Etusivu
Uudet julkaisut
Verkkokauppa
Kuukauden levy
Top 60 -myyntilista 2009
Top 30 -myyntilista 2008
Top 40 -myyntilista 2007
Top 60 -myyntilista 2006
All Time Best Sellers
Suosittelulevyt
Alennetut
Tilausohjeet
Artistisivut
Discografiat

CHERYL LYNN

- DYNAMIITTIA MYÖS DISKORAIDOILLA

Viime aikoina Soul Townin sivuilla on käyty läpi mm. Deniece Williamsin ja Melba Mooren uraa levy levyltä. Kumpikaan näistä laulajattarista ei ole ollut parhaimmillaan diskoraidoilla, mutta otetaan nyt sitten vastapainoksi laulajatar, joka on enemmän kuin kotonaan myös funkin ja diskon parissa: Cheryl Lynn.

Cheryl Lynn -albumidiskografia on koottu Soul Expressin sivuille, ja viime aikoina on julkaistu lähes kaikki Cherylin albumit CD-formaatissa, joten käydää läpi levy kerrallaan:

Cheryl Lynn: Cheryl Lynn (1978 reissue)

Cheryl Lynn: Got to Be Real - 1978 album

July 23, 2013

The original release on US Columbia 35486, 1978
Now available at CD reissue by US Sony Reel Music CD, 2010

Rating: 8/ 10

Tilaa levy verkkokaupastamme
1) Got to Be Real (5:10 version)
2) All My Lovin'
3) Star Love
4) Come in from the Rain
5) You Saved My Day
6) Give My Love to You
7) Nothing You Say
8) You're the One
9) Daybreak (Storybook Children)
10) Got to Be Real (Original 7" Version)(Bonus Track)
11) You Saved My Day (12" Single)(Bonus Track)

Cheryl Lynnin otsikotonta debyyttiä vuodelta 1978 on ollut jatkuvasti saatavana CD-painoksinakin, sillä tältä levyltä poimittiin Cherylin legendaarinen läpimurtohitti Got to Be Real. Sama raita on toki myös lukemattomilla Cherylin Best of -kokoelmilla, mutta usein vain lyhyenä singleversiona. Siihen ei missään nimessä pidä tyytyä, sillä ainoa oikea versio tästä kappaleesta on 5:10 pituinen (amerikkalainen) albumi- tai maksisingleversio, jossa on 2:22 alkaen liki kahden minuutin breikki, joka kuuluu soulin ja funkin historiaan. Lyhyestä sinkkuversiosta, joka on tällä CD:llä bonus-versiona, tuo breikki puuttui, kuten useimmilta kokoelmilta, joilla kappale on mukana. Joillakin eurooppalaisilla albumipainoksilla tarjottiin myös ainoastaan lyhyttä versiota hitistä. Suomesta ostin muuten aikanaan pikkusinkun - jolla oli 5:10 versio!

Harvoin on kukaan soul-artisti ponnahtanut yhtä komeasti ensisinglellään läpi kuin Cheryl Lynn tuolla Got to Be Real-kappaleellaan, joka nousi soul-listan ykköseksi, oli pop-listoillakin liki top tenissä (sija 12.) ja myi platinaa. Kappaleen oli kirjoittanut Cheryl itse yhdessä tuottajien David Paichin ja David Fosterin kanssa. Kappaleen pohjalla kiertää tosiaan yksi disko-soulin/funkin parhaita grooveista, joka rakentuu Paichin soittamaan rytmikkääseen pianokuvioon, jonka takana myllertää David Shieldsin supermehukas bassokuvio, rumpalina on James Gadson ja rytmikitaristina Ray Parker, Jr. ja torvikuviot ovat lähes Earth, Wind & Fire -tasoa. Cheryl itsekään ei ole missään toissijaisessa roolissa, vaan vääntää oman osuuteensa kuin kokeneen gospel-laulajan vimmalla. Jos tästä jotain negatiivista pitää hakea, niin ainoa mitä keksin, on se, että tästä ei Cheryl Lynn koskaan pystynyt parantamaan - täydellinen disko/soul-klassikko!

Mainitaan vielä, että YouTubessa pyörii kappaleesta 7:41 pitkä "maksiversio", joka lienee kuitenkin omatekoinen miksaus, sillä kaupalliset maksit ja promo-kiekot olivat kaikki 5:10 pituisia, kun taas tuo pidennetty versio on saatu venyttämällä introa yli puolen minuutin ja yhdistämällä maksi ja sen perään pikkusinkku breikin tilalle laitetusta kohdasta eteenpäin. Maksissa kun ei kuulukaan olla noita pikkusinkun "soo-hoo, soo-hoo" -huudahduksia, jotka tulevat sinkulla sen lengendaarisen breikin tilaan.

Cheryl Lynn oli päässyt levyttämään voitettuaan senaikaisen Idol-tyyppisen laulukilpailun, ja moni varmaan arveli, että Cheryl jää yhden hitin tähdenlennoksi, mutta kaikkea muuta. Levy-yhtiöllä oli kuitenkin suuria vaikeuksia löytää tällä täydelliselle diskohitille jatko-osaa. Kakkossinkkuna julkaistiin vasta puoli vuotta debyytin jälkeen albumiraita Star Love, joka on kokeneemman polven disko/soul-parivaljakon Footman-Weider käsialaa, mutta oikeasti aika teennäinen ja eurolinjainen diskopala, joka vaihtaa diskosykkeeseen balladinomaisen intron jälkeen. Tempoa on nostettu huomattavasti, ja rytmi tasoitettu Gloria Gaynor-linjoille ns. kansainväliseen eli valkoiseen diskomakuun. Lopputulos oli todella vaatimaton, ja tältä pohjalta tietysti oli helppo veikata Cherylistä yhden hitin tähdenlentoa.

