Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Con Funk Shun: Con Funk Shun (Debut)& Secrets

November 20, 2018

The original release on US Mercury, 1976/1977
Now available at UK Robinsongs/Cherry Red reissue CD, 2013

Rating: 7/ 10

Buy this album from our CD Shop

Con Funk Shun (1976):
1) Music Is The Way
2) Tell Me That You Like It
3) Never Be The Same
4) Owe It To Myself
5) Foley Park
6) Nothing To Lose By Trying
7) Forever Just Ain t Long Enough
8) Another Word
9) Sure Feels Good To Me

Secrets (1977):
10) Doo Wha Cha Wanna Do
11) Who Is The Time
12) Indian Summer Love (Interlude)
13) Tear In My Eye
14) Ffun
15) Secrets
16) Confunkshunize Ya
17) I ll Set You Out Ok
18) Indian Summer Love (Instrumental)
Bonus track:
19) Ffun 12" Version


Con Funk Shun-yhtye purkitti Mercurylle kaikkiaan 11 funk/soul-albumia vuosina 1976-1986, kuten Soul Expressin Con Funk Shun -diskografiasta on helppo ynnätä. Näistä yhdestätoista kaikkiaan yhdeksän on Cherry Red julkaissut uudelleen CD-formaatissa Robinsongs-labelillaan, joko kahden tai kolmen albumin yhdistelminä. Harmillisesti väliin jääneistä albumeista molemmat, sekä vuoden 1980 Spirit of Love että vuoden 1986 Burnin' Love olisivat olleet yhtyeen parhaimmistoa. Näistä edellinen on kuitenkin saatavana CD:nä nyt helposti japanilaisten vuoden 2018 uusintajulkaisusarjassa "Disco Fever" edulliseen hintaan, mutta omaa suosikkiani Burnin' Love ei ole koskaan julkaistu laillisesti CD-formaatissa. Enkä ymmärrä, miksi Discogs.com-saitti on alkanut listata eBayssa myynnissä olevia virolaisia CD-piraatteja omissa katalogeissaan. Vinyyliltä ripatuista piraateista ei tosiaan kannata maksaa senttiäkään, koska yhtä hyvin voi itse vinyyliltä äänittää rohisevan CD-rompun, jos niin haluaa.

Cherry Redin Con Funk Shun -uusintajulkaisut ovat vuosilta 2013-2014, ja vaikka Cherry Redin painokset kestävät usein vuosikausia ennen kuin loppuvat, monista on jo ensimmäiset painokset myyty loppuun. Kolmen albumin setistä (Touch / 7 / To the Max) otettiin kuitenkin pikapikaa uusintapainos, mutta nyt ovat sekä Fever/Electric Lady että tämä käsiteltävänä oleva 2on1-setti Con Funk Shun/Secrets molemmat "out of stock" -merkinnällä Cherry Redin katalogissa - saa nähdä painetaanko niitä lisää, sillä hinnat varmasti kohoavat nyt nopeasti.

Kyllä itse kehottaisin tämän 2on1-CD:n hankkimaan nopeasti, ennen kuin hinta hilautuu taivaisiin, sillä vaikka itselläni ei ollut juuri mitään muistikuvaa albumin raidoista, monta makupalaa täältä löytyi - sekä funkeista että hieman yllättäen soul/balladipuoleltakin. Kansilipukkeeseen Rico Washington on naputellut peräti 8-sivuisen historiikin yhtyeestä, enkä ala sitä tässä nyt kertaamaan - lukeakaapa sieltä, lisää tietysti fyysisen CD-levyn arvoa.

Funk-puolelta yhtye toki parhaiten tunnetaan. Ei ehkä kovinkaan omaleimaisena funk-yhtyeenä, mutta toki ammattitaitoisena ja luotettavana pelurina, joka tuotti tasaiseen tahtiin listahittejä, joita kertyi yhtyeelle kaikkiaan 26 kpl. Albumeista neljä myi USA:ssa kultaa ja kuusi ylsi soul-listan top teniin, eli mustalle väestölle Con Funk Shun oli soul-funk-yhtyeiden kärkinimiä.

Otsikoton Mercury-debyyttialbumi ei vielä noussut listoille, mutta sinkkulistoilla vilahti häntäpäässä kappale Sho Feels Good to Me, joka oli nimensä mukaisesti terhakka perus-funk, jollaisia varmaankin tuohon aikaan oli kolmetoista tusinassa, mutta ihan kelpo tavaraa soitannollisesti, eli miehistä testosteronia uhkuva funk-riffailu, jossa oli kaikki 70-luvun funk-hitin tutut ainekset, mutta ei vielä tärpännyt sijaa 66 korkeammalle. Vähän sama vaikutelma jää koko albumista, eli tutun kuuloista sisällöltään ja soitannaltaan ammattitaitoista, mutta juuri mitään mieleenpainuvaa ja heti mukaansatempaavaa yhtye ei vielä saanut aikaan. Sanoisin että kelpo kutosen peruskiekko, jossa vaikutteita kuultiin mm. Kool & the Gangin 70-luvun puolivälin materiaalista.

