Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

Cheryl Lynn: Preppie (1984 reissue)

Cheryl Lynn: Preppie

September 15, 2013

The original release on US Columbia 38961, 1984
Now available at CD reissue by UK Funky Town Grooves, 2012

Rating: 6/ 10

Tilaa levy verkkokaupastamme
1) Encore (Album Version)
2) Fix It
3) Fool
4) This Time
5) Change The Channel
6) Preppie
7) Love Rush
8) No One Else Will Do
9) Free
10) Life's Too Short


Bonus Tracks:
11) Encore - Dance Version
12) Free - Special 12 Inch Version
13) Preppie - 12 Inch Version
14) Preppie - 12 Inch Club Mix



Cheryl Lynn ei voinut ainakaan valittaa, etteikö levy-yhtiö Columbia olisi satsannut häneen, sillä Cheryl oli koko 80-luvun alkupuoliskon kuumimpien tuottajien hoivissa. Ray Parker Jr.:n ja Luther Vandrossin jälkeen vuoro annettiin vuonna 1984 Jam & Lewisille, jotka olivat tuohon aikaan niin kovassa huudossa, että lähes kaikki kaksikon tuotantoon päässeet artistit levyttivät isoja hittejä.

Niin myös Cheryl, joskin levy-yhtiö töppäsi ensin laittamalla sinkuksi todella surkean Andre Cymone -henkisen räpellyksen Preppie, joka oli tuollaiseen avaruusajan rock-syntiikka- ujellukseen upotettu vingutus. Lopputulos: albumin ensisinkkuna sija 85, ja ulos listoilta. Luojan kiitos näin, koska muuten tätä skeidaa olisi saatu lisää. FTG:n kansitekstityötä täytyy hämmästellä, sillä Preppien säveltäjäksi on merkitty Prince, ja vaikka vaikutteet toki tulevat Princeltä, niin ainakin alkuperäisen vinyylialbumin mukaan kappale oli Cherylin omaa käsialaa yhdessä Michael McGloryn kanssa. Myöskään kansitekstit kirjoittanut Alex Henderson ei puhu muusta kuin Prince-vaikutteista levyn yhteydessä.

Vasta kakkossinkuksi Columbia ymmärsi laittaa Jam & Lewisin Encoren, joka nousi nopeasti listaykköseksi. Jam & Lewisin omassa tuotannossa tämä ei ollut ihan kärkipäätä, hieman varhaisempien SOS Band-hittien vanavedessä uinut yhden rumpukuvion ja simppelin kertosäkeen varassa groovaillut syntiikkafunk, jolla Cherylin oma rooli jää varsin statistiksi. Niin suvereeneja hittimaakareita Jam & Lewis kuin olivatkin, niin kaksikon helmasynti oli artistien kannalta pitkälti se, että artistista kuin artistista tuli omilla levyillään vähän kuin vieraileva tähti Jam & Lewisin synteettisessä funk-groove-soundissa, ja tuottajaparin variaatio eri artistien levyille oli hyvin niukkaa. Cherylin osalta voitiin kuitenkin todeta, että Cherylin vahva, runnova tyyli sopi sata kertaa paremmin Jam & Lewis-groovailuun kuin vaikkapa Patti Austinin tyyli, jota tuottamaan Jam & Lewis myös palkattiin.

Valitettavasti Jam & Lewisin panos jäi tällä albumilla tuohon ykköshittiin, ja loppu albumi on Cherylin itsensä tuottamaa - vaikka FTG:n painoksella väitetään, että Wayne Henderson olisi tuottanut albumin. Kansikrediitit ovat ihan totaalisesti sekaisin muutenkin, sillä Princen ohella säveltäjiksi kreditoidaan mm. Smokey Robinson kappaleella Love Rush, joka on toinen surkea rock-henkinen syntiikkaräpellys, josta Cheryl on itse vastuussa niin co-writerina kuin tuottajana. Samoin Smokey Robinsonin piikkiin on laitettu Free, joka sekin on Cherylin osasävelmä, mutta kun levyn singleraitojen remix-versioiden säveltäjiksi on sitten merkitty mm. Michael Jackson ja Marlon, Randy, Jackie ja Tito Jackson, niin ei voi muuta kuin ihmetellä, montako tuoppia on vedetty ennen kuin näitä on raapusteltu.

Alex Henderson liner notesien laatijana ja vanha vinyylialbumi kuitenkin vahvistavat, että albumi on tosiaan Jam & Lewis -hittiä lukuunottamatta Cherylin omaa tuotantoa ja suurelta osin itse säveltämääkin. Cherylin omista menopaloista paras on Fix It, joka on hieman perinteisempää funkia kuin Jam & Lewisin groovailut. Mehukkaista bassokuvioista vastaa Michael Henderson - myös muusikkotiedot on tuttuun tapaan kaivettava originaalivinyyliltä, kun FTG-kaverusten elämäntyö näyttää olevan itsensä kreditointi joka levyn "reissue"-tuottajana...

Kappaleen Fool a Fool sovittajana vierailee 70-luvun funk-legenda Wah Wah Watson eli Melvin Ragin, joka on myös kitaristina mukana, ja tuo kappale on Joe Millerin saksofonin piristämä rento midtempo-soul-pala. Melodisesti tämä on myös levyn parhaimmistoa, mikä on kiertoilmaisu sille, että Cheryl itse oli hyvin vaatimaton säveltäjä, sillä tämä on albumin harvoja hetkiä, joita Cheryl ei ollut kirjoittamassa.

Toinen pitkän linjan maestro John Barnes on puolestaan ollut sovittajana kappaleilla This Time ja Love Rush. Edellinen on yllättävänkin traditionaalinen soul-balladi, mutta ei mikään suuri sävelmä. Siitä lohkottiin kuitenkin albumin kolmas single, ja se nousi black-listan sijalle 49. Love Rush oli siis näitä albumin B-kyljen syntiikkarock-harharetkiä, joista on vaikea ymmärtää, miten näinkin kokenut sovittaja kuin Barnes erehtyi moiseen sormiaan tahrimaan.

Vinyyli-albumin B-puoli eli CD:n raidat 6-10 oli selkeästi levyn heikompi puolisko, mutta joukkoon osuu sentään toinen yllättävänkin tyylikkäästi sovitettu balladi No One Else Will Do, josta jälleen melodisuus paljastaa, ettei se ole Cherylin omaa käsialaa... Laulutulkintana tämä oli albumin parasta antia, Cheryl pääsee näyttämään huikeaa skaalansa ja improvisaatio-rönsyilyään, mutta se pysyttelee maltillisissa rajoissa.

Ikävä kyllä B-kyljen kaikki neljä menopalaa ovat hyvin vaatimattomia, ja osoittivat, ettei Cheryl ollut kypsä tuottamaan itseään, sillä kuka tahansa pätevä tuottaja olisi armotta raakannut sellaiset rock-henkiset epämelodiset sekasikiöt kuten päätösraidan Life's too Short.

Ykköshittinsä voimalla albumi kuitenkin raivasi tiensä LP-listan kärkikymmenikköön, ja FTG näyttää saaneen rajoitetun CD-painoksensa myös myytyä loppuun, joten kannattaa kiirehtiä, jos tämän epätasaisen kiekon haluaa saada haltuunsa.

Soul Town Rating: ***

Reviewed by Ismo Tenkanen

Takaisin Funky Town Grooves -sivulle

Takaisin etusivulle