Chocolate Milk

We're All in This Together / Milky Way

2 alkuperäistä albumia yhdellä CD-levyllä
CD-uudelleenjulkaisu vuodelta 2010, Funky Town Grooves (USA)

Albumit julkaistu alun perin vuosina 1977 ja 1979, US RCA
Soul Town Rating: 7/10 & 6/10

Tilaa levy verkkokaupastamme - Click here to buy

We're All in This Together (1977): 1) Grand Theft 2) Thinking Of You 3) We're All In This Together 4) Help Me Find The Road 5) Fertility 6) America 7) That's The Way She Loves 8) Over The Rainbow 9) Girl Callin' 10) Fertility (Reprise)
Milky Way (1979): 11) Save The Last Dance 12) Hurry Down Sunset 13) You're The One 14) Milky Way 15) Paradise 16) Groove City 17) Say Wont'cha 18) Doc 19) Milky Way (Reprise)

Yksi hyvä puoli Funky Town Groovesin uusintajulkaisuissa on ollut, että levymerkki on ollut kiinnostunut julkaisemaan myös Euroopassa hyvin vähän tunnettujen funk-yhtyeiden tuotantoa. Kun myös amerikkalaiset itse ovat olleet varsin innottomia julkaisemaan 70-luvun funkia CD-formaatissa muuta kuin hittikokoelmina, luulisi, että näille julkaisulle on kysyntää. Monet näistä funk-levyistä kun tulevat nyt siis ensi kertaa saataville CD-formaatissa.

70-luvun funkia tulvi Suomeen aikanaan vinyylinä laivalasteittain, kun USA:n levymyyntikäytäntö oli sellainen, että albumeita painettiin isoja määriä, ja vähittäiskauppiaat saattoivat sitten palauttaa heikosti myyneitä levyjä takaisin tukkuihin, jotka sahasivat vinyylikansien kulmat (tästä tuli nimitys "cut out") ja myivät sitten nämä ylijäämälevyt polkuhintaan Eurooppaan. Tämä johti siihen, että Suomessa oli kymmenittäin kauppoja, jotka myivät markan, kolmen markan, viiden markan tms. hintaan isoja pinoja vinyylialbumeita. Parhaimmillaan levyjä oli joka Valintatalossa ja Helsingin asematunnelin maitokaupassakin.

Chocolate Milkin albumeita, joita oli kaikkiaan kahdeksan, en muista kuitenkaan cut out -pinoissa juurikaan pyörineen, tai sitten ne olivat vain jääneet ostamatta. Omiin kokoelmiini oli päätynyt vain yksi pikkusinkku yhtyeeltä, Chocolate Milkin ensihitti Action Speaks Louder Than Words vuodelta 1975, sekä vuoden 1976 albumi Comin' ja kun en kummastakaan kummemmin innostunut, ovat jääneet yhtyeen muut levyt hankkimatta.

Niinpä nämä molemmat albumit olivat itsellekin täysin ennen kuulemattomia, kun Funky Town Grooves julkaisi tämän 2 albumia yhdellä CD:llä -kiekon. Yleisvaikutelmaksi jää, että Chocolate Milk esitti ehdottomasti aitoa, hetkittäin jazz-henkistä ja monin paikoin hyvinkin svengaavaa 70-luvun funky-soulia, mutta sen ongelma oli tietynlainen persoonattomuus, ja ehkäpä myös se, että yhtyeellä ei ollut riittävän kaupallisesti katsoen välittömiä hittejä, vaan albumit olivat turhankin tasaisia. Selkeät vetonaulat puuttuivat.

Yhtyeen tuottajana oli New Orleans -veteraani Allen Touissant, joka 70-luvun puolivälissä tuotti myös mm. LaBelle-yhtyeen megahitin Lady Marmalade ja Pointer Sisters:iä. Chocolate Milkin ison 8-henkisen yhtyeen Toussaint antoi kuitenkin soittaa pitkälti omaa funky-souliaan, ilman että ohjasi sitä voimakkaasti mihinkään omaan tyyliinsä.

Albumi avautuu varsin mallikkaasti, kun Grand Theft on fonisoololla varustettu tuhti funk, jossa on kohtuullinen groove-pohja, funkille tuttuja hokemia ja irtonaista riffittelyä grooven ylle mm. kitaroilla ja trumpetilla. Ehkäpä tästä olisi voinut saada vielä tiukemman paketin jonkun muun tuottajan hoivissa, nyt menossa on paljon rennon jammailun henkeä.

Tuosta avausraidasta olikin kaavailtu hittiä, ja se julkaistiin promo-sinkkuna, mutta ilmeisesti vastaanotto oli vaisu, kun varsinaiseksi sinkkujulkaisuksi poimittiin Girl Callin', joka nousikin sitten yhtyeen isoimmaksi hitiksi soul-listoille, sijalle 14. Kappale istui teemaltaan epäilemättä loistavasti kohderyhmän, miespuolisen klubi-kävijäikäisen yleisön makuun, ja jälleen tunnelma on mukavasti svengaava ja rento, ei millään tavalla uhoava ja rämäkkä niin kuin monilla rankemmilla funkeilla. Itse asiassa tämä tyyli tuo jonkin verran mieleen popahtavaksi funk-yhtyeeksi luokittelemani Heatwaven. Parasta kappaleessa ovat puhallinosuudet ml. fonisoolo, keyboard-soitanta on riisuttu 4 tahtiosan mittaiseksi toistuvaksi kuvioksi.

