Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

James D-Train Williams: Miracles of the Heart

February 10, 2013

The original release on US Columbia, 1986
Now available at UK Funky Town Grooves reissue CD, 2012

Rating: 7/ 10

Buy this album from our CD Shop

1) You Are Everything 2) Oh How I Love You (Girl) 3) Miracle of the Heart 4) Misunderstanding 5) Let Me Love You 6) Ice Melts into Rain 7) I Got Your Number 8) Stand up and Right
Bonus Tracks: 9) Oh How I Love You Girl (12") 10) You Are Everything (Acappella) 11) Misunderstanding (12") 12) Misunderstanding (acapella & House Dub) 13) Let Me Love You (12") 14) Let Me Love You (Dub Mix)


James "D-Train" Williams aloitti levytysuransa D-Train-nimellä Preludella, ja kaverin läpimurtohitti oli You're the One for Me. Preludella kolme albumia ja vielä jonkun singlen niiden päälle purkittanut D-Train oli ikään kuin vielä yhtye, kun James Williams hoiteli laulupuolta ja Hubert Eaves III oli tuottaja ja kosketinsoittaja, joka soitti kappaleiden jyräävät keyboard-pohjat. Williams omi kuitenkin D-Train-nimen sitten kokonaan itselleen ja siirtyi Preludelta soolouralle vuonna 1986 nimellä James "D-Train" Williams.

Mikäs siinä, Mtume-yhtyeestä lähtenyt Hubert Eaves edusti kosketinsoittajana samaa linjaa kuin Kashif eli oli 80-luvun synteettisen funkin edelläkävijöitä, mutta kyllähän hän jäi näköjään sitten suosiolla taustalle, vaikka onkin myös näillä Williamsin "soololevyillä" aivan yhtä lailla mukana, tuottajana, säveltäjänä ja muusikkona. James Williams oli kuitenkin kiistaton keulakuva ja johtohahmo, sillä hänellä oli kapasiteettia nousta klubi-disko-ringeistä ihan eri tason artistiksi, ja James Williams onkin ollut vierailemassa sittemmin myös jazz-artistien levyillä vokalistina. Näillä "soololevyillään" hän osoittaa pystyvänsä laulamaan vahvasti myös soul-balladeja, ei suinkaan vain klubi/tanssimateriaalia.

Funky Town Grooves ei ole saanut D-Trainin Prelude-kauteen oikeuksia, mutta ei näköjään malttanut olla julkaisematta näitä Columbia-albumeita uudelleen, vaikka levyt olivat jo entuudestaan saatavina Expansionin uusintajulkaisuina vuodelta 2006. Expansionin painokset ovat niin paljon suurempia kuin Funky Townin tyypilliset tuhannen tai kahden painokset, ja Expansionin asema etenkin Briteissä on soul-piireissä niin vankka, että FTG:n omat kopiot ovat tosiaan jääneet hyllyille, ja FTG:llä tuntuu olevan iäinen loppuunmyynti niistä omilla sivuillaan, päästääkseen levyistä eroon. Näinhän tässä arvasi käyvän, mutta jälleen kerraan huomaamme, että levyjen kysyntä ja tarjonta ei ole missään yhteydessä laatuun: monet FTG:n kehnommista levyistä ovat myyneet kansainvälisen disko-nostalgiabuumin myötä parissa kolmessa kuussa loppuun, mutta nämä loputtomassa alessa roikkuvat levyt ovat oikeasti paljon parempaa musiikkia... Kyse on vain siitä, että soul/funk-diggareilla on ollut levyistä jo CD-painokset, kun Expansion on myynyt niitä vuodesta 1986 asti.

Missään tapauksessa ei ole siis kyseessä huonoista albumeista, päin vastoin. Juuri näillä Columbia-levyillään James Williams osoitti olevansa ihan yhtä pätevä soulin ja hyvinkin kunnianhimoisten balladien kimpussa kuin klubi/funk-materiaalin parissa. Ja molemmat puolet toimivat oikein mallikkaasti.

Kaupallisesti homma lähti vain aluksi takkuillen liikkeelle, kun Columbia erehtyi ensisinglen valinnassa. Albumia edeltävänä sinkkuna julkaistiin avausraita You Are Everything, joka on jytisevän ohjelmoidun rumpukonekuvion ja ohjelmoitujen syntikoiden tulittama menopala, ja liiaksi vanhaa 80-luvun alun Preluden D-Train-linjaa. Tällaisella syntiikkadiskoilulla oli USA:ssakin varsin rajoitetut markkinat, ja sinkku jäi sijalle 53. joka oli täydellinen floppi Columbia-majorin resursseihin ja odotuksiin nähden. Tähän kaatui samalla albumin menestys, sillä LP jäi soul-listoilla sijalle 51.

