Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Choice Four: On Top of Clear

July 1, 2017

Now available as US Funky Town Grooves reissue CD, 2014

Rating: 7/ 10

Tilaa levy Soul Express verkkokaupasta / Click here to order
(Alkuperäinen albumi vuodelta 1976)

1) Hey, What's That Dance You're Doing
2) Just Let Me Hold You For A Night
3) A Beautiful Glow
4) Everybody's Got A Story
5) Mysterious Lady
6) This Time It's for Real
7) Two Different Worlds
8) Come Down To Earth
9) A Time for Celebration (Short Version)
10) A Time for Celebration (Long Version
11) Come Down to Earth (12" Version)
12) Two Different Worlds (12" Version)


Van McCcoyn tuottama lauluyhtyealbumi Choice Four-yhtyeeltä vuodelta 1976 kuulostaa äkkiseltään aivan outolinnulta FTG:n uusintajulkaisusarjassa, ja tällaisen uusnitajulkaisun olisi voinut odottaa näkevänsä 70-lukuun keskittyvän David Nathanin SoulMusic.comin labelilla. Vasta albumia kuunnellessani kuitenkin huomasin, että albumin viimeinen raita Come Down to Earth oli tuttu kappale Soul Brotherin vuoden 2010 kokoelmalta Groove on Down Vol 3, ja kyseessähän on melkoinen klubiklassikko. Ja tämä totta kai selittää FTG:n parivaljakon kiinnostuksen julkaista tämä albumi.

Choice Four on tosiaan esitelty biografioissa tuottaja-laulunkirjoittaja Van McCoyn suojattiyhtyeenä, joka julkaisi kolme albumia vuosina 1974-1976 RCA-merkille. Näistä tämä On Top of Clear on siis se kolmas ja viimeinen. Toisin kuin Alex Hendersonin tyypillisissä bullshit-kansiteksteissä valehdellaan, yhtye ei saavuttanut mitään top ten-soul-hittiä tuolla klubiklassikollaan Come Down to Earth - olisiko näin Internet-aikakaudella ollut aivan ylivoimaista tarkistaa tuo fakta? - vaan albumin kaksi sinkkua olivat uusintajulkaisu-CD:n kärkeen sijoitetut Hey, What's That Dance You're Doing ja Just Let Me Hold You For A Night, ja niiden korkeimmat listasijoitukset olivat vaatimattomat 57 ja 76. Suomeksi sanottuna albumi sinkkuineen floppasi täysin, ja albumi oli vain kolme viikkoa Billboardin soul-listalla, huippusijoitus 46. Ja siihen loppui tämän kvartetin major-levytysura ja ilmeisesti samalla koko levytysura.

Choice Four oli lauluyhtyeenä perustettu Washington D.C:ssä vuonna 1970, ja sen muodostivat Bobby Hamilton (lead), Charles Blagmon, Ted Maduro ja Pete Marshall. Kaikki yhtyeen kolme albumia olivat Van McCoyn tuottamia ja hän oli ollut liki kaikkia raitoja myös kirjoittamassa, eli melkoisen täydellisesti tämä oli McCoyn suojattiryhmä, joka sai McCoyn siivissa purkittaa kolme albumia RCA:lle, ja kenkää tuli vasta kolmannen flopin jälkeen. Tämä oli kuitenkin ainoa yhtyeen albumi, joka ylipäänsä nousi soul-listalle Billboardissa. Yhtyeen kahta aiempaa albumia (The Finger Pointers v. 1974, The Choice Four v. 1975) en ollut kuullut lainkaan.

Van McCoyn tuotantotyylistä muille tunnetuille soul-artisteille kuten David Ruffin, Gladys Knight & the Pips en ole lainkaan tykännyt, sillä hänen diskoilunsa tuohon aikaan olivat eurodisko-henkistä vatkausta. Siihen nähden tämän albumin muutamat funk-henkiset ja Tom Moultonin jopa Trammps-hengessä miksaamat funkysoul-diskoraidat tulivat täydellisenä yllätyksenä. Kaksi raitaa kohoaa albumilta kirkkaasti yli muiden, juuri tanssiraitoina. Come Down to Earth on maineensa veroinen klubiklassikko, jossa on maaginen bassokuvio, hiljalleen rakentuva perkussiivinen groove ja paljon eloa rytmiraidan yllä. Kun vielä lauluyhtyepuoli on Temptations-vaikutteista värikästä vuorottelua eri lauluäänillä, niin onhan tämä 70-luvun puolivälin klassikko. Kappaleesta on vielä maraton-mittainen (10:24) 12 tuuman sinkkuversio bonuksena.

