydellisesti niin Britanniassa kuin Yhdysvalloissakin.

Taustamuusikoista kehuja ansaitsevat tiukat vaskipuhaltajat ja taitava kitaristi Robert Ahwai, jonka Nile Rodgers -jäljittely koristi myös Eau de Vie -albumin diskohittejä. Noita Chic-soundeja tällä levyllä kuullaan kappaleilla In the Night ja I Wantcha Back. Jon Plotelin basso jutustelee Bernard Edwardsin tapaan – bassosyntikkaa ei käytetä levyllä lainkaan. Narada-maisesta piiskaniskubeatista vastaa Billy Oceanin tuottaja Nigel Martinez.

Kappaleilla Feels So Good ja Turn On to City Life olen kuulevinani vaikutteita Michael Jacksonin lennokkaasta Don’t Stop ’Til You Get Enoughista. Funkin suuntaan kurkottaa Dance, Prance, Boogie, mutta se on yhtä inspiroiva kuin nimensä. Päätöskappale Gonna Keep My Eyes on You lässähtää purkkadiskoksi.

Koska diskopuoli jäi keskinkertaiseksi, tanssiurista singleksi lohkaistiin epätavanomaisempi kappale, karibialaistunnelmia tavoitteleva Singing. Sitä kuljettavat pintaan miksattu bassottelu, terhakas kitarointi ja rohevat vaskiosuudet. Diskobiitin tilalla kuullaan Osibisassa soittaneen Kofi Ayivorin lyömäsoittimia. Melodia muistuttaa jazz-funk-klassikkoa Always There (es. Ronnie Laws, Side Effect, Willie Bobo, Incognito), mutta tunnelmaa latistaa kertosäkeen karsea ”naa-na-na-naa-na-na”-rallattelu. Tämä olisi kelpo raita instrumentaalina, mutta cd:lle lisätty maksiversio ei valitettavasti ole sellainen.

Yhdysvalloissa Delegationin isoin hitti oli yhtyeen debyyttialbumin The Promise of Love (1977) hento balladi Oh Honey, joka ylsi mieleenpainuvan taustakuvionsa tuella R&B-listan kärkikymmenikköön. Tämän albumin tähtihetki on vuorostaan Earth, Wind & Firea mukaileva two-step-balladi In Love’s Time, joka oli sävelmänä oli niin hienostunut, että se päätyi huilisti Dave Valentinin vuoden 1982 albumin nimikappaleeksi. Kappale julkaistiin singlenä Yhdysvalloissa, mutta listamenestys jäi vaisuksi (sija 54). Philip Baileytä yrittää imitoida tenorillaan Bruce Dunbar.

Balladeista kehuja ansaitsee myös tunnelmallinen 12th House, jonka melodia on poppia, mutta sitä paikkaa vivahteikas sovitus. Kolmannella balladilla Free to Be Me ilmeisesti tavoitellaan fonisoolosta huolimatta Lionel Richien Commodores-balladien kantrihenkeä. Ääneen omalla sävelmällään pääsee kolmikon vaatimattomin vokalisti Ray Patterson.

Reviewed by Kimmo Heikkinen



Takaisin Big Break Records -sivulle

Takaisin etusivulle