NORMAN CONNORS
MELANCHOLY FIRE: THE BEST OF NORMAN CONNORS
(US Razor & Tie, 1999)
** SORRY: Out of print - do not order! ** Soul Townin historian aikana ei ole välttämättä ollut toista albumia, jonka hinta-laatu-suhde olisi yhtä korkeata tasoa kuin tällä kokoelmalla: normaalihintaisella CD:llä on mukana 18 kappaletta, jotka edustavat jazz-sävytteistä, rikkaasti sovitettua ja huippumuusikoiden säestämää laatu-soulia parhaimmillaan, ja levyn kirkkaimmat helmet kuuluvat monen soul-harrastajan kaikkien aikojen suosikkeihin.
Norman Connors on parina viime vuosikymmenenä tunnettu ennen muuta laatu-soul-levyjen tuottajana, viimeksi Juanita Daileyn debyyttialbumilla. Connorsin juuret ovat kuitenkin jazzissa, sillä mies oli vielä 60-luvulla monen jazz-legendan taustoilla rumpalina, kunnes siirtyi sooloilemaan. Soolourallaan Norman kokeili ensin silkkaa jazzia, siirtyi sitten fuusio-soundeihin ja vähitellen yhä selkeämmin lauletun soulin pariin (lue tarkempi esittely heinäkuun 1999 Soul Express -numerosta).
Soul-harrastajat kunnioittavat Connorsia kenties eniten kuitenkin siksi, että mies on täysin uskomaton uusien kykyjen löytäjä, joka on levyillään esitellyt suurelle yleisölle mm. sellaisia loistoluokan laulajia kuin Jean Carne, Phyllis Hyman, Michael Henderson, Eleanor Mills, James Robinson, Glenn Jones, Adaritha (alias Ada Dyer), Beau Williams ja Spencer Harrison.
Kaikki nuo laulajat on nyt koottu yhdelle levylle, sillä tämä kokoelmalevy keskittyy juuri Normanin laulajalöytöihin, eli kaikki 18 raitaa ovat laulettuja kappaleita. Levyn ainoa heikko puoli on luonnollisesti se, että monella pitkäaikaisista asiakkaistamme on suuri osa Normanin soolokiekoista jo ennestään kokoelmissa, mutta mainittakoon heti, että esim. Take It to the Limit- ja Invitation-albumeita ei ole koskaan julkaistu uudelleen CD-levyinä, ja siksi ne ovat näillä leveysasteilla melkoisia harvinaisuuksia. Tällä CD:llä onkin peräti viisi raitaa Take It to the Limit -albumilta ja kaksi Invitation-levyltä.
Normanin varhaisemmalta Buddah-kaudelta parhaiten edustettuna kokoelmalla on This Is Your Life -albumi, jolla vokalisteina olivat Stephanie Millsin vanhempi sisko Eleanor Mills - kuunnelkaa jumalainen levyn nimikappale - sekä James Ingramia muistuttava James Robinson, molemmat kykyihinsä nähden aliarvostettuja ja turhaan unohduksiin vaipuneita laulajasuuruuksia. Paremmin tunnettuja ja varmasti monelle jo aiemmin tuttuja klassikkoja ovat toki Michael Hendersonin hieman Marvin Gaye -tyyliin tulkitsema taivaallinen You Are My Starship (joka kuulostaa tänään paremmalta kuin koskaan), Phyllis Hymanin mehevästi tulkitsema Stylistics-kappale Betcha By Golly Wow ja Michael Hendersonin eläytyvä duetto Jean Carnen kanssa, Valentine Love.
Jazz-saksofonisti Pharoah Sandersin omalta Love Will Find a Way -LP:ltä on poimittu tämän CD:n vedenjakaja Everything I Have Is Good, jolla säteilee jälleen Phyllis Hyman Normanin itsensä duettoparina.
Tämän jälkeen siirrytään enemmän kuin rikkaisiin, moderneihin soundeihin Invitation- ja Take It to the Limit -albumeille seitsemän raidan ajaksi. Tällä kaudella Norman käytti päävokalisteina mm. värisevän sielukasta Ms. Adarithaa, joka nykyisin tunnetaan paremmin nimellä Ada Dyer sekä Glenn Jones'ia, jonka pitkän laulajauran huipentumana voidaan yhä pitää tämän kokoelman nimikappaletta Melancholy Fire. Taustalaulajina Norman käytti samaan aikaan erittäin näkyvässä osassa The Jones Girls -trioa ja Jean Carne'a.
Viimeksi mainitusta maukkain näyte on Adarithan ja Jones Girlsien ultra-sielukas Handle Me Gently, joka yhä värisyttää selkäpiitä 20 vuotta julkaisunsa jälkeen (vuosi 1979). Adaritha tulkitsee Jones Girlsien kera myös Take It to the Limit -nimikappaleen, jota sielukkaampaa nopeatempoista tanssiraitaa on äkkiseltään vaikea keksiä.
Itse Melancholy Fire on mykistyttävä kuunteluelämys kenelle tahansa soul-fanaatikoille: vajaat 30 sekuntia kestävä intro ei löydä tyylikkyydessään voittajaansa modernin soulin historiasta. Glenn Jones ylittää vokalistina itsensä ja pursuttaa aivan sanoinkuvaamattoman sielukkaan tulkinnan. Tuota kappaletta kuulemattomille jotain kertoo se, että Jones Girlsien laulaman kertosäkeen ylle Glenn ei laula mitään muuta kuin "melancholy fire, yeah" - sekä asiaan kuuluvia kommentteja kuten "yes we do!" ja "feels so good - yes it does!" - mutta tarkistakaapa itse, millaisella ekstaasilla Glenn nuo osuudet laulaa...
Adarithan koskettavasti tulkitsemat Justify ja You Bring Me Joy sekä Leon Waren Everywhere Inside of Me täydentävät Take It to the Limit -osuuden. Mainittakoon, että You Bring Me Joy tunnetaan nykyään paremmin Anita Bakerin klassikkona, mutta tällä levyllä kuultava Adarithan tulkinta on alkuperäinen versio.
Connorsin myöhemmästä materiaalista mukana on vain kaksi raitaa, vuoden 1981 Mr. C:ltä poimittu Beau Williams -tulkinta She's a Gone ja vuoden 1988 Passion-levyltä otettu I Am Your Melody, jonka laulaa jo edesmennyt muhkeaääninen Spencer Harrison.
Norman Connors jatkaa edelleen levyttämistä; miehen kaksi tuoreinta levyä ovat vuosilta 1993 ja 1996, mutta niille jatkoa odotellessa tämä best of -kokoelma tiivistää soul-harrastajan kannalta tähän asti Connorsin uran merkittävimmät hetket. *****

Muut suosittelulevyt
Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page