Mutta sitten loppuvuodesta 1977 nasahti, kun kakkosalbumin avaussinkusta Ffun saatiin peräti soul-listojen ykköshitti. Kappaleesta on saatu CD:lle myös 6:05 pituinen maksiversio. Albumiversiolla on mittaa pari minuuttia vähemmän. Soundillisesti yhtyeen ote oli tiukentunut, yhtymäkohtia alkoi olla jo Earth, Wind & Firen suuntaan ja tiiviin peruskuvioinnin lomassa uskallettiin myös sooloilla. Ffun:ia hallitsevat paitsi torviriffit, kuullaan myös lyhyt huilusoolo (ei yhtä ärhäkkää menoa kuin Brick:illä), Cameo-maista naukuvaa vokalisointia ja maksisinkun loppupuolella kerrataan simppeliä kertosäettä torviriffin keinuttamana. Ei tätä ihan ykköshitiksi uskoisi, mutta 100 % perus-funkia joka tapauksessa. Kappaleen oli kirjoittanut Michael Cooper, joka oli yhtyeen laulusolisti ja siirtyi yhtyeen hajottua vielä soolourallekin, jota kesti ainakin viisi albumia vuosina 1987-2004, mukaan lukien kolme top ten -hittiä.

Kakkosalbumin hätkähdyttävin hetki ainakin itselleni oli kuitenkin soul-balladi Who Is The Time, joka imitoi jo hämmästyttävällä autenttisuudella Earth Wind & Firen mellow-puolta. En olisi yhtään hämmästynyt, jos kappaleen kirjoittajana olisi ollut Skip Scarborough, joka vierailikin albumin taustahahmoissa, mutta tällä raidalla vain muusikkona (kosketinsoittajana). Tässä on todellakin soundillisesti samaa tyylikkyyttä, ammattitaitoa ja eleganssia kuin Skipin töissä vaikkapa The Emotions-yhtyeen ja EW&F:n albumeilla. Säveltäjiksi on merkitty Felton Pilate - joka vastaa myös äärimmäisen hienosta sovituksesta - sekä Joyce Simpson. Upea esitys, jollaisella yhtye ui kertaheitolla mustan väestön soul-funk-diggareiden suosioon.

Vaikka albumin menopuolta leimasi edelleen persoonattomuus, soundit ja yleistyyli olivat äärimmäisen ammattimaiset, ja yhtyeen oli varmasti helppo saavuttaa radiosoittoa USA:n soul-kanavilla. Paremmilla laulunkirjoittajilla yhtyeellä olisi tosiaan olisi ollut mahdollista nousta haastamaan tosissaan Earth, Wind & Fire'a, eikä yhtye varmasti ollut pettynyt tämänkään albumin menestykseen: sijalle 6 soul-albumilistoilla, kultalevymyyntilukemat (500,000 kopiota) ja peräti 30 viikkoa listoilla.

Kun katsoo sinkkutilastoja, niin Now Is the Time:a selvästi kokeiltiin kakkossinkkuna, mutta näytti siltä, että DJ:t löysivät siltä lähinnä kääntöpuolen Confunkshunize Ya. Sille kirjattiinkin Billboardiin listasijoitukseeksi sija 31 ja 11 viikkoa listoilla. Ilmeisesti aika ei ollut vielä kypsä Con Funk Shunin balladihitille! Tuo Confunkshunize Ya on taasen miehekästä perus-funkia hieman jo George Clintonin suuntaan, ja totta kai klubi-DJ:t tunkivat sitä soimaan. Tässäkin kuulee vielä 70-luvun puolivälin Kool & the Gang -vaikutteita.

Skip Scarborough oli tosiaankin mukana albumin säveltäjissä, kirjoittamassa rentoa instrumentaaliraitaa Indian Summer Love ja otsikkomelodiaa Secrets. Nämä toivat Con Funk Shunin mellow-puolelle ammattitaitoisuutta ja tyylikkyyttä, soittaahan kaverit osasivat, mutta laulunkirjoituspuolelle apu oli tervetullutta.

Reviewed by Ismo Tenkanen

Takaisin BBR -sivulle

Takaisin etusivulle