Vasta sen jälkeen, kun albumi oli jo myynnissä, radio-DJ:t kaivoivat sitten albumin vahvasta soul-osastosta esiin radiosoittoon kappaleita, jotka nousivat myös isoiksi hiteiksi. Albumin trendikkäin klubiraita, hieman Washington go-go-henkinen pompottelu Misunderstanding nousi ensin marraskuussa 1986 soul-listoille ja ylsi sijalle 10. ja sitten pistettiin keväällä 1987 ulos albumin soul-balladien kärki, Oh How I Love You Girl, joka nousi sijalle 22. Albumimyynti ei kuitenkaan näistä merkittävästi elpynyt, mutta ainakin myyntikausi piteni, ja albumi roikkui Billboardin black-listalla 21 viikkoa, vaikka ei koskaan noussutkaan sijaa 51. korkeammalle.

Noilla hiteillään James Williams osoitti kuitenkin monipuolisuuttaan suurelle yleisölle. Misunderstanding on bassosyntiikkapohjansa yllä huomattavasti moni-ilmeisempi kuin mitä ensivaikutelma antaa ymmärtää, sillä kesken klubimenon kuullaan Hubert Eavesin jazz-pianosoolo, ja koko loppupuolen raitaa James Williams skattailee ja improvisoi hyvinkin jazz-hengessä myös sanattomia osuuksia - siis todella kaukana klisemäisimmästä tanssi/klubi-menosta.

Oh How I Love You (Girl) on tyylillisesti hieman Loose Ends-tyyppinen moderni soul-balladi, jolla kuitenkin laulupuolella James Williams lähtee Glenn Jonesin reviirille, ja laulaa antaumuksella hienoa soul-sävelmää, joka on melkoinen grower, eli paranee vahvasti kuuntelukertojen myötä. Kappaleen puolivälin jälkeen Audrey Wheeler vierailee naissolistina ja laulaa aivan huikean sielukkaan osuuden. Kansiteksteissä kerrotaan, että James Williams ja Hubert Eaves olivat itse asiassa alun perin tavanneet New Yorkissa Will Downingin levytyksen studiosessiossa, ja kuten tunnettua, Audrey Wheeler oli alun perin samoissa New Yorkin soul-sessioissa taustalaulajana ja päätyi sittemmin Downingin vaimoksi. Muita taustalaulajia tällä albumilla olivat Cindy Mizelle ja Norma Jean Wright - molemmat myös soololevyjä julkaisseita erinomaisia laulajattaria. Bassoa möyhentää kappaleen pohjalla ansiokkaasti Hubert Eavesin poika, eli siis Hubert Eaves, Jr. IV, kun Hubert oli jo itse III.

Albumin otsikkomelodia Miracle of the Heart on tyylillisesti konventionaalisempi mutta raskaan ja hitaan beat-poljennon saattelema balladi. Tinker Barfieldin basson napsutukset ovat taas niin funk-linjaisia, ettei hetkeäkään ole epäilystä, että kyseessä on soul/funk-artistin balladi...

Klubipuolelta oma suosikkini on lopulta kappale nimeltä Let Me Love You, jolla Williams osoittaa jälleen jazz-mieltymyksiään, kun kappaleessa on ensin Clifford Adamsin pasuunasoolo, jonka jälkeen Williams intoutuu skattailemaan. Ei tosiaan ihme, että mies vieraili tulevina vuosina myös jazz-artistien levyillä. Expansion lainasi vuoden 1996 kokoelmalleen Expansion Soul Sauce 5 pasunisti Michael Davisin kappaleen Solitaire, jolla James Williams hehkuttaa elämänsä laulusuorituksen. Ei ihme, että Expansionin Ralph Tee halusi sitten julkaista CD:nä ensimmäisenä nämä 80-luvun puolivälin sooloalbumit. Soul ja jazz ovat mustassa musiikissa aina kulkeneet hyvin käsi kädessä, minkä huomaa tältäkin soul/funk-levyltä, kun taustamuusikoissa vilisi jazz-nimiä Gary Bartz, Doc Powell, Hiram Bullock, Clifford Adams...

Williamsin hehkutusta balladin kimpussa voi sitten vielä hämmästellä tältä albumilta kappaleelta Ice Melts Into Rain, joka onkin Williamsin yksin kynäilemä kappale, kun kaikilla muilla on Hubert Eaves aisaparina. Tämä on kyllä jo melkoista soul-pursuttelua Williamsilta, ja vahva näytös siitä, että hän todella halusi varteenotettavaksi soul-vokalistiksi. Toki ajan trendit ja paineet olivat myös samaan suuntaan, sillä näihin aikoihinhan alkoi Freddie Jacksonin johdolla balladi-vokalistien uusi buumi, ja funk-piireistähän (Mystic Merlin) se Freddiekin oli poimittu. Funk puolestaan katosi käytännössä kokonaan listoilta ja suosiosta 80-luvun jälkipuoliskolla.

Pari keskinkertaisempaa sätkettä täydentää levyn, mutta annoin sille jo tuoreeltaan kolme ja puoli tähteä viidestä, ja totesin, että kyseessä oli D-Trainin tähän asti paras kiekko. Saman voi yhä allekirjoittaa.

Reviewed by Ismo Tenkanen

Takaisin Funky Town Grooves -sivulle

Takaisin etusivulle