Star Love kakkossinkkuna oli varmasti CBS-levy-yhtiön kansainvälinen päätös, sillä albumilla olisi ollut huomattavasti funkimpi ja järempi jatko Got to Be Real-hitille, Cherylin itse kirjoittama jyräävä (Ray Parker kitarassa) All My Lovin', mutta levy-yhtiö pisti jopa joissain Euroopan maissa Star Loven maksisinglen A-puoleksi ja Got to Be Realin B-puoleksi, koska edellinen oli lähempänä eurodiskolinjaa. Albumilla rauhallisemman ja funkymman rytmin varaan rakentuva All My Lovin' sijoitettiin sitten noiden kahden singlejulkaisun väliin.

A-puolen päätti hieman erikoisen kuuloisesti rytmitetty midtempo-balladi Come in from the Rain, joka oli Carole Bayer Sagerin ja Melissa Manchesterin käsialaa (molempien aiemmin itse levyttämä), ja sovitettu rikkaaseen ja sykkivään pohjaan, mutta gospel-viritteinen Cheryl Lynn ei ollut oikein kotonaan tällaisen pop-cover-materiaalin parissa, vaikka sovitus pitikin sävyn soulin puolella. Taustalla musisoivat mm. David T. Walker, Richard Tee, Chuck Rainey ja Ernie Watts.

Vinyylialbumin B-puolen avasi rytmikäs You Saved My Day, jolla Shields rompsuttaa bassoaan jälleen tarmolla ja teräksinen vaskisektio viljelee torviriffejään jälleen EWF-tyyliin, ja loppuhetket vedetään lähes gospel-laukassa - kappaleen olikin kirjoittanut gospel-mies Charles May. Erikoinen vauhtiraita.

Takaisin tavanomaisempaan diskosoul-rytmiikkaan palasi rennompi, hieman The Emotions-linjainen mutta funkympi Give My Love to You, joka oli myös Cherylin omaa käsialaa (yhdessä Ray Parkerin kanssa), kuten myös seuraaava raita Nothing to Say, jolla Cheryl saa aivan loppuhetkillä mukaansa gospel-soul-laulaja D.J. Rogersin, jota voidaan pitää mm. Glenn Jonesin esikuvana. Kappaleessa onkin vahva gospel-vire alusta alkaen, vaikka rytmi onkin hidas ja maanläheinen. Tyylillisesti tulee hieman mieleen New Orleansin ja Allan Toussaintin tuotokset Labelle-yhtyeen kanssa.

Perinteisiä soul-balladeja albumi tarjosi kovin vähän, ja ne on säästetty levyn loppuun. You're the One on Cherylin yhdessä John Footmanin kanssa kirjoittama romanttinen laulelma, joka on sovitettu rikkaaseen jousilla varustettuun taustaan, mutta ei Cheryl tässäkään pysy hempeilyyn kaavailuissa aisoissa vaan alkaa laulullaan rönsyillä omia erikoisia kiekaisujaan ja musikaalimaisiakin maneereita. Cheryl oli varmasti ongelmallinen perinteisille viihdetuottajille kuten David Fosterille, ihan siinä missä Foster ei paria vuotta myöhemmin saanut Jennifer Holliday'ta millään kuriin, kun hän lauloi Fosterin mielestä aivan liian dramaattisen version And I'm Telling You I'm Not Going-läpimurrostaan.

Päätösraita on juuri sellainen pömpöösi Bette Midlerin ohjelmistosta poimittu viihderaita, johon suuntaan eittämättä Foster olisi Cheryliä vienyt, mutta onneksi Cheryl valitsi toisen tien. Kyllä näitä barbrastreisandeja oli viihdemaailmassa jo riittämiin, mutta Cheryl ei tähän muottiin istunut. Tietenkin se tarkoitti kaupallisesti katsoen sitä, että Cherylin kansainvälinen ura voitiin haudata, ja markkinointi piti suunnata mustaan amerikkalaisyleisöön.

CD-uusintajulkaisun bonuksena on vielä maksiversio kappaleesta You Saved My Day. Tuota siis tosiaan kokeiltiin vielä vuoden 1978 myös maksina, mutta kappalehan oli aivan liian värikäs ja gospel-pitoinen listamenestykseen. Lisäminuutti tuo venytystä riehakkaaseen loppuun, jossa Cheryl vetelee gospelin vimmalla adlibiä funkybasson ja torviriffien säestyksellä. Mallikasta menoa!

A. Scott Gallowayn lopen perusteellisessa 12-sivuisessa kansitekstitarinassa mennään Cherylin uran alkuvaiheisiin ja käydään joka albumiraidan syntyhistoria läpi. Mielenkiintoisin detalji itselleni oli se, että Got to Be Realin muusikoiksi yritettiin aluksi haalia se Maurice Whiten tuottama tiimi, joka soitti Emotionsien Best of My Love:lla, mutta kun sitä ei saatu levytykseen, Ray Parker lähti kokoamaan tutuistaan tiimiä, mukaan lukien David Shields basistiksi.

Soul Town Rating: ****

Reviewed by Ismo Tenkanen


Cherylin seuraava albumi:

Cheryl Lynn: In Love In Love (1979)

Takaisin etusivulle