Toinen samanhenkinen raita albumilla on Hey, What's That You're Doing, joka on sijoitettu CD:n avausraidaksi, vaikka se oli alun perin raita A3 vinyylillä. Tässä on vahva pianopohjainen groove, tuhdit torviriffit ja funk-henkistä vokalisointia ja Tom Moulton on miksannut tätä diskolattioiden suuntaan. Singlenä sijoitus 57 oli varmasti suuri pettymys. En muuten voi ymmärtää, mistä Henderson kansiteksteissä itsepintaisesti väittää, että yhtye saavutti top 9-soul-hitin Come Down to Earth-kappaleellaan, kun kaikki avainlähteet (Whitburnin listakirja, Billboard.com, Allmusic.com) vahvistavat, että yhtye ei koskaan saavuttaanut yhtään top 40 -hittiä soul-listoillakaan. Samanniminen kappale löytyy kyllä kahden muun yhtyeen esittämänä 70-luvulta soul-listoilta, mutta nekin minihittejä, joten Henderson on vain uskonut jotain huhupuheita tarkistamatta yhtään faktaa. Artistithan aina itse mielellään muistelevat milloin mitäkin raitaa top ten -hittinä, jos kappale on edes jonkun paikallisen alueen top tenissä vilahtanut.

Kolmas tanssilattioille suunnattu raita Two Different Worlds edustaa sitten tutumpaa Van McCoy-"iloittelua" eli lepsua jousien viuhkomaa lallattelua naiivin kertosäemelodian vetämänä ja hemmetinmoisten sirkus-sovitusten klikattelussa. Ikävä kyllä tällaisena minä olen McCoyn diskoilut aiemmin oppinut tuntemaan, ja siksi oppinut kaukaa kiertämään. En olisi varmaan tätä albumiakaan kirpputorilta kelpuuttanut yhdellä eurolla mukaani, kun takakannesta olisin huomannut, että tuottajana on McCoy!

Lauluyhtye-esityksenä kunnianhimoisemmissa raidoissa ei kuitenkaan ole valittamista, ja siksi nostan albumin kokonaispisteet seiskaan. Hyvänä esimerkkinä ensimmäinen balladi Just Let Me Hold You for a Night, joka on ihan klassista 70-luvun lauluyhtyesoulia, joka ikävä kuoli sukupuuttoon alle kymmenessä vuodessa. Tämä kappale on Charles Kippsin käsialaa. Kipps kirjoitti David Ruffinin soul-ykköshitin Walk away from Love (1975). Ei siis tosiaan voi väittää, etteikö tähän albumiin olisi satsattu, kun taustavoimissa oli ykköshittejä saavuttaneita tuottajia ja laulunkirjoittajia.

Midtempoisissa kappaleissa on todellakin myös hieman Philly/Thom Bell-henkistä steppailua, ja tyylillisesti Spinners on paikoin lähellä, vaikka laulusolisti ei mitenkään muistuta 70-luvun Spinners-solisteja John Edwards tai Phillip Wynné.

Aivan omituisena bonus-raitavalintana on CD-julkaisun loppuun tungettu Faith, Hope & Charity-yhtyeen kammottava diskohumppa A Time for Celebration, joka edustaa juuri sellaista melodiaan rakentuvaa ja kilkattavaa karuselli-diskoa, jota opin inhoamaan jo 70-luvulla, ja nyt skip-nappulalle hakeutuvat sormet alle 10 sekunnissa, kun kappale käynnistyy! Se, miksi tämä floridalaisen disko-soul-yhtyeen raita on eksynyt tälle albumille, selittyy sillä, että Choice Four oli sillä taustalaulajana ja McCoy tietysti tuottajana. Eli tällaista roskaakin Van McCoy oli tuottamassa 70-luvulla, ja en ymmärrä, miksi sitä piti vielä näin erikseen meitä soulin ja funkin ystäviä muistuttaa.

Reviewed by Ismo Tenkanen


Takaisin Funky Town Grooves -sivulle

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page