Jos jollain raidalla voi kuulla Toussaintin New Orleans -vaikutteita, niin se on kappale nimeltä America, joka onkin yksin Toussaintin käsialaa. Siinä on hieman samaa tunnelmaa kuin myöhemmin Fertile Groundin musiikissa, eli meno on hyvin jazzahtavaa, ja huilun ja muiden puhaltimien rikastama perkussiivinen soundi on juureva ja täysin epäkaupallinen. Molempien vinyylipuoliskojen loppuun oli lisätty vielä lähes afro-henkinen New Orleans-kolistelu Fertility, joka jää kuitenkin puolen minuutin mittaiseksi.

Balladeilla yhtye yritti hyvin konventionaalista soul-linjaa, mutta päävokalisti Franky J. Richard oli solistina hieman väritön tenori, ja ainakin tuottajan olisi pitänyt tämä, mutta ilmeisesti Toussaint tosiaan antoi yhtyeen jatkaa omilla linjoillaan. Jotain kuvastaa sekin, että yhtye ei erotellut kappaleiden säveltäjä-tiedoissa eri henkilöitä, vaan laulunkirjoittajiksi oli merkitty pelkästään Chocolate Milk tai Toussaint. Huonoja yhtyeen omatkaan laulut eivät olleet, vain persoonattomia ja liian tavanomaisesti esitettyjä.

Soulillisesti kunninahimoisin raita oli That's the Way She Loves, joka oli Toussaintin kynästä, ja aineksia vaikka minkälaiseen lauluyhtye-suoritukseen tai deep souliin, mutta eihän yhtyeen riveissä ollut riittävän vahvoja vokalisteja nostaa tästä mitään varsinaista klassikkoa. Thinking of You on myös sävelmänä ihan kelpo Donny Hathaway-linjan soul-kappale, joka vaihtelee balladista midtempoon. Balladi/soul-puolen merkittävä osuus albumilla (4 raitaa kahdeksasta täysmittaisesta) kuitenkin kuvastaa, miten yhtye halusi satsata myös perinteiseen souliin, ei pelkkään funkiin.

Soul Town Rating: 7/10

Vuoden 1979 albumilla Milky Way Toussaint jatkoi tuottajana, mutta disko-aikakauden vaatimukset kuuluivat nopeutuneina ja tasoittuneina rytmeinä. Menoa yritettiin muiden funk-yhtyeiden tapaan muokata diskokelpoisemmaksi myös yksinkertaistamalla soitinkuvioita pelkistetyiksi riffeiksi, mutta albumilta ei saatu lohkottua kuin kaksi minihittiä, Say Wont'cha ja Groove City. Kummassakaan ei ole varsinaisesti mitään vikaa, vaan ne ovat ihan kuuntelukelpoista funk-soitantaa, jälkimmäinen oli oikeastaan soulahtava kepeä midtempoinen, mutta kyllähän näistä puuttui täysin se iskevyys ja vetovoima, jota vaadittiin aikakauden hiteiltä. Jos taas ajatellaan levyä DJ-näkökulmasta, niin eihän tästä levystä ollut mitään käyttöä diskoissa, korkeintaan alkuillan lämmittelymusiikkina, sillä nämä kappaleet olisivat pikemminkin tyhjentäneet kuin täyttäneet tanssilattian. Siksi leppoista ja rentoa oli meno.

Toisaalta levy oli täysin kuuntelukelpoista rentoa funk-soul-musisointia alusta loppuun, vaikka niitä suuria hittejä tai ehdottomia kohokohtia ei joukkoon osu. Yhtye oli edelleen 8-henkinen, ja kun fonisti ja huilisti Amadee Castenee mainitaan yhtyeen perustajana, niin noita puhallinosuuksia ei edelleenkään ollut lähdetty karsimaan.

Albumi oli vain rakennettu väärin, kun koko kiekon lepsuin raita Save the Last Dance oli sijoitettu albumin kärkeen. Kappale julkaistiin myös Groove City:n B-puolena, joka olikin sille oikeampi paikka. Kun heti avausraidan jälkeen laitettiin vielä leppeä, joskin rikkaasti sovitettu soul-balladi Hurry Down Sunset, niin varmaankin albumin myyntipotentiaali oli jo uhrattu.

Nimikappale Milky Way oli kappale, jolla olisi ollut ilman muuta eniten vetovoimaa, mutta kun tämä sinänsä lennokkaasti riffaileva funk on jätetty lähes puhtaaksi instrumentaaliksi, ja kun sekin kääntyy vahvan alun jälkeen utuisaan balladimoodin kesken kappaleen, niin eihän tätä voitu sinkkunakaan julkaista.

Niinpä levy-yhtiö päätti lohkaista sinkuksi kappaleen Say Won'tcha, joka kevyen bassopeukuttelun ja irtonaisen riffittelyn myötä ehkä muistutti eniten tunnetumpia disko-funk-hittejä albumilla. Iskevyys ja koukkuisat hokemat ja riffit tästä kuitenkin puuttuivat, jolloin vaatimaton listasijoitus 39. ei yllättänyt.

Kakkossinkku Groove City käynnistyy hiippailevalla rytmillä ja itse laulu on rennosti keinahteleva midtempoinen balladi, toisin kuin otsikosta voisi päätellä. Sinkkumenestys jäi edelleen laihaksi, nyt korkein sijoitus oli 59.

Yhtyeen debyytistä Action Speaks Louder Than Words näköjään pyydetään parhaillaan tähtitieteellisiä hintoja CD:nä. Ehkä yhtyeellä tosiaan oli oma vankka fanijoukkonsa, ainakin sitten New Orleansin alueella, etenkin kun yhtye kiertuoi ahkerasti Allen Toussaintin taustoilla.

Soul Town Rating: 6/10

Takaisin Funky Town Grooves -esittelysivulle

Takaisin etusivulle
Back to our (English) home page